Viime viikolla julistin, että kevät on täällä, ja onhan se, mutta talvi vääntää näemmä kevään kanssa kättä nyt oikein kunnolla. Saatiin parisenkymmentä senttiä lunta parin päivän aikana ja pakkasta on ollut taas kymmenisen astetta. Jihuu! Talven ystävä osittain riemuitsee ja samalla kadehtii, kun eteläsuomesta tulee jo kuvia leskenlehdistä, sinivuokoista sun muista kevään jutuista. Kura-aikaa en odota kyllä ollenkaan, mutta jospa ensi kesä ei olisi samanlainen kokonaiskylmä ja sateinen kuin viime kesä? Jään odottamaan mitä tuleman pitää.

Perjantaina reippailin ja tein heti töiden jälkeen lumityöt. Oli painavaa ja sai puuskuttaa. Heitin vielä hiekkaa pihalle, sillä siinä lumen alla on jäätä edelleen, ja liukastelen siinä jatkuvasti. Minut tunnetaan myös kyvystäni reväyttää milloin mikäkin paikka, en tajua, eikö muilla liukastelijoilla koskaan revähdä mikään. Olen kai vaan kömpelö ja jäykkä.

Palkitsin itseni maistelemalla kirpeitä karkkiremmejä, oli ”pakko” ostaa kilon laatikko kun halvalla sai. Vaikka epäilin, että ovatko nämä nyt varmasti kirpeitä, niin olivat ne! Nam. Yleensä kirpeät karkit ei minusta ole tarpeeksi kirpeitä. Joskus 2000-luvun alkukymmenellä oli vielä sellaisia mystisiä paikkoja kuten Filmtown ja Makuuni, asuin yhden sellaisen vieressä vähän aikaa. Siellä oli iso karkkivalikoima ja kävin hakemassa sieltä parhaita kirpeitä karkkeja, joiden nimi oli kirpeät kiinalaiset. En tiedä myydäänkö näitä enää missään. Kaiholla niitä muistellen.

Töissä on hiljennyt ja torstaina tulikin tieto, että ensi viikolla alkavat yt-neuvottelut lomautuksista. Koskevat koko henkilökuntaa, mutta irtisanomisia ei pitäisi tulla. Juttelimme muiden koeajalla olevien kanssa, että onneksi ei pitäisi tulla irtisanomisia, kun mehän oltaisiin se porukka joka ensimmäisenä pistettäisiin pihalle. Pidetään mielessä, että mitään ei ole kiveen hakattu, työtä jatkan normaalisti kunnes enemmän tietoa tulee. Useissa yt-neukoissa osallisena olleena ei nyt kyllä stressikäyrä enää kovin paljoa noussut. Jos olisi ollut puhe irtisanomisista, en varmaan saisi nukuttua öisin, mutta onneksi nyt ainakin vielä mentäisiin pelkillä lomautuksilla. Olen siis vasta aloittanut tammikuussa kyseisessä työpaikassa ja näinollen vielä koeajalla.

Innostuin vihdoin ja vein oman pienen kupin (siis pieni = normaalikokoinen) töihin, jotta saan juoda teetä. Ja kyllä se kuppi tosiaan on pieni, meni ihan hujauksessa tyhjäksi. Pitää miettiä, hankkisinko toisen jättikupin töihin vai pärjäisinkö, jos veisin täältä kotoa nyt tämän jättikupin sinne. Kotona on kuitenkin helpompi ravata laittamassa uutta kupillista.

Aion tänään suorittaa huhtikuun uroteot kaikki yhdellä kertaa, ja lähteä käymään kaupassa. Siis isossa kaupassa, suoraa sanottuna Prismassa. Sen jälkeen tai ennen sitä käyn katsomassa olisiko Tokmannilla vielä jäljellä käsirasvaa ja hiustenhoitoaineita, sillä ovat loppumassa ja käyttämäni merkit ovat sattumalta juuri nyt tarjouksessa siellä. Enkä muuten saa sponssia kummaltakaan ketjulta, vaikka ne tässä mainitsen. Tarvitsen myös pari kerää harmaata lankaa, nekin hoituvat sitten siinä samalla.

Mitäpä sitä sitten, eikun ylös, ulos ja menoksi,

Minulla on tänään sellainen päivä, että ihan kaikki ärsyttää. Olen väsynyt ja siksi viluinen, olkapäässä juilii nivelessä tulehdus ja lisäksi reväytyin joitain lihaksia eilen, kun liukastelin ulkona. Että ihan pasketta sanon minä! En aio tehdä mitään, paitsi löhötä ja koittaa olla nukahtamatta sohvalle istualleni. Olen siinä melkoinen mestari. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olen vetänyt tunninkin tirsat ja herännyt sitten niskakipuun, kun pää roikkuu miten sattuu. Suunnittelin meneväni tänään ajoissa nukkumaan välttääkseni väsymyksen huomenna.

Saatiin lisää lunta Kainuuseen mutta ilmeisesti lumikalusto on siirtynyt jo kevättunnelmiin, kun tiet ovat auraamatta. Se ei ole mukavaa, kun siellä lumen alla on jäätä ja sellaisen +5cm lumikerroksen läpi ei icebugit pure. Valitanko tähän vielä siitä, että nekin alkoivat vuotaa ja edessä on uusien hankinta! Perhana. Ovat kyllä uskollisesti palvelleet jo kuusi vuotta joten ehkä tosiaan ovat olleet käytössä hintansa ansainneesti.

Koitin katsoa uutisia, enkä jaksanut juuri keskittyä niihin, koronasta sitä ja koronasta tätä. Kertoivat myös, että verotuspäätökset ovat nyt luettavissa, mutta verohallintopa se vasta aprillipilan on pistänyt, sillä huoltotöiden vuoksi ainakaan minä en omaveroon päässyt tietojani katsomaan. Että tätä ärsytyksen määrää… En ole jaksanut bongailla aprillipiloja mediasta. Muutamia kavereiden jakamia bongailin sosiaalisesta mediasta, kuten Suomen ladun ämpäripilan. Vähän hihitytti ajatus massoista etsimässä mystisiä ämpäreitä. Ulkoilu ja liikunta toki on aina hyvästä, hehe. Voisi sitä omallekin kohdalle lisätä.

Olen tässä miettinyt pitäisikö laittaa tälle vuodelle jokin haaste itselle, että ei tulisi vaan löhöttyä. Voisi koittaa kehittää itseään tai nostaa jonkin matkalle jääneen harrastuksen taas keskiöön, kuten vaikka omaksi iloksi kuvaamisen. Tai voisi asettaa tavoitteeksi vaikkapa vierailla lähialueiden retkeilypaikoissa, kansallispuistoissa, ym. ulkoilupaikoissa. Tietenkin rajoitteet ja säännöt huomioiden. Kainuustakin löytyy ainakin Talaskangas, Hepoköngäs, Tiilikkajärvi ja Hiidenportti. Vähän kauempaa löytyy sitten myös Hossa ja Rokua. Samalla voisi vaikka ulkoiluttaa sitä kameraa.

Koronavapaalle sohvalle maastoutuen,