Minde: Karanteeni rakoilee

Oletettavasti minulla ei ole tartuntaa. Tässä on kulunutkin jo tovi kun olen tänne kirjoittanut, mutta kun on vain niin paljon tekemistä, että niihin voisi hukkua. Mutta, hyvä uutinen on, että näitä karanteenirajoituksia on alettu höllentää, ainakin joiltakin osin. On minusta ainakin ihan mukavaa nähdä silloin tällöin ihmisiä ravintolassa. Meillä täällä Etelä-Karjalassa on ollut kovin vähän tartuntoja tämän koko ajanjakson aikana, ehkäpä sitä voi pikkusen olla huolettomammin, ainakin omassa ympäristössä. En nyt kuitenkaan vielää haluaisi vieraita Uudeltamaalta kotiini… katsotaan mihin tämä lähtee kehittymään. Jos ihmiset olisivat nyt vain hiukan järkevämpiä asioiden suhteen, kuten että kädet pitää pestä ja sillä siisti!

Itselläni on tässä lähettyvillä ravintola, jossa tapaan käydä. Näen siellä paljon tuttuja. Meistä kuitenkin jokainen siellä ymmärtää korona-asian, ja sen mukaan käyttäydytään. Emme ole turvat täynnä ja toisia halailemassa siellä, vaan voidaan jutella ihan hyvän välimatkan päässä. Kukaan ei tule sairaana baariin. Pitää supportata paikallista baaria ettei se mene kiinni korona-tappioiden takia!

Omalla kohdalla liikkuminen on helpottunut, voin kulkea jo fillarilla. Kunto on ihan paska, ei voi mitään. Mutta tästä lähetää. Otin muutaman foton matkalla kotiin silloin ensimmäisenä päivänä, kun päästiin meidän paikalliseen. Ei voi muuta sanoa, kun että hyvä kun voin ajaa fillarilla. Tuolloin vielä kävelin baarille, ja oli aika tuskaa kävellä sieltä takaisin kotiin.

Vuoksenniska, illalla noin kello 22. Aika hiljaista on…
Hiljaista…
Korona on perseestä kait? Joku heittänyt housunsa matkan varrella pientareelle.
Kotikatu

Olen laittanut parveketta jo kuntoon monena päivänä, ja montakin kertaa. Suunnitelmat menivät aina uusiksi, ja nyt kaikki on lyöty lukkoon, ja voin tehdä viimeisen silauksen. Minulla on siellä nimittäin edesmenneen koirani uimapalju, joka pitäisi ”tuunata” jotenkin vesiaiheeksi. Autossa on tavaraa…

Välillä on vaikuttanut siltä, että koko korona on unohtunut. Kaupoissa ei pidetä enää turvavälejä, ihmiset tulevat iholle… kyllä se vielä minua hieman askarruttaa ja jopa pelottaakin. Jos kaikki käyvät jotenkin varomattomiksi kun rajotteita puretaan. Noh, sen jäkee ajastaan mitä tapahtuu. Toivottavasti ei mitään!

Minulla on seuraavaksi tiedossa etätöitä, joten siirryn niiden pariin. Pysykää terveinä ihmiset!

Continue Reading

Minde: patalappuinen viikko

Sunnuntailounas. Oli nimitäin äitienpäivä. Meillä on perinteenä ollut, että käyn aina syömässä vanhemmillani äitienpäivänä. Mietinkin asiaa pitkään tämän vuoden kohdalta, että uskaltaako sinne heille mennä käymään, mutta tulin siihen tulokseen, että käyn. Ampukaa alas jos haluatte. Kävimme vanhempieni kanssa asiasta useampaan otteeseen keskustelua. Oletettavasti minulla ei siis ole tartuntaa eikä heilläkään. Meillä täällä Etelä-Karjalassa on tällä hetkellä todella vähän korona-tartuntoja loppupeleissä. Hyvä niin. Halusin myös valmistaa vanhemmilleni aterian ettei äitini tarvitsisi aina tehdä äitienpäivänä ruokaa. Pöytä on siis katettu: lihapullia, perunamuusia ja herkkusienikastiketta.

Seuraavaksi muuten ei ollut käsityöprojektina norjalainen villapaita vaikka kuinka olisin halunnut… en aina tajua mistä näitä päähänpistoja oikein tulee, mutta päätin, että virkkaan parit patalaput kun ”ne ovat niin helppoja”. En ollut aikaisemmin virkannut yhtään patalappua. Surffasin netistä kivan ohjeen jota aloin työstää. Pohjaruudukko oli ihan helppo ja yksinkertainen, mutta sitten kun piti tehdä se ”toinen puoli”. Tuota noin… ei niitä asioita tosta vaan selitetä sanoin, vaan niihin pitää löytää jonkun sortin kuvat tai video! Onneksi löysin havainnollistavan kuvan, eikä tarvinnut heittää läppäriä parvekkeelta alas. Sen verran pitkään pyörittelin patalapunalkua näpeissäni, että meinas mennä hermot. Mutta, sitte ku sen hoksas, niin sittehä se oliki iha heleppoo 🙂

Sit ei muuta kun patalappuja tekemään! Lankoja nimittäin löytyy… Tässä olisi oiva keino päästä jämälangoista eroon. Kuha en nyt vaa purkais niitä patalappuja sitte mitä oon justiinsa tehnyt – olkoon ne kuinka hirveen näköisiä tai eivät! Ja mihinkä ne sitten laittaisi, kun ei itse tarvitse kaikkia. Toki patalaput voivat olla säilytyksessä miltei missä vaan, ei siis tarvitse olla esillä. Sillä verukkeella ne voivat näyttää melkein miltä vaan, kunhan ajavat asiansa.

Muutaman päivän jälkeen, perkele…

Käsitöiden tekeminen on minulle terapiaa. Tiedän etten ole ainut. Käsitöitä tehdessä tulee aina ”kelattua” kaikkia asioita. Maailman meno on minua ahdistanut näidenkin tekemisen aikana. On esimerkiksi kaveri, joka on huonossa kunnossa, eikä häneen saa mitään kontaktia. Asia rassaa jatkuvasti mieltäni todella paljon… kunpa hän tokenisi pian. Muutenkin on jotenkin niin yksinäistä, ettei oikein enää osaa olla ehkes niidenkään ihmisten kanssa mitenkään, kenenkä kanssa vielä on jollain tavoin puheväleissä – toki puhelimitse. Sosiaaliset suhteet ovat miltei nollassa. Facebookissa on sellainen viestitulva, ettei sitä pysty lukemaan, saatikka seuraamaan millään tavoin. Ei oma listani nyt niin pitkä ole, mutta kuitenkin. Asia, minkä olen laittanut merkille myös, että nyt tehdään muuten ruokaa! Itsekin olen kunnostautunut valmistamaan sellaisia ruokia, joiden eteen joutuu näkemään pikkasen enemmän vaivaa. Lempigrillini on nyt sellaiseen aikaan suljettuna koronan takia (asiakkaiden puute), että pahimpaan vieroitusoireisiin täytyy tehdä itse jonkun sortin purilaisia kotona. Tässä nyhtökanahampurilainen.

Sunnuntai: päivä meni lähinnä kävellessä eestaas kämpässä ja laitoin milloin mitäkin paikkaa kuntoon. Patalappujen tekemisen lomassa järjestelin taimia hieman järkevämpään paikkaan keittiössäni, jotta kulkeminen jääkaapille helpottuisi. Kämpässäni talven majaillut hämähäkkikin ”pääsi” varovaisella käsittelyllä vihdoinkin ulos… se oli tehnyt melkoiset seitit keittiöikkunan ylälaidoille katonrajaan. Kunnon hamstraaja! Oli nimittäin verkoissa kukkakärpäsiä oikein urakalla, vaikka olin itsekin niitä yrittänyt, kauniisti sanottuna ”hävittää”. Noh, hämähäkki pääsi takaisin luontoon, jos löytäisi vaikka sieltä itelleen kumppanin! Tuskin ne tänne minulle kyläilemään tulee kuitenkaan… toivottavasti ei.

Suomen suosikki LIVE-ohjelma on seurata norppaa! Onneksi se on näyttäytynyt toisinaan kivellä. Tänään katselin norppa-liveä tovin, ja huomasin, että paikalla olikin kaksi norppaa. Ne muuten tappelivat! Katsoin videota kännykästäni niin en saanut asiasta otettua mitään kuvankaappausta. Kuvan korvaa astianpesukoneesta otettu kuva, jossa tiskiharja ja purkinkansi ovat tapelleet pesun aikana. Molemmat selvisivät pesusta ja tappelusta vaurioitta – norpista ei havaintoa.

Että, eiköhän tämä ollut tässä tällä kertaa. Hyviä vointeja kaikille ja be safe, stay home – still!

Continue Reading

Minde: tasapaksua elämää

Juuri näin… tasapaksua elämää. Ei tapahdu mitään mutta tapahtuu vaikka mitä, ja kaikki päivät ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia. Vappu meni, eikä siitä ole sen ihmeemmin kerrottavaa. Tosin en yleensäkään juhli vappua mitenkään, mutta tänä vuonna oli eka kerta kun jätin vappupäivänä lakinulkoilutuksen väliin. Ensinnäkin, olisi pitänyt kävellä sen kanssa (yleensä lakki saa kulkea pyörän tarakalla), ja siksi toisekseen, mihinkä olisin lakkini vienyt? Kaikki baarit olivat kiinni. Lakki ei siis päässyt kaljalle tänä vuonna. Ilta meni rupatellessa tuttavien kanssa puhelimessa skumppapullon seurana.

Ai niin, minulla ei oletettavasti ole tartuntaa vaikka välillä röhittää ja niiskututtaa kunnolla. Olen nimittäin koivuallergikko! Ja erittäin pahalta vaikuttaa siitepölytilanne tällä hetkellä – ainakin parveke on keltainen. Olen pikkuhiljaa päässyt autolla liikkumaan lähialueilla, kun ei ole mainittavammin liikennettä. Kauppareissut siis helpottuvat rutkasti! Kaupassa pitää yrittää parhaan mukaan olla yskimättä yhtään, tai sitten on pakko alkaa käyttämään jonkun sortin maskia. Niitä on tuolla kankaisena ja kertakäyttöisenä.

Erään brändin uudelleen käytettävä maski työkäytössä, pesu 90C.

On ollut sillä tavoin ilo seurata mitä tästä karanteenista oikein seuraa, kun nettiin (tuubiin) on alkanut ilmestyä milloin minkäkinlaisia live-tapahtumia. Meilläkin Imatralla vappupuhe järjestettiin virtuaalisesti – sen pystyi katsomaan YouTubesta. Huippuartistit vetävät keikkoja netin välityksellä – siistii!

Mitäpä tässä sitten on tehty viikon aikana? Noh, vaikka mitä! Keväinen keli on jatkunut ja on tietysti ollut aikaa laitella parveketta, joka tosin on vieläkin hieman hyrskyn myrskyn. Kamat paikoilleen ja menoks! Eli sen siivoamista on tässä tehty yksi jos toinen päivä, ja onhan siinä talven jäljiltä siivoamistakin, kun se on avoparveke. 30.4. parveke näytti vielä tältä:

Setvittyäni kotvasen kukkaruukkutilannetta, parvekkeelle saikin aikaan oikean hävityksen… että näillä mennään! Ei parvekkeesta siis enempää kuvia kunnes olen saanut sen siihen kuosiin, että sitä kehtaa esitellä 😀 Minulla on yleensä ollut parvekkeella jonkun sortin ”puutarha”. Kirjoitan siitä blogia toisessa osoitteessa. (https://minnala.net)

On ollut aikaa hoitaa kasveja… keittiö on tosin ottanut kunnolla osumaa kun kaikki mullan kanssa hortoilut tapahtuu siellä.

Ensimmäiset taimetkin lähtivät maailmalle tuttavalle kasvamaan 🙂 Tästä setistä tosin lähti vain puolet…

Chilit & paprikat

Pitäisikö näitä alkaa kutsua karanteenikasveiksi, kun saavat tätä nykyää niin hyvää hoitoa karanteenin kaltaisissa olosuhteissa? Minulla on pitkään lojunut keittiön lattialla suuri saviruukku (tai pari), jonka suhteen otin riskin, ja istutin siihen kiinanruusun. Oma lehmähän tässä oli tietysti ojassa: tarvitsin aikaisemman muoviruukun istutuksia varten. Se oli altakasteluruukku. Haluan päästä muovisista ruukuista eroon olohuoneessani, ja hommata tilalle kauniita keraamisia ruukkuja. Toinen suurehko kasvi sai myös uuden ruukun. Vien kasvit makkariin jossain vaiheessa ettei niihin tule vihannespunkkeja kesän aikana. Pääsevät sitten takaisin tuohon paikoilleen syksymmällä kun en enää ravaa parvekkeella niin paljon. Parvekkeen ovihan on siis tuossa heti kuvassa oikealla puolella verhon takana.

Kiinanruusu & Kirjovehka

Sain pari päivää kulumaan sukkalankojen setvimisessä! Minullahan on neuloosi, jos joku tietää mitä se tarkoittaa… purin pari tekelettä ja aloitan ne jossain vaiheessa uudelleen vähän paremmalla menestyksellä sitten – toivottavasti. Otan mielelläni näitä käsityöhaasteita itselleni, kuten tein sen torkkupeiton hetki sitten. Seuraavaksi olisi vuorossa norjalainen villapaita 😀 Jospa saisi tehtyä sen parvekkeella kesän aikana sitten, se olisi ainakin tavoite (nyt kun kerran ääneen sen sanoin). Eikä tarvitse hämmentyä lankojen määrästä – niitä on vielä pari laatikollista lisää tuolla toisessa paikassa ja isoihin keriin käärittyinä. Kartoitus oli vaan pakko tehdä etten hanki enempää lankoja (toivossa on hyvä elää). Jos käyttäisin nämä ensin pois…

Tässä oli tarinat tällä kertaa ja toivottavasti on sitten jotain kerrottavaa taas seuraavalla kerralla. Ei muuta kun pysykää terveinä hyvät ihmiset

Continue Reading

Minde: keväinen viikko takana

Kylläpäs viikko on mennyt nopsaan! Edellinen viikonloppu meni töiden parissa ja päätin hieman rentoutua sen jälestä tekemällä joitain käsitöitä. Tähän saa sitten kulumaan lopunkin vapaa-ajan, jos oikein innostuu. Figuurit ovat nimeltään Amigurumeja. Olen tehnyt Amigurumeja aikaisemminkin mutta ne ovat olleet apinan näköisiä. Näissä tuli sitten hieman sovellettua, että saisin ne edes jotenkin muistuttamaan kissoja. Molemmat sähellykset menevät lahjaksi. Harmaalla kissalla on raidat selkäpuolella 🙂

Istutukset senkuin kasvavat ja kohta pitääkin laittaa chilit ja paprikat isompiin purkkeihin kasvamaan, joissa ne saavatkin sitten kasvaa koko loppu kesän. Jätän kyllä yhdet kappaleet sisälle kasvamaan jos vaikka saisin satoa sitten pitkin vuotta. Naapuri varmaan ihmettelee, mitä kämpässäni tapahtuu, kun vähän väliä lyön käsiäni yhteen ikään kuin harrastaisin jotain tanssia. Ikävä tuottaa pettymys – tapan kukkakärpäsiä, joita on ilmaantunut viljelyksilleni.

Uloshan ei ole vielä mitään asiaa viedä mitään kasveja edes koulutukseen. Sen verran viileetä siellä vielä on, vaikka tällä viikolla onkin ollut oikein keväiset kelit. Kävimme tiistaina kaverin kanssa juoksuttamassa sukulaiseni tiluksilla koiraa. Sukulaiseni on karanteenissa, koska on yli 70-vuotias. Keväinen keli kun oli, niin juttutuokion pystyi hoitamaan pihalla. Siistimme pihan samalla – minä haravoin ja kaveri vei roskat pois. Saatiin samalla liikuntaa ja täti sai seuraa ja pihansa siistiksi.

Kotiintulomatkalla kävimme tarkistamassa erään paikan, jossa on joka vuosi kasvanut kangasvuokkoja. Sinne kuitenkin tehtiin vuosi sitten tie ja kangasvuokot jäivät pientareiden alle. Onneksi lähettyviltä löytyi muutama kangasvuokko, eivätkä kaikki olleet jääneet hiekkakasojen alle.

Merkitsin alueen kepeillä, ettei kukaan aja niiden yli tai ratsasta hevosella niiden päältä. Ne ovat kuitenkin lähestulkoon tiellä.

Asunnosta ei nyt sen enempää kuvia kuin että sain kuningasidean ruuvata roskavaunun tiskiallaskaapista pois. Se vei ihan turhaa tilaa siellä. Meillä pitää lajitella ties mitä roskia, niin laitoin sitten lajittelua varten kestokassit roskavaunun tilalle niin saa nekin pois silmistä. Askartelenpaskartelen sitten jossain vaiheessa keittiöön vähän esteettisemmän näköisen roskiksen sekajätettä varten. Keltaisessa ämpärissä on biojätteet ja sen alapuolella siivousvälineitä ja sen semmoista.

Kun en itse aja vielä autolla ”olotilani” vuoksi, niin sain kaverini avuksi, ja käytettiin auto renkaidenvaihdossa. Se kävikin ammattilaisilta näppärästi! Olin niin täpinöissäni, että kävin ostamassa kaverilleni ja minulle parit jäätelötkin. Kyllä hieman suututti. Olen ehdottomasti aina ollut Ingmanin ISOn lakritsajäätelön fani, mutta jostain syystä siitäkin on pitänyt tehdä joku helvetin Muumijäätelö. En tykkää, enkä osta! Saatanan jädä maksoi aikasemmin alta 2 euroo, ja nyt ties mitä, ja varmasti on pienempikin. Pitäköö tunkkinsa, mie en mitää muumijätskiä ala syömään. Lakritsajäätelöä löytyi onneksi pienempänä tuuttina, niin ostin sitten sellaiset meille. Lisäksi testattiin Keltaisen Jaffan makuista jäätelöä. Vedettiin jädät vanhempieni pihalla samalla kun autoni talvirenkaat piti kärrätä autotalliin.

Pitihän se samalla tarkastaa vanhempieni piha. Syksyllä laittamani valkosipulit olivat alkaneet nostamaan varsiaan ja kukkapenkeissä oli jo kasvun alkua. Äidin pihalla on myös sinivuokkoja 🙂

Tähän kuvaan onkin hyvä lopetella tällä kertaa. Ei muuta kuin pysykää terveinä hyvät ihmiset, ja hyvää viikonloppua 🙂

PS. Minulla ei tiettävästi ole tartuntaa.

Continue Reading

Minde: tiistaista perjantaihin

Olen uppoutunut niin totaalisesti töihini, että on välillä vähän vaikeaa hahmottaa mitä sitä on oikein milloinkin tullut tehtyä, varsinkin jos en ole kaikkea dokumentoinut puhelimella. Puhelimen kuvat on nimittäin nimetty päivämäärän ja kellonajan mukaan. Se helpottaa muistamista erittäin paljon.

Koulin tiistaina tomaattien taimet, joita minulla on ollut kasvamassa. Laitoin kolmea eri sorttia: kirsikkatomaattia, pihvitomaattia ja money maker-tomaattia (perustomsku). Näistä pihvitomaattia en ole aiemmin kokeillut. Noh, nyt sitten kokeillaan sitäkin. Taimia jäi jonkun verran ylikin, kiikutin ne naapurille.

Kirsikkatomaatit

Keskiviikkona tein aamupäivän töitä ja sitten päätin, että jatkan torkkupeiton tekemistä, ja että teen sen valmiiksi. Päätin lähteä alkuillasta kauppaan rollan kanssa. Rolla täytyy olla vielä mukana jos tavaroita meinaan saada kaupasta kotiin… oli aivan upea keli täällä Imatralla pienelle ulkoilulle. Linnut visertelivät – ihanaa! Jäin monta kertaa matkan varrella kuuntelemaan niiden laulua. Tästä tulikin mieleen, että pitäisi tehdä parit linnunpöntöt. Työkaluja pystyn jo käyttämään ihan ok, ettei tarvitse pelätä, että ”sormet menee mukana”.

Noin kello 19.00

Kun tulin kaupasta, otin torkkupeiton asiakseni. Paria tuntia myöhemmin olin saanut kaikki langat pääteltyä ja peitto oli siltä osin valmis! Laitoin sen pikakuvaamista varten loikoilutuolin selkänojalle. Peitto pitää vielä viimeistellä höyrytyksellä jossain vaiheessa. Peikonlehden lamppu on näköjään jäänyt siirtämättä oikeaan kohtaan. Pitää jossain vaiheessa siirrellä sekin oikeaan paikkaan… kuha ny ehtii ja uskallan koskea siihen. Oon meinaan viritellyt sähköjohdot siihen iha ite – säästin 😀 Asia tulee aina vaan mieleen siinä kohtaa kun ajastuksella oleva valo syttyy. En ota mitään paineita nyt kämpän laittamisesta, mitä normisti olen tehnyt. Eihän täällä käy edes vieraita katselemassa meitsin kaaosta!

Olohuonetta

Tein torstain töitä ja illalla katselin tuubivideoita ja tein töitä. En poistunut asunnostani, eli karanteenia pidettiin. Täytyy yrittää pitää pää kylmänä ettei aloita mitään uusia aikaavieviä projekteja nyt! Taimihässäköissä on nimittäin nyt ihan tarpeeksi tekemistä, ja ne ois niinku pakko pitää hengissä jotenkin kesää varten, varsinkin kun osa menee tutuille. Olen nyt saanut kaikki rehut kylvettyä, ja osa on koulittukin. Ei muuta kun odotellaan, että ne alkavat kasvaa.

Perjantaina pidin aamupäivällä vähän taukoa töistä ja kipittelin vesi kielellä Annen katukeittiölle siinä toivossa, että saisin itselleni nyhtöpossuburgerin. Anne oli paikalla ja valmisti minulle oikean superherkun! Otin sen mukaani ja rock’n rollailin kotiin, kun olin sopinut yhden puhelinneuvottelun puolen päivän tienoille. Hoidin puhelun ja iskin hampaat nyhtöpossuburgeriin. NAM!

Päätin kokeilla lähteä myöhemmin iltapäivällä ilman rollaa käymään pitkäripaisessa hakemassa viikonlopuksi ”vähän” juomista. Ei kun reppu selkään ja dementiakepit mukaan. Sehän sujui oikein kivasti, askel oli kevyt kuin vastasyntyneellä gasellilla. Piti tosin pysähtyä heti alkumetreillä, kun kohdalle sattui aivan järjetön lumiraekuuro. Sain kaivettua luurin taskustani ja napsastua jonkun sortin kuvan. Onneksi tuo sade ei ollut vettä, minun olisi muuten pitänyt kääntyä takaisin kotiin vaihtamaan kuivat vaatteet, ja punkut olis jääneet varmasti hakematta… luonto oli siis puolellani tässä asiassa 😀

Takaisin tulo olikin sitten haastavampaa kun repussa oli pari punkkupulloa… Oikein hävetti hortoilla keppien kanssa kotiin – tasapaino ei ollu iha kohillaa. En oikeastaan tiedä miltä tuo meno oikein näytti, mutta jos joku olisi katsonut, että tulen paikallisesta ravitsemusliikkeestä, olisi varmaankin ajatellut, että olin ehtinyt verottamaan jo jonkin verran kuormasta. Eli, haasteita oli päästä teitä pitkin kotiin kun selkään laitettiin pari kiloa painoa. Noh, tiedänpähän nyt senkin – pitää käydä useammin liikuksimassa ja täyttää reppua pienemmillä määrillä kerrallaan.

Perjantai-ilta sujuikin sitten törpötellen ja lörpötellen kavereiden kanssa puhelimessa.

Minulla ei tässäkään vaiheessa tiettävästi ole tartuntaa – sehän se tästä vielä puuttuisi! Ei tässä tällä kertaa muuta kuin että pysykää terveinä hyvät ihmiset

PS. ikävöin kavereitani paljon… onneksi joku soittaa välillä ja on joku kelle voin soittaa – kiitos

Continue Reading