Kyllä se on tiistai. Neljäs päivä etätyötä takana, viikonloppu siinä välissä. Onneksi sitä on mahdollisuus tehdä, molempia. Hain perjantaina polkupyöräni huollosta ja pääsin bussimatkustelun houkutuksesta eroon. Illalla kävin kävelyllä ja sinne lähtiessäni huomasin lähibaarin kanta-asiakkaiden odottavan kuppilansa avautumista ovea nykien. Minun teki mieli vain vetäytyä syvemmälle omaan kuplaani.
Kun lauantaina yritin lähteä polkupyörällä liikkeelle, sen lukko oli jäätynyt kiinni. Päädyin sitten hakemaan kaksi ostamaani taulua (joista ehkä myöhemmin), Luciferin levyn Äksästä ja laatikollisen takeaway-kakkuja Kahvila Tuokiosta kävellen ja tein siinä sivussa muutaman kilometrin lenkin. Vannoutunut bussimatkustaja kiitteli hyvää ilmaa. Matkalla näin ihmisiä nauttimasta samasta alkukevään auringosta. Ihan kuin mitään kamalaa ei olisi edes meneillään.
Nyt en ole käynyt kahteen päivään ulkona, ihmettelen suunnattomasti että miksi. Mutta ehkä parempi että en käynyt. Tänä aamuna oli sen verran höntti olo että kaivoin kuumemittarin pitkästä aikaa esille. Hiljaisen keskustelumme lopputulos oli että jos pysyisin toistaiseksi sisätiloissa ja aloittaisin kokonaisvaltaisemman mökkihöperöitymisen tilannetta seuraten. Ihan vaan varalta. Paitsi että kissanruoka oli lopussa, kun olin itse ajatellut reippailla ja hakea sitä juuri tänään. Onneksi työkaveri tuli apuun ja kolli sai evästä siihen saakka että isompi kissaruokatilaus tulee. Todennäköisesti joudun pyytämään jonkun muun noutamaan se minulle, ainakin jos kurkussani asustava pieni karvainen toukka meinaa kasvaa siiliksi. Omien ruokien arvelisin riittävän hyvinkin vielä tovin. En ole koskaan oikein osannut pitää kotivaraa, mutta sain kerrytettyä sitä edellisellä kauppareissulla edes jonkin verran. Luovuudesta keittiössä on myös apua.
Puhuin eilen kolme yli puolen tunnin puhelua. Olen siis jo sekoamassa. Luulin että introverttiyteni suojaisi minua karanteenin aiheuttamilta tuhoilta, mutta näköjään olin väärässä. Sosiaalisuuden peikko iskee silloin kun sosiaalisuuteen ei ole mahdollisuutta, paitsi verkossa, mutta kun se ei riitä. Enkä ole ainoa jolle se ei riitä.
Uutisten seuraaminen on vähentynyt, enää silmäilen vain koosteen tarjonnasta kerran-kaksi päivässä, kun viikko sitten jatkuva seuraaminen oli välttämätöntä. Tänään huomasin kuitenkin että vasta-ainetesti on kehitetty ja lisää toimenpiteitä aiotaan tehdä liikkumisen rajoittamiseksi. Hirvittää. Ja samalla tuntuu oudolta kun voi seurata maailman muuttumista reaaliajassa. Sairastuneiden ja kuolleiden määrää kuvaavat käyrät etenevät päivittäin, toistaiseksi vielä vääriin suuntiin. Ihmiset yrittävät elää ja olla samalla elämättä. Pitää keksiä vaihtoehtoisia keinoja. Ja pitää osata luopua asioista ja toiminnoista. Olemme niin juurtuneet tapoihimme ja omiin ympyröihimme että emme aina näe tarpeeksi kauas. Jos tämä ei ole silmiä avaava kokemus niin en tiedä mikä on.
Korona siellä ja korona täällä, minä en jaksa enää! AAARGH!!! Olisipas kiva käydä kaupassa ilman että tarvitsee pelätä tuovansa sen viruksen kotiin. Nimimerkillä riskiryhmäläinen. Muuten tämä ns. eristäytyminen ei ota pattiin, kun olen hyvin eristäytynyt ihminen jo muutenkin. Mutta en voi halutessani ostaa esimerkiksi kaupan salaattibaarista töihin evästä, ja sekös potuttaa. Itseasiassa vähän ihmettelin, että näitä salaattibaareja ja irtosämpyläkaukaloita vielä kaupoissa on tällaisena aikana.
Syönpä siis lisää jugurttia ja spelttimuroja.
En olisi minä jos en repisi huumoria tästä tilanteesta. Sitä tarvitaan, ettei meno mene liian vakavaksi. Hymähtelinpä hetken ajatukselle, että koronaviruksen nimi olisikin korollavirus. Aina kun näkisi korollan liikenteessä, voisi veistää jonkin puujalkavitsin asiasta. Vaan kävisiköhän tuo tylsäksi hetken kuluttua varmaankin. Vaikka eipä ne kuhajututkaan tunnu vanhenevan, muistatteko vielä? On siitäkin jo meemi tehty, Corona kaatuu, kuha muistaa pestä kädet tai jotain sinnepäin.
Kuitenkaan en nyt tähän sitten keksi mitään korona-korolla vitsiä, vaikka ajatus oli mielestäni niin erinomaisen hauska.
Nyt ei irtoa enempää, kirjoitteli tietääkseen edelleen terve
Oletettavasti minulla ei ole tartuntaa. Heräilen hieman tokkuraisena edellisen illan jäljiltä noin kello 9 ja aloitan aamutoimet. Keitin poikkeuksellisesti kahvia. Nenä on tukkoinen taas vaihteeksi, tai niinhän se taitaa olla vähän joka aamu. Ärsyttävää! Olen käynyt asian tiimoilta lääkärissäkin, mutta ei sieltä oikein mitään ihmeellistä lääkettä saa… allergialääkettä muutamassa eri muodossa. Näillä mennään. Otan lääkkeet, ja mietin, mitä tänään pitäisi siivota.
Vaikuttaisi taas, että tulee kaunis, aurinkoinen päivä. Kello 11 alkaa hallituksen tiedotustilaisuus YLE1:ltä. Laitan kanavan päälle ja kuuntelen hetken. Tapetilla on nyt yritysten apupaketit ja sen semmoiset… kauhunsekasin ajatuksin mietin mitenkä monta yritystä menee nyt nurin, ehkä omanikin… teen kaikkeni auttaakseni ainakin omien ystävien/kavereiden/tuttujen yrityksiä jottei tämä kolisisi ihan niin pahasti heidän nilkkaan. Kunpa tietäisin ”lääkkeen” tähän asiaan, saisin varmasti Nobelin!
Minulla on käsidesiä kotona ja sain hankkineeksi sitä lisää ja tällaisia pieniä matkapulloja, joihin ajattelin laittaa sitä ja nestemäistä saippuaa. Ihania purnukoita kerta kaikkiaan, varsinkin nämä ”geeliset rutattavat” purtelot ovat aika hauskoja. Ne jäävät kotiin – toinen keittiöön ja toinen vessaan. Takin taskussa kulkee sitten pienemmät, hieman jämäkämmät purkit. Näitähän saa sitten Colosé-edustajien kautta, tai maahantuojan verkkokaupasta (minulle ei ole maksettu tästä). Käsidesi on todella hyvää ja se ei rasita ainakaan omaa ihoa. Ja se on geelimäistä niin ei valu käsistä pois. Nyt voin siis turvallisin mielin kuljettaa omat mömmöt mukana mihin sitten ikinä joudunkin menemäänkin.
Tuttavani halusi itselleen muutamia taimia paprikaa ja chiliä. ”Sattumoisin” niitä nyt lojui tossa pöydällä karkkirasiassa ylimääräisenä miltei tusina, niin laittelin hänelle ne valmiiksi kasvatus-/taimipotteihin. Huomenna sitten toimitetaan perille kunhan ovat yhden päivän levänneet uusissa ruukuissa. Sain samalla taimipöydälle (ruokapöytä) tilaa.
Isä soitti, että hälle pitäisi hakea tupakkia kaupasta. Hän on yli 70-vuotias eikä voi itse hakea, muutenkin ”puolisokea”. Ajattelin samalla hoitaa lisää taimimultaa ja kukkamultaa istutuksia varten – kaipaamani paristot myös. En käynyt ruokakaupassa sen enempää kuin hakemassa isukin tupakat. Muistin ostaa jopa lämpömittarin! Olinhan tehnyt tarkan kauppalistan puhelimeeni ja oma näkö oli vielä tallella. Tuli sieltä vähän ylimääräistäkin mukaan; uusi muovinen parvekelaatikko yrteille, paketti suojakäsineitä, siivousliinoja, vaateteippirullaan teippirulla, ohutta juuttinarua amppeleita varten… varmasti tarpeellista. Kaikki pitää näet olla hankittuna tässä vaiheessa, jos joutuu bunkkeroitumaan kämppään useammaksi viikoksi! Pelkkä tietokoneella oleilu tekisi minut vielä hullummaksi joten harrastuksia täytyy olla. Vein tupakit isälle kauppareissun jälkeen ja jätin ne takapihan kuistille. Samalla tsekkasin pihaa, ja omenapuu tarvitsee selkeästi jonkun sortin trimmausta tänäkeväänä! Kaikki vesiversot pois ASAP. Toistaiseksi täällä ei ole ulkonaliikkumiskieltoa, niin voin ehkäpä käydä tällaisen homman tekemässä vanhempieni pihamalla kun muuta kontaktia heihin ei tule. Isä voi huudella ohjeita kuistilta sitten vaikkapa! (kuuntelen tai en)
Omenapuu – EI NÄIN!
Jatkoin yhtä projektia, mikä pitäisi olla valmis huhtikuun alussa. En halua paljastaa mihinkä tämä on menossa ja mikä se on, etten pilaa yllätystä. Tekele tulee olemaan pesun jälkeen myös karanteenissa tovin ennen kuin se toimitetaan.
Pesin tänäänkin koneellisen pyykkiä. Vuorossa oli keittiöpyyhkeet ja sitten serkun käyttämät vuodevaatteet. Ne kosteuttavat sopivasti huoneilmaa kuivuessaan. Kuivuivat kyllä helvetin nopeasti, joten on varmasti paikallaan laittaa jossain vaiheessa ilmankostutin pörisemään tänne asuntoon… ensin makkari ja sitten olkkari. Se voisi helpottaa myös nenäni tukkoisuutta, kun hengitysilma olisi vähemmän pölyinen.
Noh, siivosin sitä makuuhuonetta nyt sen verran että pesin petivaatteet ja otin lattiaruukussa olevan kultaköynnöksen käsittelyyn. Tein myös muita istutuksia; rönsyliljan. Sille oli varattu kiva lattiateline, vai mikä se nyt onkaan. Sitä tosin piti hieman viritellä, että ruukun voi laittaa paikoilleen. En saanut millään siihen sattumaan mitään aluslautasta, niin tein sellaisen sitten muoviastiasta ja alle piti laittaa jokin tuki, että ruukku pysyy missä pysyy.
Kultaköynnökset pääsivät suihkun kautta kasvupaikoilleen. Ne piti muuten jakaa kahteen eri ruukkuun.
Kultaköynnöksiä riitti kahteen eri ruukkuun.
Ei tässä tältä päivältä enempää muuta kuin, että pysykää terveenä ihmiset En enää jaksa laittaa paristoja palovaroittimeen… toivottavasti kämppä ei pala yön aikana!
Kainuu, tuo viimeinen korpimaa.. Eipäs vaan viimeinen maamme kolkka, jossa ei vielä ole todettu koronatartuntoja. Eiköhän se virus täällä kuitenkin jo jyllää, kun kaikkia ei testata, ei voida olla varmoja. Osalle se tulee kuitenkin niin lievänä, että eivät välttämättä tajua sitä saaneensa, vaan kuvittelevat tavallista rajummaksi flunssaksi. Mutta ei siitä sen enempää. Koronasta kirjoitetaan ihan tarpeeksi uutisissa, katso vaikka Ylen sivuilta jos et usko.
Karanteni ei ole vaikuttanut päivittäiseen elämääni juuri mitenkään. Käyn edelleen kodin ulkopuolella töissä, en työskentele niillä aloilla, jotka lasketaan kriittisiksi ja josta ei saa jäädä kotiin karanteeneilemaan. Teen toimistotyötä, jossa en kohtaa asiakkaita. Osa meistä on siirtynyt etätöihin, mutta itse käyn vielä toimistolla ja ajattelin käydä niin kauan, kuin se on mahdollista. Työpaikallani valmistaudutaan kyllä siihen, että tarvittaessa koko henkilöstö työskentelee etätyönä. Toivottavasti siihen ei kuitenkaan tarvitsisi mennä.
Tykkään autoilusta, vaikka kaltaiselleni viherpiipertäjälle (käytän tätä nimikettä itsestäni ylpeänä) tuleekin huono omatunto ympäristön puolesta. Kuitenkaan minua ei ole tehty kaupunkiasujaksi, joten tarvitsen auton päästäkseni peräkyliltä töihin ja kauppaan. Hankin joitain vuosia sitten heikkolaatuisen ns. kojelautakameran, josta kyllä heti alussa hajosi imukuppikiinnitys, joten nykyään roikottelen sitä pelkääjän puolen kauhukahvasta. Asuinseudullani liikkuu paljon hirviä, joten käytän kameraa ihan sen vuoksi. Ja on jotenkin hypnoottista katsella näitä videoita. Yleensä vain tyhjennän tuon kortin säännöllisin väliajoin, mutta nyt innostuin tekemään vähän koostetta. Karanteenin alkamisen jälkeen liikenne on huomattavasti hiljentynyt.
Joten alla 8 minuuttia ja rapiat päälle autoilua, ilman mitään sen suurempaa tarkoitusta.
Oletettavasti minulla ei ole tartuntaa. Heräsin jotain kello 10 ilman kellon soittoa. Vekkarista on nimittäin patteri loppunut ja se on ihan levällään yöpöydälläni. Pitää käydä ostamassa uusia pattereita lähipäivien aikana. Muistin samalla, että palohälyttimestäkin on patteri loppu… varmasti palaa koko kämppä sillä aikaa kun saan hankittua uuden pariston palohälyttimeen! Noniin, jos alottaisi päivän kuitenkin keräämällä järjen rippeet jostakin syövereistä…
Tänään on pääministerin vapaapäivä, niin ei tule niitä hallituksen tiedotteitakaan, mitä on viikonpäivinä saanut kuunnella. Mietin, että jos käyttäisin päivän johonkin muuhun kun telkkarin ääressä nysväämiseen. Kämppä ei ole vieläkään ojossa vaikka aikaa olisi siivoamiseen. Mutta ensiksi aamupala. Keitin teetä ja otin voileivän. Sillähän sitä voi pärjätä pari tuntia.
On jotenkin hämmentävää kun pyykkikorit eivät tursua likaisia vaatteita nykyään. Viime vuoden puolella sai olla jatkuvasti pesemässä milloin mitäkin kun oli vielä lemmikkejä. Nyt ei ole lemmikkejä niin ei tule samalla tavalla likapyykkiäkään. Tosin, koronahässäkän takia tulee pestyä ulkovaatteita enemmän, kun niissä tulee liikuttua kämpän ulkopuolella. Sen verran neuroottinen olen, että vaihdan ulkovaatteet heti pois kun tulen asuntooni. Ne lojuvat eteisen tuolilla. Eteinenkin pitäisi siivota.. helvetti sentään! Kaikki pitää siivota, siivota, siivota! Menen kohta takaisin nukkumaan ja herään tähän päivään uudelleen. Noh, laitoin pyykkikoneellisen pyyhkeitä peseytymään niin onpahan jotain mihin näppinsä pyyhkii, kun käsiä pitää olla pesemässä koko ajan. Ja niitä kyllä kului menneen viikon aikana kun serkku oli kylässä. Meillä oli molemmilla omat käsipyyhkeet. En ole neuroottinen mutta….
Aurinko paistaa ja aamupäivällä ikkunasta suoraan kämppään… ihana keväinen ilma! En tiedä mitä lämpömittari näyttää kun se on vielä kaupassa, mut aivan sama – pääasia että paistaa aurinko. Pitääkin muistaa ostaa samalla uusi lämpömittari kun ostan paristojakin… toivottavasti muistan. Kirjaan tarpeelliset ostokset puhelimen kauppalistaan. Pukeudun kotivaatteisiin ja samalla huomaan kuinka vaatekasa pöllähtää. Mie niin otan tänään itteäni niskasta kiinni ja siivoan! Se on nyt siivottava jos meinaa. Koronavirustilanne on niin kuumottava tällä hetkellä, että sitä ei voi tietää milloinka se iskee ja kuinka kipeäksi se tekee. Silloin ei nimittäin siivota yhtään! Kämppääni kun katsoo, niin ei ehkä heti tulisi mieleen kellekään, että siivoaminen on minulle jonkunlainen pakkomielle. Tiedän kyllä pahempiakin tapauksia kun minä.
Päätin käydä kaupassa, kun kaapista puuttuu mielestäni joitain tarpeellisia asioita… olin unohtanut esimerkiksi ostaa dödöä. Joutuuhan sitä itteään haistelemaan tässä kotona kun touhuilee kaikenlaista, että ihan hipiksi en aio ruveta! Oli kauppalistallani muutakin, mitä en edellisellä kerralla muistanut ostaa, nimittäin leipää. Kävin Lidlissä. Siellähän oli jauhelihaa! Ostin kaksi isoa pakettia, en hamstrannut.
Kauppalistalta kyllä puuttui sitten asioita, joiden olemassaolosta en tiennyt kauppaan astuessa mitään, kuten tämä saniainen, jonka ohittamiseen olisi kulunut aivan liikaa energiaa… sille oli oikein sopiva paikka jo varattuna olohuoneestani. Ostoskassiin sujahti myös kurkku ja suomalaisia tomaatteja. Tomaatit ovat toistaiseksi hetken pussissa, kunnes ehdin pestä ne ja sitten vasta laittaa jääkaappiin. Tomaatit ovat karanteenissa!
Oltuani muutaman tunnin hereillä alkoi nälkäkin jo huikoa. Ei kun sapuskan lämmitykseen. Tänään oli ruokana kanankoiven palaset ja keitettyä perunaa. En jaksanut edes paistella niitä – laitoin mikroon. Olisi ensin pitänyt pestä paistinpannu, nääs. Ei jaksanu, ei huvittanu. Se lienee päivien teema vähän turhankin usein. Ruokaa syödessä tuli sitten tuijoteltua telkkaria…. hei, mut sieltähän tulisi sisustusohjelmia! Remppa vai muutto Vancouver, yksi lemppareistani. Ihan sika hienoja sisustuksia tää Gillian tekee. Kunpa olisin itsekin noin taitava! Kaksi jaksoa tuli katsottua että hujahti.
Sisustusohjelmat ovat vaarallisia, mutta sain kuitenkin revittyä itteni sohvalta ylös ja toteuttamaan yhtä pikkuprojektia, jota olen makustellut muutaman päivän ajan jo. Olin viritellyt ajat sitten ikkunan ääressä olevalle peikonlehdelle sen yläpuolelle valon roikkumaan. Se loisti kuitenkin ikävästi esteettiseen silmääni kun tässä sohvalla istuskelen, niin ei siinä muu auta kun tehdä ympärille varjostin. Kaivoin kankaan esiin ja ompelin valaisimelle peikonlehtikuosista uuden varjostimen.
Kärräsin huonekasveja paikoilleen olohuoneen puolelle. Kiinanruusu muutti takaisin partsin oven äärelle, ja kirjovehkat peikonlehden viereen. Anopinkielet vein makuuhuoneeseen, mutta siitä ei nyt kuvia vielää kun kaikki on niin helkutin sekaisin siellä. Olkoot makkari huominen projekti, tai jonkun muun päivän. Peikonlehti on saamassa pistokkaita ruukkuun lisää lähiaikoina. Niitä on juurtumassa makkarin puolella parissa eri lasiastiassa. Huomasin, että pistokkaisiin oli jo ilmestynyt juuria.
Olohuoneen nurkkaus.
Lähdin alkuillasta kävelylenkille. Keli oli vielä oikein loistava, aurinko ei ollut vielää laskenut. Ulkona ei juuri näkynyt muita kävelijöitä – hajurako oli helppo pitää. Kävelin Lakasentien korkeaa mäkeä ylös ja ohitseni pyyhälsi kuorma-auto, joka sai aikaan niin järkyttävän pölypilven, että silmiä oikein kirveli. Piti oikein pysähtyä hetkeksi. Myös kurkkuani alkoi kuivaamaan. ”Kiva yskiä”. Ei uskalla yskiä oikein missään kun kaikki paskoo housuun… eikö sitä vessapaperia just sen takia hamstrattu: kun yksi yskäisee niin kymmenen paskoo housuun. Onneksi reittini varrelle sattuu kaikkien janoisten sankari Bar kenguru, johon päätin pistäytyä pikaisesti huuhtomaan pölyt kurkusta pois. Se menisi kuitenkin kiinni pian, kahdeksalta. Baarissa ei juuri porukkaa näkynyt, ja ne joita oli, kaikki vaikuttivat päällisin puolin terveiltä. Kertakäyttöhanska ja tuoppi kouraan. En koskenut toisella kädellä mihinkään. Kävelin parin stoben jälkeen kotiin.
Soittelin kotiin tultuani muutaman puhelun; tädilleni, kaverilleni ja sitten serkulleni. Siihen se loppuilta sitten menikin. Ei tässä tältä päivältä enempää muuta kuin, että pysykää terveenä ihmiset
En enää jaksa laittaa paristoja palovaroittimeen… toivottavasti kämppä ei pala yön aikana!
