Pitkästä aikaa muutama sananen. Olen ollut niin väsynyt ja mielestäni myös muka kiireinen, että olen jaksanut korkeintaan miettiä tänne kirjoittamista, vaikka juttua olisi välillä ollutkin. En muista milloin viimeksi päivitin? Samapa kai tuo, oli joulu, uusivuosi ja loppiainen, pari päivää ja meillä on jo helmikuu. Kainuussa on saatu lunta ja pakkasta, kuten talveen kuuluu. Olen neulonut ahkerasti ja välillä pakottautunut pitämään päivän tai kaksi taukoa, kun nivelet ovat ilmoitelleet kipuillen olemassaolostaan.
Minulla oli myös synttärit muutama päivä sitten, vuosi enemmän ikää vuodentakaiseen ja kuukausi enemmän kuukauden takaiseen. Tänäkään syntymäpäivänä en kokenut suurta valaistumista ja selvittänyt elämän tarkoitusta. Päivä meni ihan tavallisesti, koiria ulkoiluttaen, työpäivää tehden. Maksoin kyllä kuukaudeksi HBO:n suoratoiston itselleni, että voin katsella sieltä jotain. Siinä oma synttärilahjani, ihan hyvä valinta.
Nyt kun muistelen, niin taisin viimeksi pohtia koronarokotteita. Olen päättänyt, että otan sen, heti kun mahdollista. Nyt siis vaan odottelen, milloin jostain tulee tieto, että sen saa käydä ottamassa. Toisaalta en edelleenkään jaksa lukea koronauutisia, joten voi olla että koko tieto menee minulta kuitenkin ohi.
Niin että.
No eipä tässä ihmeempiä, perjantai ja viikonloppu (jee! voi nukkua päiväunet jos haluaa!) koitti ja lunta sataa.
Tämän asian nyt voisi ilmaista parillakin eri tavalla… hengissä ollaan tai hengessä ollaan. Kumpi vaan on ihan ookoo. On nimittäin kulunut tovi edellisestä kirjoituksesta, ja siihenkin on syitä roppa kaupalla. Syyt eivät liity mitenkään hengissä olemiseen. Tekosyitä siis lähinnä.
Tässä nyt sitten pikaista katsausta viime vuodesta ja osasta tämänkin vuoden alkua. Toistaiseksi olen pystynyt välttelemään tartuntaa!
Olen hurahtanut totaalisesti neulomiseen, ja se kyllä näkyy nyt kaikissa keskeneräisissä projekteissakin. Tällä hetkellä on meneillään kaksi villapaitaa, kolmet lapaset ja yhdet pitkävartiset villasukat (ja helvetinmoinen siivo kämpässä). Valmistuneitakin toki löytyy joista tässä yksi. Kuva on tosin otettu viime vuoden puolella ja neuleesta puuttuu nirkkoreuna helmasta. Se siis on virkattu helmaan mutta en jaksa ottaa uutta kuvaa tähän hätiin. Nyt on niin perkuleen pimeää.
”Räsymattokuosi” pyllytin tehty jämälangoista.
Sen enempää tästä puhumatta mikä tämän ajatuksen takana on, kun siitä sitten löytyy toisaalta jossain vaiheessa kirjoitusta. Mutta, se on siis pyllytin ja tätä minun ”intohimoa neulomiseen” kutsutaan neuloosiksi. (Neuloosi – Lankoja ja draamaa -blogini)
Olen ”karanteenin” aikana yrittänyt opetella uusiakin asioita, kuten tällaisen hienon lumihiutale-kuvion. Tästä tulee itselle lapaset jossain vaiheessa. Uusien asioiden oppimiset liittyvät lähinnä näihin neulomisprojekteihin.
Tulin hankkineeksi hetki sitten sellaiset koivusta tehdyt sukkapuikot. Ne ovat juuri nyt testauksessa. Näillä näkymin ne menevät jatkoon. Tosin, ne ovat aika kalliita ja sitten en tiedä mitenkä kestäviä. Aika näyttää. Grillitikuiksi vähän turhan kalliit. Täytyy yrittää pitää nää hyvin erillään keittiöstä, ettei vahingossa tule laittaneeksi johonkin kukkakepiksi tai grillivartaaseen.
Uusi akva on nyt viritelty ja se on tavallaan vielä tekeytymässä, ja ”vaiheessa”. Jaa, mitä noi ruudukot ja kepakot tuolla seinustalla sitten ovat? Noh, siinä on sitten taas projektia erikseen 😀 Näistä tällaisista projekteista kirjoitan toisessa blogissani (Pääjäässä.com), jos vain selviän näistä kaikista maailman projekteista hengissä.
Mitäpä muuta sitten olen touhuillut? Joutilaana en ole ollut vaikka akvaarioprojekti hieman aiheutti selkävaivoja. Painavien hiekkojen kanniskelu ees taas ei ole ikäiselleni leidille mikään pikku homma enää. Ompelujututkaan eivät ole hirvittävän mukavia selkävaivaiselle, mutta virittelin ”maskitehtaan” pystyyn… olen hengessä mukana!
Näitä nyt tuli tehtyä useampi kappale, ja olen antanut niitä esimerkiksi lahjaksi. Omiin tarpeisiin ei varmasti tarvitse enempää tehdä. Näihin sai myös uppoamaan sitä kuuluisaa luppoaikaa. Jos ihmisellä on luppoaikaa, tarkoittaako se sitä, että se täytyy suunnitella täyteen jotain tekemistä ettei olisi sitä luppoaikaa? Elämän vaikeita kysymyksiä. Ihme, että tässä on ylipäätään vielä edes hengissä.
Ihmisellä on myös velvollisuuksia, ja olen jotenkin kokenut, että minulla on velvollisuus auttaa omia vanhempiani vaikkapa lumitöissä. Olen käynyt kolaamassa heidän pihan muutaman kerran nyt tämän talven aikana. Onneksi ei ole tämän enempää tullut lunta. Lunta taitaa olla tosin tiedossa tulevana yönä. Uudellamaalla oli satanut tänään paikoittain 40cm lunta, yhdessä päivässä siis. Toivottavasti sellaista kaaosta ei ole tänne Imatralle tulossa.
Yksi asia, joka vie yllättävän paljon aikaa kalenterista, on tiskaaminen. Olen nyt pyytänyt korjaajan käymään katsomassa mitä tiskikoneelleni oikein kuuluu, jos sen saisi korjattua. Käsipelillä mennään! Astioiden kuivauskaappiin asettelu on muuten taidelajinsa sekin.
Uusi vuosi ei ole varmaan koskaan vaihtunut näin rauhallisesti. Olin yksin kotona ja rupattelin puhelimessa ihmisten kanssa. Katselin netistä kun vuosi vaihtui muualla. Jotenkin jäi sellainen fiilis, että esimerkiksi Australiassa ei olisi koronaa lainkaan. Siellä nimittäin järjestettiin aivan älyttömät ilotulitukset. Luulisi, että rahaa voisi tällä hetkellä rakettien sijaan laittaa muuhunkin tarkoitukseen. Itse en laittanut rahoja palamaan ilmaan, vaan ”kaadoin ne viemäriin”! Tästä sai sillekin rahalle koko illaksi huvia, ja vähän muuksikin päiväksi 😀
Kotona yksin viinilasin kanssa. Näin vuosi vaihtui.
Eihän tässä oikein mitään ihmeitä tapahdu, kun lähes kaiken ajan elämästään viettää neljän seinän sisällä. Välillä kauppaan ja sen semmoista. Kaupassa käyntikin on niin vaivalloista jotenkin. Maski naamalle ja hirveästi pitää varoa kaikkea. Näin täytyy kuitenkin tehdä jos meinaa tästä Covid-19 asiasta selvitä jotenkin hengissä.
Minulla on myös odottamassa vino pino projekteja. Samoja, mitä viime vuonna samaan aikaan. Eli chilien ja paprikoiden kylvöt. Saas nähdä milloin saan aikaiseksi, vai saanko tänä vuonna ollenkaan. Viime kesä meni näiden kanssa jotenkin ihan pipariksi. Parveke ei ole helpompia paikkoja kasvatella hyötykasveja. Ihme jotta mikään kesti hengissä, mut kokeillaan!
Kämppä vaatii järjestelyjä. Vaihdoin makkarista sängyn paikkaa ja nyt se ei miellytä minua. Täytyy keksiä siihen jotain ratkaisuja. Olohuoneen huonekasviviidakko tarvitsee järjestelyjä. Keskityn huonekasveihin enemmän kunhan pääsen eroon vanhasta akvaariosta ja sen jalustasta.
Ei tässä muuta tällä kertaa kun että hengissä ollaan ja pysykää terveinä ihmiset! Voimia kaikille
