Kohta on kesäkuu ohi

Olisi huomattavasti helpompi tehdä näitä päivityksiä, jos voisi tehdä kännykällä. En kuitenkaan ole vieläkään muistanut sitä kokeilla. Moni aihe menee ohi, kun ne unohtuvat siksi, etten ehdi istahtaa tietokoneelle kotosalla.

Juhannuksen jälkeen pistikin sitten melkoisen hellehelvetin, johon odotin innolla helpostusta sateen muodossa eilen, mutta paskat. Ohi meni, ihan kaikki. Muutama hassu tihkusadetippa jotka haihtuivat jo melkein ennen maahan osumistaan, siinäpä se. Samaan aikaan muutaman kymmenen kilometrin päässä vettä tuli kuin sanonko mistä, ja salamatutka näytti että nyt jytisee.

Meillä jyrähti kaksi-kolme kertaa etäisesti.

Veispöökin paikallisiin Kainuun ryhmiin tuli illalla useampia videoita siitä, miten ”Uuno” oli riehunut Paltamossa, Kajaanissa ja Sotkamossa. Tuhot olivat suuret, kaatuneita puita siellä täällä, karanneita veneitä ynnä muuta. Ylellä on pieni uutinen torstailta ja ”vahinkoraportti” perjantailta.

Jengi valmiina asennushommiin.

Töihin sain vihdoinkin kauan odottamani säätöpöydän, tosin puhun itsepäisesti jatkuvasti sähköpöydästä. Mutta kylläpä on! Lisäksi sain sellaisen step on (tms. mikä lie olikaan nimensä) maton, joka pehmentää mukavasti ja parantaa varmaan myös tasapainoa. Ensimmäisen parin tunnin työskentelyn jälkeen oli jo pakko istua, kun jalat alkoivat väsyä! Vaihtelen asentoa ja nyt on hyvä, kun saan säädettyä pöydän ja tuolin korkeuden sopivaksi myös istuessa. Olen huomannut että ehdin jo tottua huonoon työasentoon, nyt nimittäin sitten kivistää lihaksia kun sais asennon korjattua. No, toinen 6kk, niin ei varmaan enää sitten toivottavasti tunnu missään… Kahvitauoilla olen käynyt vähän verryttelemässä ja venyttelemässä, ettei ehtisi tulla pahoja jumeja. Olenkin varsinainen taukujumpan kunkku.

Lähdenkin tästä painelemaan koronavapaan pöytäni nappeja, ja ehkä vähän taukojumpaamaan siinä välissä.

Continue Reading

Minde: Karanteeni rakoilee

Oletettavasti minulla ei ole tartuntaa. Tässä on kulunutkin jo tovi kun olen tänne kirjoittanut, mutta kun on vain niin paljon tekemistä, että niihin voisi hukkua. Mutta, hyvä uutinen on, että näitä karanteenirajoituksia on alettu höllentää, ainakin joiltakin osin. On minusta ainakin ihan mukavaa nähdä silloin tällöin ihmisiä ravintolassa. Meillä täällä Etelä-Karjalassa on ollut kovin vähän tartuntoja tämän koko ajanjakson aikana, ehkäpä sitä voi pikkusen olla huolettomammin, ainakin omassa ympäristössä. En nyt kuitenkaan vielää haluaisi vieraita Uudeltamaalta kotiini… katsotaan mihin tämä lähtee kehittymään. Jos ihmiset olisivat nyt vain hiukan järkevämpiä asioiden suhteen, kuten että kädet pitää pestä ja sillä siisti!

Itselläni on tässä lähettyvillä ravintola, jossa tapaan käydä. Näen siellä paljon tuttuja. Meistä kuitenkin jokainen siellä ymmärtää korona-asian, ja sen mukaan käyttäydytään. Emme ole turvat täynnä ja toisia halailemassa siellä, vaan voidaan jutella ihan hyvän välimatkan päässä. Kukaan ei tule sairaana baariin. Pitää supportata paikallista baaria ettei se mene kiinni korona-tappioiden takia!

Omalla kohdalla liikkuminen on helpottunut, voin kulkea jo fillarilla. Kunto on ihan paska, ei voi mitään. Mutta tästä lähetää. Otin muutaman foton matkalla kotiin silloin ensimmäisenä päivänä, kun päästiin meidän paikalliseen. Ei voi muuta sanoa, kun että hyvä kun voin ajaa fillarilla. Tuolloin vielä kävelin baarille, ja oli aika tuskaa kävellä sieltä takaisin kotiin.

Vuoksenniska, illalla noin kello 22. Aika hiljaista on…
Hiljaista…
Korona on perseestä kait? Joku heittänyt housunsa matkan varrella pientareelle.
Kotikatu

Olen laittanut parveketta jo kuntoon monena päivänä, ja montakin kertaa. Suunnitelmat menivät aina uusiksi, ja nyt kaikki on lyöty lukkoon, ja voin tehdä viimeisen silauksen. Minulla on siellä nimittäin edesmenneen koirani uimapalju, joka pitäisi ”tuunata” jotenkin vesiaiheeksi. Autossa on tavaraa…

Välillä on vaikuttanut siltä, että koko korona on unohtunut. Kaupoissa ei pidetä enää turvavälejä, ihmiset tulevat iholle… kyllä se vielä minua hieman askarruttaa ja jopa pelottaakin. Jos kaikki käyvät jotenkin varomattomiksi kun rajotteita puretaan. Noh, sen jäkee ajastaan mitä tapahtuu. Toivottavasti ei mitään!

Minulla on seuraavaksi tiedossa etätöitä, joten siirryn niiden pariin. Pysykää terveinä ihmiset!

Continue Reading

Tekipä kesän

Kylläpä on mennyt puoli vuotta nopeasti. Tai ainakin viisi kuukautta, kun nyt vasta kuitenkin tätä kesäkuuta aloitellaan. Jumankavita, juhannukseen on enää pari viikkoa. Olin sopimassa menoja juhannusaatolle ja toivoin töistä sille päivää lyhennettyä vuoroa. Mahtoi pomoa naurattaa, kun vastasi mulle, että meillä se on vapaapäivä. Katsoin sitten kalenteria vähän tarkemmin…

On tullut neulottua ihan urakalla, ihanista ohuista langoista värikkäitä sukkia. Kuvassa muutama valmis pari. Töissä sentään en ole enää pitänyt villasukkia jalassa, vaikka siellä onkin melko tehokas ilmastointi. Ei tule kuuma vaikka pitää hupparia tai neuletakkia päällä. Se on semmoinen shokki sitten kun lähtee, ei tarvitse takkia, ei. Tänäkin aamuna vedin ihan kotoa lähtiessä takin päälle lähtiessä ja hiki oli jo tuossa omalla parkkipaikalla. Kai se on uskottava, että tosiaan kesä on tullut.

Villasukkia voi aina neuloa, onpa kesä eli ei.

Innostuin puuhastelemaan pihallakin vähän ja istuttelin yrttejä ruukkuihin. Piha on myös nyt haravoitu ja reilussa viikossa ensimmäiset yrtit on itäneetkin. Nyt kun malttaisin vaan pitää ne hengissä. Löysin kaapista vielä pussillisen mintun siemeniä ja täytyy vielä ne laittaa johonkin. Minttu on niin hyvää! Viime kesänä hankin vihdoin kasvikuivurinkin, niin saan sitten säilöttyä kaiken asiamukaisesti. Ostin myös pari jääpalakennoa, niin saa niihin tehtyä yrittihaketta pakkaseen ja sieltä näppärästi nakattua sitten kokkailuihin. Horsman alkujakin olen jo bongannut ja täytyy tässä aktivoitua ja käydä niitä keräämässä joku päivä. Etenkin näin palkkapäivää odotellessa sopii hyvin täydentää ruokapöytää ilmaisilla vihreillä.

Kesä.

Pihlajan ja koivun silmut jäivät keräämättä kun kesä tuli niin vauhdilla. Pakastinta tonkiessani löysin kyllä vielä yhden pussillisen nuoria koivunsilmuja viime keväältä, että jos käyttöaste on tämä niin ei haittaa että jäivät nyt keräämättä. Olisin kuitenkin halunnut kokeilla tehdä viimeisistä mansikoista ja pihlajan silmuista piirakkaa, mutta tuleehan se ensi kevätkin. Pihlajan silmuissa on mantelinen maku, ja mantelille allergisena on kiva saada sitäkin joskus maisteltua.

Harjoittelija Jalonen ja Tero iltavuoron kaffetauolla.

Töissä alkoivat sitten iltavuorot näin kesää vasten. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse olla myöhään, viimeistään kahdeksan aikaan pääsee kotio. Ekan iltavuoron kunniaksi ostin suklaata viime viikolla, jota nautimme yhdessä dinojen kanssa, kahvin kera tietenkin.

Koronavapaana kirjoitteli

Continue Reading