Eritteitä, suppiksia ja etätöitä

Kaikenalaista kasvaa pientareilla, kun puutarhajätettä on kannettu tuonne metsään vuosikaudet…

Voi jumankekkules sentään mä kyllä sanon. Mikä siinä on, että pitää ihan polun/tien viereen tehdä ne hädät, eikä voi mennä yhtään kauemmas JA piilottaa ne paperit sitten sammaleen alle? Käveltiin viikonloppuna metsäreittejä ja taas oli ilmestynyt uusia valkoisia paperitolloja pariin paikkaan. Aivan käsittämätöntä. Ihan tien vieressä oli pitkä roikka vessapaperia, mihin lie käytettyä. Kiersimme nämä mahdollisimman kaukaa. Toinen koirista tykkää kieriä kaikessa paskassa, onneksi tämä oli sentään sitten jonkin elukan paska, mihin dippasi itsensä. Nyt on toivottavasti puhdas koira, tuli pestyä ja makaa sohvalla murjottamassa.

Suppiksia ja koiro, joka tykkää pyöriä paskassa.

Onneksi meidän suppispaikkojen liepeillä ei näkynyt epämääräisiä papereita tai muita jäkiä, joista olisi voinut päätellä että paikkaa olisi käytetty vessana. Ihania, melko pieniä, mutta ihania suppiksia kuitenkin löytyi. Vähän hävetti poimia niitä pienikokoisia mukaan, muutama keskikokoinen ei kuitenkaan yksinään olisi mitään ruokaa tehnyt. Muita sieniä en ole tänä syksynä keräillytkään, paitsi ne muutamat värjäyssienet, jotka menivätkin komeaan homeeseen ja jouduin heittämään pois. Tarkoitus oli esikuivattaa niitä ulkona ennen sisälletuontia, mutta tämä siis epäonnistui. Seuraavalla kerralla siis suoraa pakastimeen (tai keitettäväksi), niin säästyy pettymykseltä. Samanlaista määrää en ole löytänyt enää näitä, harmi, taisin kerätä silloin kaikki mennessäni. Muutamia olen vielä verihelttaseitikkejä näkynyt, mutta en ole kerännyt vielä. Koitin etsiä tähän linkkiä eräästä Ylen jutusta jossa kerrottiin suppiksista faktoja, mutta en löytänyt sitä, mutta tällainen tunnistusopas tuli vastaan. Yle Luonto osiosta löytyy muutenkin mielenkiintoisia juttuja.

Saamari kun tuntuu että haisen vieläkin sille paskalle jota pesin koirasta pois.

Perjantain tunnelmia työpaikan pihalla.

Tällä viikolla olisi tarkoitus siirtyä nyt sitten etätöihin. Oli viime viikolla tarkoitus ottaa koneet mukaan perjantaina töistä lähtiessä, kun työmatka on sen verran pitkä. Tekniikkaosaston kundit kuitenkin unohtivat käydä tekemässä minulle ns. lähtöselvityksen ja testaamassa, että koneen kaikki ominaisuuden toimivat. Joten joudun menemään ainakin vielä tänään maanantaina työpaikalle. Verenpaine alkaa tässä kyllä jo nousta, jos en pääse tänäänkään sitten koneiden kanssa kotiin. Että toivottavasti asia on nyt kunnossa! Raivasin jo tilaakin eli tyhjensin keittiön pöydältä kaikki ompelujutut pois. Sattumalta osui pahaan paikkaan ja oma tietokoneeni hajosi (ei käynnisty lainkaan), olihan se palvellut jo 10v urhoollisesti, joten ihmekö tuo. Sain siis nyt vapaata tilaa pienen työpöydän verran makuuhuoneen puolelle missä tietokonetta olen pitänyt tilan puutteessa, ja siirrän ompelukoneet sinne. Hajonnut kone saa mennä nyt vähäksi aikaa kaappiin, samoin näyttö ym. roinat, toivottavasti saan ostettua uuden jossain vaiheessa. En niin välitä tästä läppäristä, vaikka tämäkin on ihan toimiva peli (onneksi). Jos saisin valita, voisin palata takaisin XP:n aikaan… Tämä kertonee kaiken tarvittavan siitä, miten olen tekniikan kelkasta tippunut. Jos edes koskaan koko kelkkaa nähnytkään.

Ei vaan, leikkiä laskin, kyllä nämä atk hommat hoituu, tarvittaessa sitten pitää apua kysellä jos ei meinaa toimia.

Aamuisin on ollut sumuista, ja oikeastaan se on jatkunut kyllä pitkälle aamupäivään saakka useina päivinä.

Mitähän muuta.. Maskeja on tullut muutanmat myytyä ja postitettua, Y-tunnuksen rekiströinnin kanssa taistelin viikonloppuna ja se pitää tässä hoitaa nyt tämän viikon aikana, että saan verkkokaupan tiedot kuntoon. Kaikenlaista siis riittää tehäväksi. Parit villasukatkin on kesken, niistä lisää sitten kun ovat valmiit!

Jospa sitten kävisi siellä työmaalla kyselemässä, että joko saa pakata koneet autoon ja hurauttaa kotio töihin. Nyt en kyllä enää voi suostua siihen, että ajan tuon matkan koneiden kanssa omalla ajallani, koska ei johtunut minun virheestä, etten perjantaina saanut hommaa hoidettua, katsotaanpa mitä siihen sanovat.

Vielä koronavapaana.
Continue Reading

Tuuli vie tukankin päästä

Olipahan myräkkä tuossa vuorokauden ajan. Luulin ensin ettei meilläpäin tullut edes vahinkoja, mutta kas, torstaina illalla käytiin koirien kanssa metsälenkillä niin kuntopolulla olikin iso kuusi kaatunut ja roikkui lyhytypylväiden johdon varassa, oli ottanut lähimmän pylvään mukaansa kaatuiluprojektiin. Ilmoitin tästä kaupungin puisto-osastolle.

Puun kiersimme luonnollisesti metsän puolelta turvallisen välimatkan päästä.

Aila myrsky pisti tosiaan parastaan, torstaina aamulla meiltäkin meni sähköt aika heti sen jälkeen kun nousin kuuden aikaan ylös. Herätysvalon kello paljasti, että myös keskiviikon ja torstaina välisenä yönä oli ollut katkoja, sillä kello oli nollaantunut. Siinä akku kestää jonkin aikaa, ja ihan lyhyestä katkoksesta se ei nollaudu. Aamuhommat tuli suoritettua otsalampun valossa ja ulkona tuli välillä sellaisia puuskia, että tuntui tuuli vievän tukankin päästä. Tuollapa Ylen materiaalia Ailasta.

Ompelin vähän maskeja myyntiin erilaisilla kuoseilla. Yhtään ei ole mennyt kaupaksi, nähtävästi kaikki ovat jo maskinsa hankkineet. Vähän harmittaa, kun noista kankaista olisi saanut muutakin, mutta nyt ne on leikelty tilkuiksi. Noh, jospa joku vielä innostuisi näistä.

Sienimetsällä pusikosta tuli yllättäen vastaan kyltti. Piti ottaa kuva. Olen käynyt myös keräämässä puolukkaa iltalenkeillä, kaikki on tähän saakka tullut suoraa käyttöön, pitää ne talvivarastot vielä käydä keräämässä. Puolukat, ruishiutaleet ja maustamaton jugurtti, siinä tämän hetken suosikki aamupalani.

Lopuksi vielä vahingossa otettu, mutta silmää miellyttävä kuva kylämme raitista, jota kutsun lempinimellä Bulevardi.

Tuulen- ja koronansuojassa.
Continue Reading