Kaikki elämäni yyteet

Viime viikolla julistin, että kevät on täällä, ja onhan se, mutta talvi vääntää näemmä kevään kanssa kättä nyt oikein kunnolla. Saatiin parisenkymmentä senttiä lunta parin päivän aikana ja pakkasta on ollut taas kymmenisen astetta. Jihuu! Talven ystävä osittain riemuitsee ja samalla kadehtii, kun eteläsuomesta tulee jo kuvia leskenlehdistä, sinivuokoista sun muista kevään jutuista. Kura-aikaa en odota kyllä ollenkaan, mutta jospa ensi kesä ei olisi samanlainen kokonaiskylmä ja sateinen kuin viime kesä? Jään odottamaan mitä tuleman pitää.

Perjantaina reippailin ja tein heti töiden jälkeen lumityöt. Oli painavaa ja sai puuskuttaa. Heitin vielä hiekkaa pihalle, sillä siinä lumen alla on jäätä edelleen, ja liukastelen siinä jatkuvasti. Minut tunnetaan myös kyvystäni reväyttää milloin mikäkin paikka, en tajua, eikö muilla liukastelijoilla koskaan revähdä mikään. Olen kai vaan kömpelö ja jäykkä.

Kilo kirpeitä karkkiremmejä.

Palkitsin itseni maistelemalla kirpeitä karkkiremmejä, oli ”pakko” ostaa kilon laatikko kun halvalla sai. Vaikka epäilin, että ovatko nämä nyt varmasti kirpeitä, niin olivat ne! Nam. Yleensä kirpeät karkit ei minusta ole tarpeeksi kirpeitä. Joskus 2000-luvun alkukymmenellä oli vielä sellaisia mystisiä paikkoja kuten Filmtown ja Makuuni, asuin yhden sellaisen vieressä vähän aikaa. Siellä oli iso karkkivalikoima ja kävin hakemassa sieltä parhaita kirpeitä karkkeja, joiden nimi oli kirpeät kiinalaiset. En tiedä myydäänkö näitä enää missään. Kaiholla niitä muistellen.

Töissä on hiljennyt ja torstaina tulikin tieto, että ensi viikolla alkavat yt-neuvottelut lomautuksista. Koskevat koko henkilökuntaa, mutta irtisanomisia ei pitäisi tulla. Juttelimme muiden koeajalla olevien kanssa, että onneksi ei pitäisi tulla irtisanomisia, kun mehän oltaisiin se porukka joka ensimmäisenä pistettäisiin pihalle. Pidetään mielessä, että mitään ei ole kiveen hakattu, työtä jatkan normaalisti kunnes enemmän tietoa tulee. Useissa yt-neukoissa osallisena olleena ei nyt kyllä stressikäyrä enää kovin paljoa noussut. Jos olisi ollut puhe irtisanomisista, en varmaan saisi nukuttua öisin, mutta onneksi nyt ainakin vielä mentäisiin pelkillä lomautuksilla. Olen siis vasta aloittanut tammikuussa kyseisessä työpaikassa ja näinollen vielä koeajalla.

Piparminttuteetä työpaikalla.

Innostuin vihdoin ja vein oman pienen kupin (siis pieni = normaalikokoinen) töihin, jotta saan juoda teetä. Ja kyllä se kuppi tosiaan on pieni, meni ihan hujauksessa tyhjäksi. Pitää miettiä, hankkisinko toisen jättikupin töihin vai pärjäisinkö, jos veisin täältä kotoa nyt tämän jättikupin sinne. Kotona on kuitenkin helpompi ravata laittamassa uutta kupillista.

Aion tänään suorittaa huhtikuun uroteot kaikki yhdellä kertaa, ja lähteä käymään kaupassa. Siis isossa kaupassa, suoraa sanottuna Prismassa. Sen jälkeen tai ennen sitä käyn katsomassa olisiko Tokmannilla vielä jäljellä käsirasvaa ja hiustenhoitoaineita, sillä ovat loppumassa ja käyttämäni merkit ovat sattumalta juuri nyt tarjouksessa siellä. Enkä muuten saa sponssia kummaltakaan ketjulta, vaikka ne tässä mainitsen. Tarvitsen myös pari kerää harmaata lankaa, nekin hoituvat sitten siinä samalla.

Mitäpä sitä sitten, eikun ylös, ulos ja menoksi,

Lue artikkeli

Tänään en tee mitään

Minulla on tänään sellainen päivä, että ihan kaikki ärsyttää. Olen väsynyt ja siksi viluinen, olkapäässä juilii nivelessä tulehdus ja lisäksi reväytyin joitain lihaksia eilen, kun liukastelin ulkona. Että ihan pasketta sanon minä! En aio tehdä mitään, paitsi löhötä ja koittaa olla nukahtamatta sohvalle istualleni. Olen siinä melkoinen mestari. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olen vetänyt tunninkin tirsat ja herännyt sitten niskakipuun, kun pää roikkuu miten sattuu. Suunnittelin meneväni tänään ajoissa nukkumaan välttääkseni väsymyksen huomenna.

Saatiin lunta ja harmaata päivää.

Saatiin lisää lunta Kainuuseen mutta ilmeisesti lumikalusto on siirtynyt jo kevättunnelmiin, kun tiet ovat auraamatta. Se ei ole mukavaa, kun siellä lumen alla on jäätä ja sellaisen +5cm lumikerroksen läpi ei icebugit pure. Valitanko tähän vielä siitä, että nekin alkoivat vuotaa ja edessä on uusien hankinta! Perhana. Ovat kyllä uskollisesti palvelleet jo kuusi vuotta joten ehkä tosiaan ovat olleet käytössä hintansa ansainneesti.

Koitin katsoa uutisia, enkä jaksanut juuri keskittyä niihin, koronasta sitä ja koronasta tätä. Kertoivat myös, että verotuspäätökset ovat nyt luettavissa, mutta verohallintopa se vasta aprillipilan on pistänyt, sillä huoltotöiden vuoksi ainakaan minä en omaveroon päässyt tietojani katsomaan. Että tätä ärsytyksen määrää… En ole jaksanut bongailla aprillipiloja mediasta. Muutamia kavereiden jakamia bongailin sosiaalisesta mediasta, kuten Suomen ladun ämpäripilan. Vähän hihitytti ajatus massoista etsimässä mystisiä ämpäreitä. Ulkoilu ja liikunta toki on aina hyvästä, hehe. Voisi sitä omallekin kohdalle lisätä.

Olen tässä miettinyt pitäisikö laittaa tälle vuodelle jokin haaste itselle, että ei tulisi vaan löhöttyä. Voisi koittaa kehittää itseään tai nostaa jonkin matkalle jääneen harrastuksen taas keskiöön, kuten vaikka omaksi iloksi kuvaamisen. Tai voisi asettaa tavoitteeksi vaikkapa vierailla lähialueiden retkeilypaikoissa, kansallispuistoissa, ym. ulkoilupaikoissa. Tietenkin rajoitteet ja säännöt huomioiden. Kainuustakin löytyy ainakin Talaskangas, Hepoköngäs, Tiilikkajärvi ja Hiidenportti. Vähän kauempaa löytyy sitten myös Hossa ja Rokua. Samalla voisi vaikka ulkoiluttaa sitä kameraa.

Koronavapaalle sohvalle maastoutuen,

Lue artikkeli

Minde: ruoanlaittoa vai VPK

Oletettavasti minulla ei ole tartuntaa ja tasapaino-ongelmat jatkuvat.

Miltä se voi ihmisestä tuntua, kun herää pitkästä aikaa omasta sängystä ja elävän industrial-maisemataulun sijaan maisema näyttääkin tältä:

Näin ”kokkisihmisenä” halusin heti pikimmiten alkaa väsäämään itselleni jotain peruspöperöä sairaalasta päästyäni… mikäs sen peruspöperömpää kuin makarooni ja jauhelihakastike. Niinkin yksinkertainen ruoka asetti melkoisia haasteita, kun motoriikka ei oikein pelittänyt. Oli varmasti onni, ettei tarvinnut palata takaisin sairaalaan veitsi reidessä tai kutsua palokuntaa paikalle kun on aiheuttanut tulipalon. Melkoisen huteraa touhua. Multitaskaaminen ei nimittäin oikein onnistunut! Päätin hieman rauhoittua kokkailun suhteen ja jatkaa tulevaisuudessa jollain hieman vähemmän haastavalla aterian valmistuksella. Mutta en heittänyt tämänkertaisia kokkailuja menemään, vaikka makaroonit nyt hieman ylikeittyivätkin, kun en tajunnut keittoajasta mitään tahi nähnyt tarkemmin missä kuosissa ne makaroonit siellä kattilassa olivat. En siis näe aina kunnolla molemmilla silmillä yhtäaikaa kun silmät rasittuvat myös tasapainoelimen rasittuessa. Toisen silmän voi siis laittaa kiinni, mutta sitten ei kyllä kokkailu onnistu mitenkään – palaa näpit ja kastuu hihat, been there done that. Päätin, että teen jatkossa yhden asian kerrallaan ettei käy mitään hazardia.

Päivällä puhelimessa, kukkien kastelua, siivoamista, pyykin pesua, roskien vientiä, välipalaa… loikoilua ja läppärin räpläämistä. Katsoin myös korona-tiedotuksia ja muutakin ohjelmaa telkkarista. Facebook on alkanut poistamaan feedeistä kuvia, joita olen jakanut joillekin kavereille messengeriin…. mietin että mikähän kuva se olikaan… ainiin! Se olikin sellainen gif-animaatio, jossa joku mimmi heittää Trumppia vessapaperirullalla päähän, ja Trumpin tukka heilahtaa 😀 Ihmeellinen äijä kun ei ittestään kestä huumoria… mielensäpahoittaja Jenkeistä. Siitä Tuomas Kyrölle uusi henkilöhahmo…

Sain raahauduttua illalla suihkuun. Se jänskätti hieman, mutta hyvin minä siitä selvisin. Varpaat pitää pestä istuen uudella, hienolla suihkutuolilla. Suihkussa ei parane käydä taiteilemaan, ettei vaan kaadu ja satuta ihteä sen takia. Rollasta sai siis myös hyvän pyyhetelineen. Suht monikäyttöinen vehje!

Minua väsytti todella aikaisin ja päätin mennä nukkumaan hyvissä ajoin. Eli, ei tässä tältä päivältä muuta kuin, että pysykäähän terveenä ihmiset

Lue artikkeli

Minde: maanantai toivoa täynnä

Oletettavasti minulla ei ole tartuntaa ja ”kestohumala” jatkuu edelleen. Tänään olisi maanantai, ja minulla on ehkäpä mahdollisuus päästä kotiin! Nukuin todella sikeästi puoli kuuteen kunnes hoitsu tuli herättämään minut mitatakseen verenpaineeni. Heräsin hiestä märkänä, joten lievä kuumeilu oli poissa. Tämä tiesi hyvää! Laitoin pään takaisin tyynyyn ja jatkoin unia aamupalalle asti. Olin niin saamarin täpinöissäni tästä maanantaista etten muistanut ottaa mistään sapuskoista edes kuvia.

Taas oli kaunis keli, ja lähdinkin innoissani aamupalan jälkeen kipittelemään ekaa kertaa huoneeni ulkopuolelle käytävään. Käytävässä ei saanut edes takaisin kävellä, niin kurkkasin vain huoneeni oven taakse. Siellähän oli hienot maisemat!

Sairaalan fyssari tuli moikkaamaan minua heti aamupäivällä ja käytiin testaamassa rappusten kävelyä lähettyvillä. Oli aika tuskan taival päästä käytävään asti, jossa nämä portaat olivat, mutta selviydyin kuitenkin, ja hyvin meni rappusten kävelykin. Olihan siinä kaiteet mistä kiinni ottaa. ja eikun takaisin omaan huoneeseen desinfioinnin kautta. Sain uuden rollankin, joka lähtisi mukaani, kun pääsen pois. Fyssarin lähdettyä paikalle pyyhälsi pari lääkäriä, neurologian erikoislääkäri ja nenä-/korvalääkäri. He olivat sitä mieltä että voisin kotiutua. JES! Mie pääsen kotiin 🙂 Lääkäreiden lähdettyä aloin heti siivoamaan omaa paikkaani etten jättäisi kauheaa sotkua jälkeeni. Sain vielä lounaan, jonka jälkeen oli vain odottelua, että milloin lääkäri tulisi laskemaan minut pois. Unohdin tietysti kuvata ruoka-annoksen! Noh, kotona kuvaillaan kunhan ensin päästäisiin sinne.

Viimeinen maisemataulu.

Lääkäri tuli laskemaan minut kotiin noin kello 13.00 ja sain kaverini hakemaan minut sairaalalta (surkiitos hälle).

Pieni pyrähdys parissa paikassa ennen kotiin menoa – piti hakea suihkujakkara paikallisesta muovitavaroiden erikoisliikkeestä ja apteekista lääkkeet. Ja sit kotiin!

Kotiin päästyäni kävin äkkiä tarkistamassa taimet! Kaveri oli pitänyt hyvää huolta niistä 🙂

Chilit & paprikat

Tunnit kuluivat enkä ihan tarkkaan muista mitä hittoa oikein tuolla kämpässä ensiksi tein. Olin niin täpinöissäni kotiin pääsystä. Varmaan siivosin 😀 Ajattelin yrittää ylläpitää jollain tapaa samankaltaista ruokailurytmiä, mikä sairaalassa oli. Tosin, hieman pienemmillä ruokamäärillä. Siellä meni niin paljon ruokaa hukkaan. Mutta kai sillekin oli tarkoituksensa miksi sitä tuotiin niin usein ja paljon nenän eteen.

Valmiinahan minulla ei oikein ollut mitään kun olin niin pitkään poissa. Mutta jääkapista löytyi paketti nakkeja sekä sienisoppaa. Syödään nyt sitten ihan ensiksi roskaruokaa kun sairaalasta kotiin päästään. Rollan kyydissä oli hyvä siirrellä sapuskat olkkarin puolelle, tuskinpa olisin niitä yhdellä kertaa sinne käsin kannettuna saanutkaan. Meno oli aika kömpelöä, ja kömpelyys oikein korostui kotioloissa. Kotona on kuitenkin ihan eri tavoin kaikkea tavaraa lattioilla ja mattoja ja, ja, ja… Kävikin sitten niin, ettei minun tarvinnut tuota sienisoppaa syödä tällä kertaa… jospa se motoriikka palaisi kehooni pian! Saattaapi kyllä olla että tovi vielä vierähtää… katselin lääkärin antamia papereita ja siinä oli myös diagnoosi: Vestibulaarineuroniitti. (WIKIPEDIA)

Lepäilin koko päivän ja räpläsin läppäriä. Mitäpä sitä muutakaan… parit puhelut tuli soitettua ja välillä jotain pöperöä nenän alle. Laitoin rollaan liukuestemattoa ettei kamat lennä siitä päältä pois. Jos sitten kävisi vaikkapa ajoissa nukkumaan.

Oma koti kullan kallis.

Ei tässä tältä päivältä muuta kuin, että pysykäähän terveenä ihmiset

Lue artikkeli

Hyvää maananana..nannannaa!

Alkoipa uusi viikko kylmillä keleillä, aamulla piti oikein tarttua skrabaan kun olin tietenkin unohtanut kääntää tolpan kelloa, ja lämmitys alkoi suurinpiirtein niihin aikoihin, kun tein lähtöä töihin. Nooh, tekevälle sattuu ja mitänäitänytolikaan. En minä sitä pelkkää tolppaa lämmittänyt ja skrabannut, vaan ihan auto oli kiinni siinä johdon toisessa päässä ja ikkunoita hinkkailin. Ja niin kävi matka töihin, jossa on mukavan rauhallista kun 75% porukasta on etätöissä.

Panostin viime viikolla työpisteeni viihtyvyyteen. Allaoleva kuva on pompahdellut esille sosiaalisessa mediassa milloin kenenkin jakamana, enkä tiedä sen alkuperää. Printtasin tämän siis koppini takaseinälle niin, että aina kun nostan katseen näytöltä, kuva tulee eteeni. Tämä vaan jotenkin jaksaa naurattaa.

Töissä tulee juotua myös jonkin verran kahvia. Automaattikahvia, joka on väistämättä pahaa. Ei kuitenkaan ilmeisesti niin pahaa, että sen juomisen voisi lopettaa. Voi valita vahvan pahan kahvin ja miedon pahan kahvin väliltä, sillä yli sadan ihmisen työyhteisössä näitä automaatteja tönöttää vierekkäin kaksi kappaletta. Aamuisin sitä kahvia kuitenkin menee kupillinen, ainakin melkein joka päivä. Lounastauolla olen ottanut tavaksi ottaa espresson ja kaakaon sekaisin, koska en vaan enää jaksa sitä pahan kahvin makua myöhemmin päivällä. Mitähän tuumaisivat, jos veisin työpöytäni kulmalle oman perkolaattorin porisemaan. Harmillisesti tämä ylimakean espresso-kaakaoviritelmän juominen alkaa näkyä painossa jos en skarppaa. Sain jo vietyä piparminttutettä töihin, mutta en vielä vienyt omaa teemukia, sillä teen juontiin työpaikan tusinakupit eivät minulle kelpaa. Olen suuri teen ystävä ja juon sitä melko paljon. Ostin hiljattain jättikokoisen mukin, johon mahtuu 8dl teetä.

Perjantain aamukahvi, mehukeitto ja vesipullo.

Suosikkini on jo pidemmän aikaa ollu erään saksalaisen kauppaketjun myymä piparminttutee. Samaa sarjaa on saatavana myös inkivääriteetä, jossa tosin muistaakseni ei ole laisinkaan teetä, eli sitä pitäisi sanoa inkivääri-sitruunajuomaksi. Tätäkin on minulla kaapissa, mutta olen hetkellisesti kyllästynyt siihen. Voisikin vaikka laittaa kupillisen, jahka tästä kirjoittamiselta joudan. Oikeastaan alkoikin nyt tehdä mieli sitä inkiväärijuomaa! Vähän palelee, sillä kirjoitan tätä makuuhuoneessa, jossa pidän lämmityksen pienellä että saan nukuttua hyvin viileämmässä.

Ja mitäpä siitä koronataistelusta, Kainuu menetti viikonlopun aikana paikkansa ainoana koronavapaana maakuntana, ja kenelle tämä tuli yllätyksenä? Ei ainakaan minulle, joten tuskin muillekaan. Olemme saaneet tänne ilmiön, josta puhumme koronapakolaisina. Kainuun tapauksien tartuntaketju on jäljitetty eteläsuomeen.

Käsienpesu, välimatkan pitäminen, kaupassa käydessä sen miettiminen ettei tunge purkkeja suoraa suuhun tai silmään, kun ei voi tietää kuka niihin on koskenut, on ihan hyvin pysynyt mielessä. Riskiryhmään kuuluvana ei paljon naurata ajatus siitä, että saisi tuon taudin.

Tietääkseen edelleen koronavapaana,

Lue artikkeli