Tulevatko rajoitukset takaisin?

Meillä Etelä-Karjalassa on tällä hetkellä jännät paikat, kun saattaa olla, että rajoitukset tulevat takaisin voimaan, tai ainakin osa niistä! Noh, siitä nyt ovat kaikki saaneet lukea lehdistä ja katsella uutisista, että jalkapallokisoista tulleilla turisteilla oli ollut koronatartuntoja ties kuinka monella. Osa ei noudattanut karanteenisuosituksia ja niin edelleen. Turha on inistä tässä vaiheessa kun paskat on jo housussa. Vituttaa silti suoraan sanottuna, vähän niinku toistenkin puolesta! Itselläni on aika paljon tuttuja esimerkiksi ravintola-alalla, joita rajoitukset kurittavat todella rajusti.

Kesä on lähtenyt niin kivasti käyntiin kun on ollut ihanan kesäiset kelitkin, tai hyvin lämmintä. Eiköhän tämä jalkapalloporukka ole saanut kritiikkiä osakseen jo ihan tarpeeksi, vai voiko sitä edes määritellä mikä on tarpeeksi? Suurin osa porukasta on tietysti ottanut karanteenin tosissaan ja joku pieni osa ei. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Joka tapauksessa meidän alueen mahdolliset rajoitukset tarkistetaan uudelleen 13.7. Jännittää ihan hitoksee.

Täytyy taasen asettaa pääkoppa taas sellaiseen moodiin, että ihmisten ilmoille ei tule mennä. Tai en ole muutoinkaan missään ihmeellisemmin käynyt kuin ollut vain lähialueella, parin kilsan sisällä asuinpaikastani. Muutaman päivän päästä olisi meno kesäteatteriin tuttavan kanssa. Se on ulkotilassa. Jos siellä nyt sattuu olemaan maskipakko tai jotain vastaavaa niin se ei haittaa. Siihen on kuitenkin muutama päivä aikaa ja saattaa hyvinkin olla, että meillä on otettu rajoitukset takaisin käyttöön. (Eksoten sivu asiaan liittyen)

Tässä tulee sitten söpöysvaroitus: seuraava kuva saattaa aiheuttaa haluja hommata itselle kesäkissa.

Tätä pienokaista etsiskeltiin muutama päivä ja yö alku viikosta kun oli päässyt karkuun parvekelasien välistä. Kuva on tosin vuoden takaa, kun pikkusöpöläinen oli vielä ihan pieni. Nyt tämä neitokainen on jo sellaisessa iässä, että saattaapi olla, että läks ihan riiulle! Sekin hiukan jännittää. Katsoskellaan tilannetta mihinkä kehittyy – onkohan siellä jälkikasvua tulossa vai ei? Sitä voisi harkita sitten siitä kaverin ottamista vaikka itsellekin, tai tietysti kaksi. Harkitsen toki asiaa vaikka tämä kaunokainen olisikin ollut ihan siveästi karkureissullaan! Ihmiset kun tuppaavat ottamaan kesäkissoja, jota en kerta kaikkiaan tajua. Millainen ihminen tekee niin? Millainen ihminen ei välitä siitä, että heitä koskevat tietyt rajoitukset, jos käyvät vaikkapa ulkomailla matkoilla koronalingossa?

Kuulin sivusta erään lyhyen keskustelun, jossa toinen sanoi ääniviestitse toiselle, että ”meiltä vaadittiin koronatestiä kun olimme menossa takaisin laivalle Suomeen päin”. Mietin vain, että ihanko totta näin pääsi käymään! Eikö ihmiset ota mistään mitään selvää kun lähtevät sinne ulkomaille kuka mitäkin tekemään? Testi pitää pulittaa omasta taskusta jos lähtee lomailemaan ulkomaille. Onhan se pakko pitää pyörät pyörimässä, se on ihan selvä, mutta kenen kustannuksella se tehdään?

Eiköhän tässä ole syyllistetty ihmisiä ihan tarpeeksi tällä kertaa, niin ei muuta kun nauttimaan tästä kivasta kesäisestä kelistä! Meille oli ennustettu tälle päivälle vaivaiset +30 astetta, ja koko viikko näyttää helteiseltä. Onhan se ihan sika siistiä, että kesällä on lämmintä! Tulee tässä samalla lepäiltyäkin enemmän kun ei jaksa tohottaa joka suuntaan.

Niin, ja minulla ei edelleen ole tartuntaa. Pysykää terveinä ihmiset ja noudattakaa rajoituksia!

Lue artikkeli

Kesä alkakoon!

Kesä alkakoon! Meillä täällä Etelä-Karjalassa koronarajoituksia on purettu jo sen verran, että esimerkiksi ravintolat voivat olla auki puoleen yöhön. Se tuo hieman helpotusta ainakin omaan ajatusmaailmaan, koska silloinhan voisi ajatella, että virusta ei ole niin paljon liikkeellä täällä meidän suunnalla. Turvallisuuden tunnetta siis.

Kelit muuttuivat oikein kesäisiksi tässä kuluvan viikon aikana. Joka päivä ollut 23-26C lämintä ja aurinkoista. Kello on nyt 11.30 ja ulkona on +24C. Pitäisi huvittaa tehdä yksi projekti parvekkeella valmiiksi… näin lämpimällä kelillä tähän aikaan parvekkeelle paistaa suoraan aurinko, ja olosuhteet muistuttavat lähinnä kiirastulta, mutta jos sitä pienen asian sieltä täältä saisi tehtyä, niin se olisi hyvinkin nopsaan valmis. Olen aktivoinut itseni rakentamaan edesmenneen koirani uimapaljusta vesiaiheen. Se on siis vielä keskeneräinen, mutta ajatus on kuta kuinkin tällainen:

Joudun putsaamaan vielä muutaman tiilen jotta voin aloittaa vesisysteemin kasailun. Kirjoitan aiheesta sitten lisää toisessa blogissani. Kunpa nyt vaan saisi motivaation kohdilleen, niin pääsen sitten nauttimaan kesästä omalla parvekkeellani! Parvekkeelle on lisäksi tulossa edesmenneen kummitätini tuolit, jotka pitäisi raahata vanhempieni pihalta tänne minulle jotenkin. Onneksi ne eivät paina kovinkaan paljon. Parveke on vielä vähän sekaisinkin, että sinne pitää myös tehdä tilaa jotta nämä tuolit mahtuvat kunnolla. Osa tavaroista saa lähtöpassit… niistäkin sitten lisää tuolla toisessa blogissani.

Varmasti kaikki ovat pistäneet merkille tässä poikkeustilan aikana, että monella on karannut huonekasviharrastus hieman lapasista. Niin taisi vähän käydä itsellenikin. Tosin, ei ihan nyt niin hälyttävän pahasti kuin mitä olen joistain Facebook-ryhmistä käynyt lueskelemassa. Mutta helvetti tämä kuitenkin on, ja sille täytyy tehdä jotain! Siirsin ison osan huonekasveista olohuoneesta keittiöön, jossa ne saavat paljon enemmän valoa. Nyt niille pitää rakentaa hyllykkö, mihin aion kasvit laittaa, tai suuren osan ainakin. Olisi myös ”kiva” saada syödä keittiössä jotain kun ruokapöytäkin tuli siirrettyä olohuoneeseen. Tekiskö jonkin aamiaispöydän sinne?

Pistäydyin perjantaina satamassa katselemassa menoa. Siellä olikin oikein kesäinen meininki! Ihimiset ovat lähteneet liikkeelle. Satama oli täynnä veneitä ja uimarannan kupeeseen oli rakenteilla jokin terassi. Siellä täytyy käydä joku päivä uudelleen. Jospa uimavedet vielä lämpenisivät kesän tasolle, niin voisipa sitä kuvitella vaikka heittävänsä talviturkin!

Imatran venesatama kesällä
Mänty kukkii kesäkuun alussa ja siitepölyä huuhtoutuu rantaan. Kuva Imatran venesatamasta 4.6.2021.

Rannalle oli huuhtoutunut todella paljon siitepölyä. Taitaa olla nyt havupuista lähtöisin. Tämä on siis Imatran venesatamasta. Näkymät ovat huikeat. Kyllä silmä lepää näissä ihanissa maisemissa! Kumpa kesä olisi suht’ lämmin ja siitä saisi nauttia ulkosalla.

Imatran venesatama kesällä
Imatran venesatama Saimaan rannalla. Kuva: 4.6.2021.

Perjantaina oli myös tuttavani syntymäpäivä. Kävin häntä moikkaamassa, ja oleskelimme ulkosalla koska sää oli niin lämmin. Avattiin myös grillikausi!

Tuttavani kaasugrilli oli jo ihan finaalissa, mutta ei se mitään, siitä sai kätevästi nuotiopaikan. Meillähän ei täällä ole metsäpalovaroitusta, ja avotulen tekeminen on sallittua. Paistelimme makkaraa ja kuuntelimme musiikkia. Voiko kesä enää paremmin alkaa!

Muutoin, olen pysynyt ihan terveenä koko kevään, jopa koivun siitepölyajan. Sain ensimmäisen koronarokotteen 28.5. Se ei tuntunut miltään. Ei tullut jälkioireita, ei edes käsi kipeäksi. Taidan nyt lopetella tämän rustailun tähän ja aloittaa parvekeprojektin! Ei muuta kun pysykäähän terveinä

Lue artikkeli

Noniin, korona ja pää leviämisvaiheessa?

Etelä-Karjalan koronatilanne

Etelä-Karjalaan on sitten julistettu tämä hätätilanne, että korona on leviämisvaiheessa. Pitää vain toivoa, että pää ei ole myös leviämisvaiheessa. Koitetaa kestää… Olen silti hirvittävän väsynyt tähän vallitsevaan tilanteeseen… ollut jo pitkän aikaa. Välillä tuntuu siltä, että meidän alueella tehdään turhaan kaiken maailman rajoituksia, kun viruksen ilmaantumisluvut ovat suoraan täällä jo niin alhaisia. Enkä tunne tai tiedä ketään, kenellä olisi edes ollut korona. Voihan se olla, että olen itsekin sen sairastanut. Sehän se tässä niin ”jännää” onkin, kun sitä ei voi tietää! Osa on oireettomia, osa sairastuu pahasti. Joka tapauksessa Etelä-Karjalan koronatilanne ei ole ihan niin paha kuin olisin voinut kuvitella.

Alueiden koronatilanteet selviävät THL:n sivuilta. Sivun kautta löytyy myös linkitys tällaisen ”karttaan”, jossa on tarkemmin kerrottu vaikkapa paikkakuntakohtaiset tartunnat. Meillä Imatralla tilanne ei ole ihan niin huono kun olin kuvitellut. 105 tartuntaa 9.3. mennessä, kun esimerkiksi Järvenpäässä tilanne on 681. Jäkessä nyt on enemmän asukkaita kuin Imatralla, mutta suhteutettuna tartuntoja huomattavasti enemmän asukaslukuun nähden.

Screen shot THL:n tilastotaulukosta. Käy katsomassa TÄÄLTÄ.

Baarit kiinni maanantaina

Baarit meni maanantaina 8.3. kiinni. Tämä ei sinällään haittaa muuten, mutta harmittaa niin helkkaristi koska pahimmoillaan moni tuttava menettää työpaikkansa. Enkä pysty kuvittelemaankaan ravintoloitsien epätoivoa ja ahdinkoa tässä tilanteessa. Toivon sydämestäni, että kaikki ravintolat selviävät tästä kolmen viikon sulusta, jos tämä nyt jää tähän! Kaikki on nyt ihmisistä kiinni pidämmekö turvavälit, maskia naamalla kun olemme kodin ulkopuolella ja pysymmekö pääosin kotona. Kaikki nämä toimet vain lyhyen ajan ja varmasti saamme koronan paremmin hallintaan. Mutta se on meistä kiinni eikä mistään ravintolasuluista. On edelleenkin paljon ihmisiä, jotka eivät usko koko koronan olemassaoloon, tai että ”se nyt on ihan kuin joku pikku flunssa”. Aivan käsittämätöntä!

Olin jo tehnyt suunnitelmia, että paikallisia ravintoloita voisi supportata hakemalla noutoruokaa. Eräästäkin lähelläni olevasta ravintolasta halusin käydä ostamassa pizzaa, mutta he nyt sitten ilmoittivatkin, että ravintola on suljettu. Pienillä paikkakunnilla kun on muutoinkin vähemmän asiakkaita tarjolla, ni saati sitten tällainen tilanne, että ravintoloiden pitäisi pärjätä noutosapuskan turvin. Jossain Helsingissä se onnistuukin varmaan joten kuten.

Kodissani on kohta viidakko.

Sitä pitäisi taas keksiä itselle jotain järkevää tekemistä. Vuosi sitten ”lockdownin” aikana keittössäni oli puutarhaviljelmän kaltaiset olosuhteet. Tänä vuonna en ole seonnut ihan niin pahasti. Itse asiassa, minulla ei ole mitään kasvamassa kesää varten, ainakaan vielä. Olen suunnitellut kuitenkin laittavani päivänsiniä pariin pottiin, koska haluan parvekkeelle jotain mikä antaisi näkösuojaa ja blokkaisi sateen. Parvekkeeni ei ole lasitettu.

Päätin myös panostaa huonekasveihin. Olen tässä talven aikana hamstrannut niitä jonkun verran, ja haluankin nyt oikein hoitamalla hoitaa kasvejani. Enempää huonekasveja en aio ottaa, jollen sitten saa himoitsemaani neulavehkaa! Se minulta vielä ”puuttuu”. Muuten minulta taitaa löytyä kaikki tarpeellinen. Tässä ihana Unelma (Asparagus). PAH, kylläpä nuo kasvit taitavat jonkulaista hoitoa tarvitsevankin! Ruukkujen vaihtoa nyt alkuunsa ajattelin. Taka-alalla oleva kirjovehka ei nimittäin viihdy tuossa saviruukussa lainkaan.

Kylmän talven takia sitä on panostanut enemmän sisähommiin kuin käynyt pihalla paleltumassa. Tänään taitaa tulla talven viimeinen todella kylmä päivä (tai yö). Tai mitä se ”kylmä” nyt sitten tarkoittaakaan – pakkasta. Tulevana yönä pakkasen pitäisi laskea jopa -27 joka on kyllä mielestäni erittäin kylmää ollakseen jo maaliskuu! Vuosi sitten ajelimme serkun kanssa mönkijällä lumettomalla pellolla ja nyt olosuhteet ovat kuta kuinkin miltei arktiset. Niin ne vuodet ovat erilaisia toisistaan. Meteorologin mukaan ”sää hieman lämpenee viikonlopuksi”. Sana ”hieman” on saanut ihan uuden merkityksen. Mielestäni ”hieman” ei tässä nyt kuvaa lämpenemistä lainkaan, jos lämpötila nousee kolmellakymmenellä asteella! Toki hän puhui jostain toisesta paikkakunnasta, varmaankin…

Screen shot Ilmatieteenlaitoksen sääennusteesta.

Kylminä keleinä jos ulkona ei tarkene, voi tarkkailla pihalla tapahtuvaa elämää. Tosin harvoin siellä juuri silloin mitään sattuu tapahtumaan, kun siitä ikkunasta katsoo. Nämäkin jäljet ovat tulleet ihan minun huomaamattani! Eilen tässä kohtaa oli vain yhden pupun jäljet, ja tänä aamuna kahdet. Joku on myös tallustellut koivun juureen hakemaan puusta pudonneen suuren oksan, joka törrötti pitkän aikaa pystyssä puun jurella.

Vielä saa nauttia tämän päivän kauniista sinisestä taivaasta. Huomisesta alkaen kaikki tämä on sitten mennyttä – kevät alkaa!

Reilun viikon päästä on myös Karanteenipäiväkirja -sivun vuosipäivä! Mitähän sitten oikein keksisi? Jotain aiomme kyllä keksiä 🙂 Olettehan mukana!

Ei tässä muuta tällä kertaa kuin että pysykää terveinä rakkaat ihmiset!

Lue artikkeli

Eksote ja koronatestit – oma kokemus

Eksote – uhka vai mahdollisuus? Joskus on vain vaikea vaieta joistain asioista. Pyydän jo etukäteen anteeksi karkeaa kielenkäyttöäni tässä artikkelissa. En yleensä ihan näin kirjoita… Kerron tässä oman kokemukseni kuinka Eksote hoiti koronatestini.

Sairastuin perjantaina vatsatautiin

Sairastuin viikko sitten (perjantaina) ”vatsatautiin”, ja vatsavaivat ovat kuitenkin ilmoitettu olevan yksi oire koronassa. Tauti nosti kuumeen 38,5:n. Tämä tapahtui perjantai-iltana puolen yön tienoilla. En ollut ryyppäämässä tai ottanut alkoholia (sehän se ensimmäisenä tulee oksentamisesta mieleen, tai krapula). Yö meni sitten siinä kun juoksin edes sun taas vessan ja sängyn väliä. Miksi vatsatauti ei tule koskaan päivällä? Ei kun heti aamulla soittelemaan Eksotelle, josko pitäisi mennä koronatestiin.

Lauantai aamuna

Olin valvonut koko yön käytännössä katsoen. Minua palelsi, oksetti, kuvotti, paskatti, väsytti, vitutti ja ties mitä. Kello oli kahdeksan aamulla. Soitin Eksoten ”palvelunumeroon” (mitä se nyt ikinä sitten tarkoittaakaan). Mietin itsekseni, että olisikohan nyt koronatestin paikka. Tietysti asia huolestutti myös kaiken edellä mainitun lisäksi, koska olinhan omassa pienessä mielessäni tekemässä kuolemaa.

Soitin Eksoten puhelinpalveluun saadakseni selvyyttä asiaan ja jos mahdollisesti pääsisin testeihin. Mukava ihminen vastasi puheluuni. Kävi ilmi, että pääsisin kyllä koronatestiin JOS lähtisin Armilaan testattavaksi. Siis mitä vittua? Armilaan on matkaa noin 40 kilometriä. Minulla on kuumetta 38,5 enkä todellakaan pystyisi ajamaan lähes sataa kilometriä tällaisessa kunnossa. Ehkäpä siinä tapauksessa saattaisin jopa ollakin, jos kyse olisi pelkästään kuumeesta. Mutta tämä ”vatsatauti” toi lisähaasteen asiaan… Imatralla ei siis ole koronatestausta viikonloppuisin! Tällaisessa tapauksessa ei oikein voi edes kilauttaa kaverille, että veisikö hän. Tai voihan sitä aina yrittää… ajatus on jo ihan absurdi! Kuka helvetti lähtee viemään mahdollisesti koronaan tai johonkin noroon sairastunutta ihmistä yhtään mihinkään? Julkisiakaan kun ei suositella. Jääkö asia tilastoimatta kun ei pääse koronatestiin?

Jos kukaan ei pääse Imatralla koronatestiin viikonloppuna – monta positiivista testiä jää toteamatta?

Mietin jälkikäteen, että jos kukaan ei pääse Imatralla koronatestiin viikonloppuisin, niin kuinkahan monta positiivistä testiä mahtaa jäädä toteamatta? Asia vaikuttaa jo suhteellisen vakavalta, mielestäni. Miten on mahdollista, että Imatralle ei ole järjestetty koronatestausta viikonlopuksi? Onko tämä Eksoten linja? Meillä on täällä sairaalakin, jossa tämä testi otetaan viikonpäivinä. ”No shit Sherlock”, että Eksoten alueella ei ole koronatartuntoja! Eihän täällä pääse testiin, tai pääsee kun lähdet Lappeenrantaan monenkymmenen kilsan päähän. Kauniita tilastoja totta tosiaan…

Kuinka moni jättää menemättä viikonlopun jälkeen kun oireet voivat helpottaa tai poistua kokonaan? Noh, tässä ollaan nyt aika lailla työkuntoisia ja niin edelleen. Saattaa olla, että tämä Eksoten puhelinhenkilökin sai kuulla sanaisen arkkuni tässä tilanteessä, en tarkalleen muista, koska olin valvonut yön ja kuumeinen. Kuunnelkoon niistä nauhoitetuista puheluista sitten asian. Saatoin sanoa hänelle, että ”millä vitulla minä sinne 40 kilometrin päähän oikein pääsen ja vielä takaisin kotiin”. Minulla sentään on auto. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että soittelen viikonlopun jälkeen Honkaharjuun koronatestiin ajan. Ihan nyt vaan sen takia, koska viikonloppuna kävi mitä kävi.

Maanantaina

Minulla oli vielä maanantai aamuna lämpöä. Soitin Honkaharjun päivystykseen päivällä. Jonotus oli melkoista. Kun vihdoin sain jonkun kiinni asiassa, aikoja maanantaille ei tietenkään enää ollut. Ihmettelin asiaa. Miksi ei ole aikoja? Voihan se tietysti johtua siitäkin ettei viikonloppuna täällä testata ihmisiä, niin kaikki kasaantuu maanantaille. Lisäksi sain mielestäni ”selitellä” testin tarpeellisuutta ihan turhankin kauan. Alkoi vaikuttaa siltä, että minua ei aiota edes testata, vaikka oireeni viittaisivatkin koronaan. Tämä hämmensi asiaa vielä enemmän!

Juuri vatsaoireilla selittely oli ilmeisesti se avainsana. ”Nyttenhän on niitä kaiken maailman vatsatauteja liikkeellä” ja niin edelleen. Olen nyt jotenkin käsittänyt Sanna Marinin sanoista, että jos on mitään oireita niin pitäisi mennä testiin. Mitähän se Sanna sanoisi tähän, että oireita joutuu perustelemaan ihan urakalla, että päästään siihen testiin? Ei se koronatesti nyt niin vitun hieno ole, että siihen halutaan mennä ihan huvikseen! Halusin toimia kuin vastuullinen kansalainen tekisi (ja sädekehä loistaa)!

Ylipuhutaanko minut pois testauksesta?

Tämä testausjuttu oli siis todella hämmentävä. Miksi ihmeessä sitä kyseenalaistettiin? Tuli sellainen tunne, että minut yritettiin ylipuhua pois testauksesta. Vähäteltiin asiaa, jos näin voi sanoa. ”No olet vaan kotona sen kymmenen päivää niin sillähän se selviää”. No, en todellakaan ole kotona sitä kymmentä päivää arvailujen varasssa, jos testituloksen saa huomattavasti lyhyemmässä ajassa! Tietysti testin ollessa positiivinen minähän pysyn kotona. Siinä kohtaa ei ole vaihtoehtoja. Mutta…

Sen sijaan, että minua oltaisi palveltu niin, että puhelu olisi kestänyt alta minuutin ja olisin saanut helposti ajan testiin, tämäkin puhelu kesti 9 minuuttia. Siinä on saanut jo ihan mukavan tovin selitellä omaa tilannettaan! Tulin siihen tulokseen, että meillä täällä Imatralla, ei pääse koronatestiin vaikka oireita olisi… tai pääsee kun maksat itsesi kipeäksi jollain Mehiläisen asemalla!

Kaikesta vitun huolimatta, pysykää terveinä rakkaat ihmiset, älkääkä ottako mitään näitä asioita omalla alueellanne itsestäänselvyytenä! Asiat voivat olla ihan toisella tapaa kuin mitä julkisuudessa annetaan ymmärtää – valitettavasti. Näillä mennään edelleenkin… Testitulokseni oli kaikesta huolimatta negatiivinen – onneksi!

Lue artikkeli

Minde: hengissä tai hengessä ollaan!

Tämän asian nyt voisi ilmaista parillakin eri tavalla… hengissä ollaan tai hengessä ollaan. Kumpi vaan on ihan ookoo. On nimittäin kulunut tovi edellisestä kirjoituksesta, ja siihenkin on syitä roppa kaupalla. Syyt eivät liity mitenkään hengissä olemiseen. Tekosyitä siis lähinnä.

Tässä nyt sitten pikaista katsausta viime vuodesta ja osasta tämänkin vuoden alkua. Toistaiseksi olen pystynyt välttelemään tartuntaa!

Olen hurahtanut totaalisesti neulomiseen, ja se kyllä näkyy nyt kaikissa keskeneräisissä projekteissakin. Tällä hetkellä on meneillään kaksi villapaitaa, kolmet lapaset ja yhdet pitkävartiset villasukat (ja helvetinmoinen siivo kämpässä). Valmistuneitakin toki löytyy joista tässä yksi. Kuva on tosin otettu viime vuoden puolella ja neuleesta puuttuu nirkkoreuna helmasta. Se siis on virkattu helmaan mutta en jaksa ottaa uutta kuvaa tähän hätiin. Nyt on niin perkuleen pimeää.

”Räsymattokuosi” pyllytin tehty jämälangoista.

Sen enempää tästä puhumatta mikä tämän ajatuksen takana on, kun siitä sitten löytyy toisaalta jossain vaiheessa kirjoitusta. Mutta, se on siis pyllytin ja tätä minun ”intohimoa neulomiseen” kutsutaan neuloosiksi. (Neuloosi – Lankoja ja draamaa -blogini)

Olen ”karanteenin” aikana yrittänyt opetella uusiakin asioita, kuten tällaisen hienon lumihiutale-kuvion. Tästä tulee itselle lapaset jossain vaiheessa. Uusien asioiden oppimiset liittyvät lähinnä näihin neulomisprojekteihin.

Tulin hankkineeksi hetki sitten sellaiset koivusta tehdyt sukkapuikot. Ne ovat juuri nyt testauksessa. Näillä näkymin ne menevät jatkoon. Tosin, ne ovat aika kalliita ja sitten en tiedä mitenkä kestäviä. Aika näyttää. Grillitikuiksi vähän turhan kalliit. Täytyy yrittää pitää nää hyvin erillään keittiöstä, ettei vahingossa tule laittaneeksi johonkin kukkakepiksi tai grillivartaaseen.

Uusi akva on nyt viritelty ja se on tavallaan vielä tekeytymässä, ja ”vaiheessa”. Jaa, mitä noi ruudukot ja kepakot tuolla seinustalla sitten ovat? Noh, siinä on sitten taas projektia erikseen 😀 Näistä tällaisista projekteista kirjoitan toisessa blogissani (Pääjäässä.com), jos vain selviän näistä kaikista maailman projekteista hengissä.

Mitäpä muuta sitten olen touhuillut? Joutilaana en ole ollut vaikka akvaarioprojekti hieman aiheutti selkävaivoja. Painavien hiekkojen kanniskelu ees taas ei ole ikäiselleni leidille mikään pikku homma enää. Ompelujututkaan eivät ole hirvittävän mukavia selkävaivaiselle, mutta virittelin ”maskitehtaan” pystyyn… olen hengessä mukana!

Näitä nyt tuli tehtyä useampi kappale, ja olen antanut niitä esimerkiksi lahjaksi. Omiin tarpeisiin ei varmasti tarvitse enempää tehdä. Näihin sai myös uppoamaan sitä kuuluisaa luppoaikaa. Jos ihmisellä on luppoaikaa, tarkoittaako se sitä, että se täytyy suunnitella täyteen jotain tekemistä ettei olisi sitä luppoaikaa? Elämän vaikeita kysymyksiä. Ihme, että tässä on ylipäätään vielä edes hengissä.

Ihmisellä on myös velvollisuuksia, ja olen jotenkin kokenut, että minulla on velvollisuus auttaa omia vanhempiani vaikkapa lumitöissä. Olen käynyt kolaamassa heidän pihan muutaman kerran nyt tämän talven aikana. Onneksi ei ole tämän enempää tullut lunta. Lunta taitaa olla tosin tiedossa tulevana yönä. Uudellamaalla oli satanut tänään paikoittain 40cm lunta, yhdessä päivässä siis. Toivottavasti sellaista kaaosta ei ole tänne Imatralle tulossa.

Yksi asia, joka vie yllättävän paljon aikaa kalenterista, on tiskaaminen. Olen nyt pyytänyt korjaajan käymään katsomassa mitä tiskikoneelleni oikein kuuluu, jos sen saisi korjattua. Käsipelillä mennään! Astioiden kuivauskaappiin asettelu on muuten taidelajinsa sekin.

Uusi vuosi ei ole varmaan koskaan vaihtunut näin rauhallisesti. Olin yksin kotona ja rupattelin puhelimessa ihmisten kanssa. Katselin netistä kun vuosi vaihtui muualla. Jotenkin jäi sellainen fiilis, että esimerkiksi Australiassa ei olisi koronaa lainkaan. Siellä nimittäin järjestettiin aivan älyttömät ilotulitukset. Luulisi, että rahaa voisi tällä hetkellä rakettien sijaan laittaa muuhunkin tarkoitukseen. Itse en laittanut rahoja palamaan ilmaan, vaan ”kaadoin ne viemäriin”! Tästä sai sillekin rahalle koko illaksi huvia, ja vähän muuksikin päiväksi 😀

Kotona yksin viinilasin kanssa. Näin vuosi vaihtui.

Eihän tässä oikein mitään ihmeitä tapahdu, kun lähes kaiken ajan elämästään viettää neljän seinän sisällä. Välillä kauppaan ja sen semmoista. Kaupassa käyntikin on niin vaivalloista jotenkin. Maski naamalle ja hirveästi pitää varoa kaikkea. Näin täytyy kuitenkin tehdä jos meinaa tästä Covid-19 asiasta selvitä jotenkin hengissä.

Minulla on myös odottamassa vino pino projekteja. Samoja, mitä viime vuonna samaan aikaan. Eli chilien ja paprikoiden kylvöt. Saas nähdä milloin saan aikaiseksi, vai saanko tänä vuonna ollenkaan. Viime kesä meni näiden kanssa jotenkin ihan pipariksi. Parveke ei ole helpompia paikkoja kasvatella hyötykasveja. Ihme jotta mikään kesti hengissä, mut kokeillaan!

Kämppä vaatii järjestelyjä. Vaihdoin makkarista sängyn paikkaa ja nyt se ei miellytä minua. Täytyy keksiä siihen jotain ratkaisuja. Olohuoneen huonekasviviidakko tarvitsee järjestelyjä. Keskityn huonekasveihin enemmän kunhan pääsen eroon vanhasta akvaariosta ja sen jalustasta.

Ei tässä muuta tällä kertaa kun että hengissä ollaan ja pysykää terveinä ihmiset! Voimia kaikille

Lue artikkeli