Minde: hengähdystauko

On ollut erittäin tasapaksu kesä. Välillä tuntuu siltä, ettei ole saanut mitään järkevää aikaiseksi. Tännekään en ole kirjoitellut… Aika kuluu haahuiluun. Onneksi olen saanut pysyä terveenä, minulla ei siis ole tartuntaa.

Välillä oli uutisoitu ettei korona-tartuntoja ole, mutta niitä on alkanut ilmaantua uudelleen kun ihmiset ovat alkaneet liikkua. Oletan siis, että kyse on lomamatkailusta. Tästä ei sen enempää ole faktaa. Tapahtumiakin saa järjestää ja yökerhot voivat olla auki. Niissäkin korona voi levitä. Ei tulisi mieleenkään lähteä mihinkään yökerhoon! Oma lähibaari saa riittää, jos johonkin haluaa kaljoittelemaan. Olenkin käynyt lähibaarissa kesän aikana kavereita moikkaamassa. Siellä on ollut ilo huomata kuinka ihmiset ottavat asian tosissaan. Sen takia sinne on ihan mukava mennäkin pistäytymään. Huomenna poistuu lisää rajoituksia… saas nähdä uskaltaako sitä lähteä sitten mihinkään – paitsi sienimetsään!

Valokuvaaminen on ollut jotenkin haastavaa tänä kesänä. En ole saanut siinäkään mitään aikaiseksi. Yleensä kuvailen edes äitini kukkapenkkiä, mutta nyt se on kuin hurrikaanin jäljiltä. Muutama kovatuulinen päivä on riepotellut pitkävartisia kukkia ja ne ovat ihan lanassa. Niitä kun ei enää tässä vaiheessa nosteta tai tueta. Tukeminen olisi pitänyt tehdä jo keväällä… noh, ”sattuneesta syystä” en tehnyt keväällä juurikaan mitään ihmeellistä ruumiillista työtä.

Punapäivänkakkarat

Kuulun siihen ihmisporukkaan, joka on korona-aikana innostunut kokkailusta. Vaikka ruoanlaitto on mukavaa kun sitä tekee porukalle, niin olen nähnyt nyt sitten hieman enemmän vaivaa myös itselleni tehdyissä ruoissa. Hampurilaiset ovat ottaneet jonkulaisen ”vallan” minusta tässä kesän aikana. En niitä muutoin syö missään pikaruokapaikoissa – syön ainoastaan itse tehtyinä tai Annen katukeittiö-grillillä. Purilaisen väliin on sujahtanut myös punasipuli, mitä en ole aiemmin syönyt oikein missään.

Itse kasvatettu salaatti, itse tehty jauhelihapihvi, cheddar-juustoviipale, tomaattia, paistettu muna, punasipuli ja herkkukurkku. NAM! Kastikkeena kurkkumajoneesi ja hampurilaiskastike. Pihvin maustoin taco-mausteseoksella ja siitä tuli todella hyvää.
Kasleria, pottuja, valkosipuliporkkanakastike, salaatti. Toimi todella hyvin! Porkkanat ja valkosipulinkynnet kypsensin kasleripihvien kanssa uunissa. Ne maustettiin BBQ-kastikkeella (smokey). Ruskean kastikkeen tein perinteisellä tavalla. Persilijaa kasvaa parvekkeella kukkapadassa.

Minun olisi kyllä pitänyt rauhoittua käsitöiden suhteen, mutta en ole pystynyt pitämään itseäni erossa niistä. Nyt on kyynärpäät ja olkapäät ihan kipeät koko ajan. Pitäisi kehitellä jokin tuoli missä voisi istua ja kutoa tai virkata, jossa asento pysyisi hyvänä. Keskeneräisiä projekteja taas on vaikka kuinka… aloitin uuden villapaidankin teon viime viikolla. Minulla kun on tuttavan värjäämiä lankoja vino pino, niin haluan tehdä niistä jotain tärkeää itselleni. Villapaidasta tulee oikein ultimatekirjoneulepaita! Toivottavasti hermot kestävät sen teon. Edellisen purkasin kun sitä oli niin tylsää neuloa… aloitin sen helmasta kun kuviointi näissä niin sanotuissa norjalaisissa villapaidoissa on yläosassa kroppaa. Etsin ohjeen, jossa neulominen aloitetaan kaula-aukosta. Jos se vaikka auttaisi minua 😀 Jos ei jaksa neuloa helmaan asti niin sitten tulee napapaita!

Pikkuiset virkatut tennarit.
Pienelle ihmiselle torkkupeitto auringonkukka-isoäidinneliöistä.

Parvekkeellani on muutekseen puutarha! Saniaset rehottavat, tomaatit ovat jämäköitä, paprikat ja chilit rehottavat… noh, olisihan niissä tekemistä. Harmittaa vaan helkutisti kun kesä ei ole ollut ihan niin lämmin mitä olisin toivonut, kun en tarkene istua parvekkeella iltaisin. Tai enhän tiedä olisiko sekään mieltäni piristänyt, kun parveketouhuissa ollut Foxy-hauveli ei enää ole siellä kanssani, eikä kissatkaan sen liiemmin. Mitä iloa tuostakaan on kun tärkeimmät on poissa! En ole saanut aikaiseksi tehdä siitä koiran uimapaljustakaan yhtään mitään. Hankin askartelubetonit ja muottitarvikkeet, mutta siihen se sitten on jäänytkin. Saisinpa itseäni otettua niskasta kiinni ja tehtyä tuon loppuun, tai edes siivottua ylimääräiset rojut partsilta pois. Mutta jos nyt tältä istumalta päätän, että teen parvekkeella jotain, niin nyt minun pitää sinne sitten mennä ennen kuin unohdan itseni tekemään taas jotain muuta!

PS. Pitääkin kokeilla tuota Aplarin jääkahvia. Se voisi olla ihan hyvä kesäjuoma 🙂
Continue Reading

Minde: Karanteeni rakoilee

Oletettavasti minulla ei ole tartuntaa. Tässä on kulunutkin jo tovi kun olen tänne kirjoittanut, mutta kun on vain niin paljon tekemistä, että niihin voisi hukkua. Mutta, hyvä uutinen on, että näitä karanteenirajoituksia on alettu höllentää, ainakin joiltakin osin. On minusta ainakin ihan mukavaa nähdä silloin tällöin ihmisiä ravintolassa. Meillä täällä Etelä-Karjalassa on ollut kovin vähän tartuntoja tämän koko ajanjakson aikana, ehkäpä sitä voi pikkusen olla huolettomammin, ainakin omassa ympäristössä. En nyt kuitenkaan vielää haluaisi vieraita Uudeltamaalta kotiini… katsotaan mihin tämä lähtee kehittymään. Jos ihmiset olisivat nyt vain hiukan järkevämpiä asioiden suhteen, kuten että kädet pitää pestä ja sillä siisti!

Itselläni on tässä lähettyvillä ravintola, jossa tapaan käydä. Näen siellä paljon tuttuja. Meistä kuitenkin jokainen siellä ymmärtää korona-asian, ja sen mukaan käyttäydytään. Emme ole turvat täynnä ja toisia halailemassa siellä, vaan voidaan jutella ihan hyvän välimatkan päässä. Kukaan ei tule sairaana baariin. Pitää supportata paikallista baaria ettei se mene kiinni korona-tappioiden takia!

Omalla kohdalla liikkuminen on helpottunut, voin kulkea jo fillarilla. Kunto on ihan paska, ei voi mitään. Mutta tästä lähetää. Otin muutaman foton matkalla kotiin silloin ensimmäisenä päivänä, kun päästiin meidän paikalliseen. Ei voi muuta sanoa, kun että hyvä kun voin ajaa fillarilla. Tuolloin vielä kävelin baarille, ja oli aika tuskaa kävellä sieltä takaisin kotiin.

Vuoksenniska, illalla noin kello 22. Aika hiljaista on…
Hiljaista…
Korona on perseestä kait? Joku heittänyt housunsa matkan varrella pientareelle.
Kotikatu

Olen laittanut parveketta jo kuntoon monena päivänä, ja montakin kertaa. Suunnitelmat menivät aina uusiksi, ja nyt kaikki on lyöty lukkoon, ja voin tehdä viimeisen silauksen. Minulla on siellä nimittäin edesmenneen koirani uimapalju, joka pitäisi ”tuunata” jotenkin vesiaiheeksi. Autossa on tavaraa…

Välillä on vaikuttanut siltä, että koko korona on unohtunut. Kaupoissa ei pidetä enää turvavälejä, ihmiset tulevat iholle… kyllä se vielä minua hieman askarruttaa ja jopa pelottaakin. Jos kaikki käyvät jotenkin varomattomiksi kun rajotteita puretaan. Noh, sen jäkee ajastaan mitä tapahtuu. Toivottavasti ei mitään!

Minulla on seuraavaksi tiedossa etätöitä, joten siirryn niiden pariin. Pysykää terveinä ihmiset!

Continue Reading

Minde: patalappuinen viikko

Sunnuntailounas. Oli nimitäin äitienpäivä. Meillä on perinteenä ollut, että käyn aina syömässä vanhemmillani äitienpäivänä. Mietinkin asiaa pitkään tämän vuoden kohdalta, että uskaltaako sinne heille mennä käymään, mutta tulin siihen tulokseen, että käyn. Ampukaa alas jos haluatte. Kävimme vanhempieni kanssa asiasta useampaan otteeseen keskustelua. Oletettavasti minulla ei siis ole tartuntaa eikä heilläkään. Meillä täällä Etelä-Karjalassa on tällä hetkellä todella vähän korona-tartuntoja loppupeleissä. Hyvä niin. Halusin myös valmistaa vanhemmilleni aterian ettei äitini tarvitsisi aina tehdä äitienpäivänä ruokaa. Pöytä on siis katettu: lihapullia, perunamuusia ja herkkusienikastiketta.

Seuraavaksi muuten ei ollut käsityöprojektina norjalainen villapaita vaikka kuinka olisin halunnut… en aina tajua mistä näitä päähänpistoja oikein tulee, mutta päätin, että virkkaan parit patalaput kun ”ne ovat niin helppoja”. En ollut aikaisemmin virkannut yhtään patalappua. Surffasin netistä kivan ohjeen jota aloin työstää. Pohjaruudukko oli ihan helppo ja yksinkertainen, mutta sitten kun piti tehdä se ”toinen puoli”. Tuota noin… ei niitä asioita tosta vaan selitetä sanoin, vaan niihin pitää löytää jonkun sortin kuvat tai video! Onneksi löysin havainnollistavan kuvan, eikä tarvinnut heittää läppäriä parvekkeelta alas. Sen verran pitkään pyörittelin patalapunalkua näpeissäni, että meinas mennä hermot. Mutta, sitte ku sen hoksas, niin sittehä se oliki iha heleppoo 🙂

Sit ei muuta kun patalappuja tekemään! Lankoja nimittäin löytyy… Tässä olisi oiva keino päästä jämälangoista eroon. Kuha en nyt vaa purkais niitä patalappuja sitte mitä oon justiinsa tehnyt – olkoon ne kuinka hirveen näköisiä tai eivät! Ja mihinkä ne sitten laittaisi, kun ei itse tarvitse kaikkia. Toki patalaput voivat olla säilytyksessä miltei missä vaan, ei siis tarvitse olla esillä. Sillä verukkeella ne voivat näyttää melkein miltä vaan, kunhan ajavat asiansa.

Muutaman päivän jälkeen, perkele…

Käsitöiden tekeminen on minulle terapiaa. Tiedän etten ole ainut. Käsitöitä tehdessä tulee aina ”kelattua” kaikkia asioita. Maailman meno on minua ahdistanut näidenkin tekemisen aikana. On esimerkiksi kaveri, joka on huonossa kunnossa, eikä häneen saa mitään kontaktia. Asia rassaa jatkuvasti mieltäni todella paljon… kunpa hän tokenisi pian. Muutenkin on jotenkin niin yksinäistä, ettei oikein enää osaa olla ehkes niidenkään ihmisten kanssa mitenkään, kenenkä kanssa vielä on jollain tavoin puheväleissä – toki puhelimitse. Sosiaaliset suhteet ovat miltei nollassa. Facebookissa on sellainen viestitulva, ettei sitä pysty lukemaan, saatikka seuraamaan millään tavoin. Ei oma listani nyt niin pitkä ole, mutta kuitenkin. Asia, minkä olen laittanut merkille myös, että nyt tehdään muuten ruokaa! Itsekin olen kunnostautunut valmistamaan sellaisia ruokia, joiden eteen joutuu näkemään pikkasen enemmän vaivaa. Lempigrillini on nyt sellaiseen aikaan suljettuna koronan takia (asiakkaiden puute), että pahimpaan vieroitusoireisiin täytyy tehdä itse jonkun sortin purilaisia kotona. Tässä nyhtökanahampurilainen.

Sunnuntai: päivä meni lähinnä kävellessä eestaas kämpässä ja laitoin milloin mitäkin paikkaa kuntoon. Patalappujen tekemisen lomassa järjestelin taimia hieman järkevämpään paikkaan keittiössäni, jotta kulkeminen jääkaapille helpottuisi. Kämpässäni talven majaillut hämähäkkikin ”pääsi” varovaisella käsittelyllä vihdoinkin ulos… se oli tehnyt melkoiset seitit keittiöikkunan ylälaidoille katonrajaan. Kunnon hamstraaja! Oli nimittäin verkoissa kukkakärpäsiä oikein urakalla, vaikka olin itsekin niitä yrittänyt, kauniisti sanottuna ”hävittää”. Noh, hämähäkki pääsi takaisin luontoon, jos löytäisi vaikka sieltä itelleen kumppanin! Tuskin ne tänne minulle kyläilemään tulee kuitenkaan… toivottavasti ei.

Suomen suosikki LIVE-ohjelma on seurata norppaa! Onneksi se on näyttäytynyt toisinaan kivellä. Tänään katselin norppa-liveä tovin, ja huomasin, että paikalla olikin kaksi norppaa. Ne muuten tappelivat! Katsoin videota kännykästäni niin en saanut asiasta otettua mitään kuvankaappausta. Kuvan korvaa astianpesukoneesta otettu kuva, jossa tiskiharja ja purkinkansi ovat tapelleet pesun aikana. Molemmat selvisivät pesusta ja tappelusta vaurioitta – norpista ei havaintoa.

Että, eiköhän tämä ollut tässä tällä kertaa. Hyviä vointeja kaikille ja be safe, stay home – still!

Continue Reading

Minde: tasapaksua elämää

Juuri näin… tasapaksua elämää. Ei tapahdu mitään mutta tapahtuu vaikka mitä, ja kaikki päivät ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia. Vappu meni, eikä siitä ole sen ihmeemmin kerrottavaa. Tosin en yleensäkään juhli vappua mitenkään, mutta tänä vuonna oli eka kerta kun jätin vappupäivänä lakinulkoilutuksen väliin. Ensinnäkin, olisi pitänyt kävellä sen kanssa (yleensä lakki saa kulkea pyörän tarakalla), ja siksi toisekseen, mihinkä olisin lakkini vienyt? Kaikki baarit olivat kiinni. Lakki ei siis päässyt kaljalle tänä vuonna. Ilta meni rupatellessa tuttavien kanssa puhelimessa skumppapullon seurana.

Ai niin, minulla ei oletettavasti ole tartuntaa vaikka välillä röhittää ja niiskututtaa kunnolla. Olen nimittäin koivuallergikko! Ja erittäin pahalta vaikuttaa siitepölytilanne tällä hetkellä – ainakin parveke on keltainen. Olen pikkuhiljaa päässyt autolla liikkumaan lähialueilla, kun ei ole mainittavammin liikennettä. Kauppareissut siis helpottuvat rutkasti! Kaupassa pitää yrittää parhaan mukaan olla yskimättä yhtään, tai sitten on pakko alkaa käyttämään jonkun sortin maskia. Niitä on tuolla kankaisena ja kertakäyttöisenä.

Erään brändin uudelleen käytettävä maski työkäytössä, pesu 90C.

On ollut sillä tavoin ilo seurata mitä tästä karanteenista oikein seuraa, kun nettiin (tuubiin) on alkanut ilmestyä milloin minkäkinlaisia live-tapahtumia. Meilläkin Imatralla vappupuhe järjestettiin virtuaalisesti – sen pystyi katsomaan YouTubesta. Huippuartistit vetävät keikkoja netin välityksellä – siistii!

Mitäpä tässä sitten on tehty viikon aikana? Noh, vaikka mitä! Keväinen keli on jatkunut ja on tietysti ollut aikaa laitella parveketta, joka tosin on vieläkin hieman hyrskyn myrskyn. Kamat paikoilleen ja menoks! Eli sen siivoamista on tässä tehty yksi jos toinen päivä, ja onhan siinä talven jäljiltä siivoamistakin, kun se on avoparveke. 30.4. parveke näytti vielä tältä:

Setvittyäni kotvasen kukkaruukkutilannetta, parvekkeelle saikin aikaan oikean hävityksen… että näillä mennään! Ei parvekkeesta siis enempää kuvia kunnes olen saanut sen siihen kuosiin, että sitä kehtaa esitellä 😀 Minulla on yleensä ollut parvekkeella jonkun sortin ”puutarha”. Kirjoitan siitä blogia toisessa osoitteessa. (https://minnala.net)

On ollut aikaa hoitaa kasveja… keittiö on tosin ottanut kunnolla osumaa kun kaikki mullan kanssa hortoilut tapahtuu siellä.

Ensimmäiset taimetkin lähtivät maailmalle tuttavalle kasvamaan 🙂 Tästä setistä tosin lähti vain puolet…

Chilit & paprikat

Pitäisikö näitä alkaa kutsua karanteenikasveiksi, kun saavat tätä nykyää niin hyvää hoitoa karanteenin kaltaisissa olosuhteissa? Minulla on pitkään lojunut keittiön lattialla suuri saviruukku (tai pari), jonka suhteen otin riskin, ja istutin siihen kiinanruusun. Oma lehmähän tässä oli tietysti ojassa: tarvitsin aikaisemman muoviruukun istutuksia varten. Se oli altakasteluruukku. Haluan päästä muovisista ruukuista eroon olohuoneessani, ja hommata tilalle kauniita keraamisia ruukkuja. Toinen suurehko kasvi sai myös uuden ruukun. Vien kasvit makkariin jossain vaiheessa ettei niihin tule vihannespunkkeja kesän aikana. Pääsevät sitten takaisin tuohon paikoilleen syksymmällä kun en enää ravaa parvekkeella niin paljon. Parvekkeen ovihan on siis tuossa heti kuvassa oikealla puolella verhon takana.

Kiinanruusu & Kirjovehka

Sain pari päivää kulumaan sukkalankojen setvimisessä! Minullahan on neuloosi, jos joku tietää mitä se tarkoittaa… purin pari tekelettä ja aloitan ne jossain vaiheessa uudelleen vähän paremmalla menestyksellä sitten – toivottavasti. Otan mielelläni näitä käsityöhaasteita itselleni, kuten tein sen torkkupeiton hetki sitten. Seuraavaksi olisi vuorossa norjalainen villapaita 😀 Jospa saisi tehtyä sen parvekkeella kesän aikana sitten, se olisi ainakin tavoite (nyt kun kerran ääneen sen sanoin). Eikä tarvitse hämmentyä lankojen määrästä – niitä on vielä pari laatikollista lisää tuolla toisessa paikassa ja isoihin keriin käärittyinä. Kartoitus oli vaan pakko tehdä etten hanki enempää lankoja (toivossa on hyvä elää). Jos käyttäisin nämä ensin pois…

Tässä oli tarinat tällä kertaa ja toivottavasti on sitten jotain kerrottavaa taas seuraavalla kerralla. Ei muuta kun pysykää terveinä hyvät ihmiset

Continue Reading

Minde: keväinen viikko takana

Kylläpäs viikko on mennyt nopsaan! Edellinen viikonloppu meni töiden parissa ja päätin hieman rentoutua sen jälestä tekemällä joitain käsitöitä. Tähän saa sitten kulumaan lopunkin vapaa-ajan, jos oikein innostuu. Figuurit ovat nimeltään Amigurumeja. Olen tehnyt Amigurumeja aikaisemminkin mutta ne ovat olleet apinan näköisiä. Näissä tuli sitten hieman sovellettua, että saisin ne edes jotenkin muistuttamaan kissoja. Molemmat sähellykset menevät lahjaksi. Harmaalla kissalla on raidat selkäpuolella 🙂

Istutukset senkuin kasvavat ja kohta pitääkin laittaa chilit ja paprikat isompiin purkkeihin kasvamaan, joissa ne saavatkin sitten kasvaa koko loppu kesän. Jätän kyllä yhdet kappaleet sisälle kasvamaan jos vaikka saisin satoa sitten pitkin vuotta. Naapuri varmaan ihmettelee, mitä kämpässäni tapahtuu, kun vähän väliä lyön käsiäni yhteen ikään kuin harrastaisin jotain tanssia. Ikävä tuottaa pettymys – tapan kukkakärpäsiä, joita on ilmaantunut viljelyksilleni.

Uloshan ei ole vielä mitään asiaa viedä mitään kasveja edes koulutukseen. Sen verran viileetä siellä vielä on, vaikka tällä viikolla onkin ollut oikein keväiset kelit. Kävimme tiistaina kaverin kanssa juoksuttamassa sukulaiseni tiluksilla koiraa. Sukulaiseni on karanteenissa, koska on yli 70-vuotias. Keväinen keli kun oli, niin juttutuokion pystyi hoitamaan pihalla. Siistimme pihan samalla – minä haravoin ja kaveri vei roskat pois. Saatiin samalla liikuntaa ja täti sai seuraa ja pihansa siistiksi.

Kotiintulomatkalla kävimme tarkistamassa erään paikan, jossa on joka vuosi kasvanut kangasvuokkoja. Sinne kuitenkin tehtiin vuosi sitten tie ja kangasvuokot jäivät pientareiden alle. Onneksi lähettyviltä löytyi muutama kangasvuokko, eivätkä kaikki olleet jääneet hiekkakasojen alle.

Merkitsin alueen kepeillä, ettei kukaan aja niiden yli tai ratsasta hevosella niiden päältä. Ne ovat kuitenkin lähestulkoon tiellä.

Asunnosta ei nyt sen enempää kuvia kuin että sain kuningasidean ruuvata roskavaunun tiskiallaskaapista pois. Se vei ihan turhaa tilaa siellä. Meillä pitää lajitella ties mitä roskia, niin laitoin sitten lajittelua varten kestokassit roskavaunun tilalle niin saa nekin pois silmistä. Askartelenpaskartelen sitten jossain vaiheessa keittiöön vähän esteettisemmän näköisen roskiksen sekajätettä varten. Keltaisessa ämpärissä on biojätteet ja sen alapuolella siivousvälineitä ja sen semmoista.

Kun en itse aja vielä autolla ”olotilani” vuoksi, niin sain kaverini avuksi, ja käytettiin auto renkaidenvaihdossa. Se kävikin ammattilaisilta näppärästi! Olin niin täpinöissäni, että kävin ostamassa kaverilleni ja minulle parit jäätelötkin. Kyllä hieman suututti. Olen ehdottomasti aina ollut Ingmanin ISOn lakritsajäätelön fani, mutta jostain syystä siitäkin on pitänyt tehdä joku helvetin Muumijäätelö. En tykkää, enkä osta! Saatanan jädä maksoi aikasemmin alta 2 euroo, ja nyt ties mitä, ja varmasti on pienempikin. Pitäköö tunkkinsa, mie en mitää muumijätskiä ala syömään. Lakritsajäätelöä löytyi onneksi pienempänä tuuttina, niin ostin sitten sellaiset meille. Lisäksi testattiin Keltaisen Jaffan makuista jäätelöä. Vedettiin jädät vanhempieni pihalla samalla kun autoni talvirenkaat piti kärrätä autotalliin.

Pitihän se samalla tarkastaa vanhempieni piha. Syksyllä laittamani valkosipulit olivat alkaneet nostamaan varsiaan ja kukkapenkeissä oli jo kasvun alkua. Äidin pihalla on myös sinivuokkoja 🙂

Tähän kuvaan onkin hyvä lopetella tällä kertaa. Ei muuta kuin pysykää terveinä hyvät ihmiset, ja hyvää viikonloppua 🙂

PS. Minulla ei tiettävästi ole tartuntaa.

Continue Reading