Noniin, korona ja pää leviämisvaiheessa?

Etelä-Karjalan koronatilanne

Etelä-Karjalaan on sitten julistettu tämä hätätilanne, että korona on leviämisvaiheessa. Pitää vain toivoa, että pää ei ole myös leviämisvaiheessa. Koitetaa kestää… Olen silti hirvittävän väsynyt tähän vallitsevaan tilanteeseen… ollut jo pitkän aikaa. Välillä tuntuu siltä, että meidän alueella tehdään turhaan kaiken maailman rajoituksia, kun viruksen ilmaantumisluvut ovat suoraan täällä jo niin alhaisia. Enkä tunne tai tiedä ketään, kenellä olisi edes ollut korona. Voihan se olla, että olen itsekin sen sairastanut. Sehän se tässä niin ”jännää” onkin, kun sitä ei voi tietää! Osa on oireettomia, osa sairastuu pahasti. Joka tapauksessa Etelä-Karjalan koronatilanne ei ole ihan niin paha kuin olisin voinut kuvitella.

Alueiden koronatilanteet selviävät THL:n sivuilta. Sivun kautta löytyy myös linkitys tällaisen ”karttaan”, jossa on tarkemmin kerrottu vaikkapa paikkakuntakohtaiset tartunnat. Meillä Imatralla tilanne ei ole ihan niin huono kun olin kuvitellut. 105 tartuntaa 9.3. mennessä, kun esimerkiksi Järvenpäässä tilanne on 681. Jäkessä nyt on enemmän asukkaita kuin Imatralla, mutta suhteutettuna tartuntoja huomattavasti enemmän asukaslukuun nähden.

Screen shot THL:n tilastotaulukosta. Käy katsomassa TÄÄLTÄ.

Baarit kiinni maanantaina

Baarit meni maanantaina 8.3. kiinni. Tämä ei sinällään haittaa muuten, mutta harmittaa niin helkkaristi koska pahimmoillaan moni tuttava menettää työpaikkansa. Enkä pysty kuvittelemaankaan ravintoloitsien epätoivoa ja ahdinkoa tässä tilanteessa. Toivon sydämestäni, että kaikki ravintolat selviävät tästä kolmen viikon sulusta, jos tämä nyt jää tähän! Kaikki on nyt ihmisistä kiinni pidämmekö turvavälit, maskia naamalla kun olemme kodin ulkopuolella ja pysymmekö pääosin kotona. Kaikki nämä toimet vain lyhyen ajan ja varmasti saamme koronan paremmin hallintaan. Mutta se on meistä kiinni eikä mistään ravintolasuluista. On edelleenkin paljon ihmisiä, jotka eivät usko koko koronan olemassaoloon, tai että ”se nyt on ihan kuin joku pikku flunssa”. Aivan käsittämätöntä!

Olin jo tehnyt suunnitelmia, että paikallisia ravintoloita voisi supportata hakemalla noutoruokaa. Eräästäkin lähelläni olevasta ravintolasta halusin käydä ostamassa pizzaa, mutta he nyt sitten ilmoittivatkin, että ravintola on suljettu. Pienillä paikkakunnilla kun on muutoinkin vähemmän asiakkaita tarjolla, ni saati sitten tällainen tilanne, että ravintoloiden pitäisi pärjätä noutosapuskan turvin. Jossain Helsingissä se onnistuukin varmaan joten kuten.

Kodissani on kohta viidakko.

Sitä pitäisi taas keksiä itselle jotain järkevää tekemistä. Vuosi sitten ”lockdownin” aikana keittössäni oli puutarhaviljelmän kaltaiset olosuhteet. Tänä vuonna en ole seonnut ihan niin pahasti. Itse asiassa, minulla ei ole mitään kasvamassa kesää varten, ainakaan vielä. Olen suunnitellut kuitenkin laittavani päivänsiniä pariin pottiin, koska haluan parvekkeelle jotain mikä antaisi näkösuojaa ja blokkaisi sateen. Parvekkeeni ei ole lasitettu.

Päätin myös panostaa huonekasveihin. Olen tässä talven aikana hamstrannut niitä jonkun verran, ja haluankin nyt oikein hoitamalla hoitaa kasvejani. Enempää huonekasveja en aio ottaa, jollen sitten saa himoitsemaani neulavehkaa! Se minulta vielä ”puuttuu”. Muuten minulta taitaa löytyä kaikki tarpeellinen. Tässä ihana Unelma (Asparagus). PAH, kylläpä nuo kasvit taitavat jonkulaista hoitoa tarvitsevankin! Ruukkujen vaihtoa nyt alkuunsa ajattelin. Taka-alalla oleva kirjovehka ei nimittäin viihdy tuossa saviruukussa lainkaan.

Kylmän talven takia sitä on panostanut enemmän sisähommiin kuin käynyt pihalla paleltumassa. Tänään taitaa tulla talven viimeinen todella kylmä päivä (tai yö). Tai mitä se ”kylmä” nyt sitten tarkoittaakaan – pakkasta. Tulevana yönä pakkasen pitäisi laskea jopa -27 joka on kyllä mielestäni erittäin kylmää ollakseen jo maaliskuu! Vuosi sitten ajelimme serkun kanssa mönkijällä lumettomalla pellolla ja nyt olosuhteet ovat kuta kuinkin miltei arktiset. Niin ne vuodet ovat erilaisia toisistaan. Meteorologin mukaan ”sää hieman lämpenee viikonlopuksi”. Sana ”hieman” on saanut ihan uuden merkityksen. Mielestäni ”hieman” ei tässä nyt kuvaa lämpenemistä lainkaan, jos lämpötila nousee kolmellakymmenellä asteella! Toki hän puhui jostain toisesta paikkakunnasta, varmaankin…

Screen shot Ilmatieteenlaitoksen sääennusteesta.

Kylminä keleinä jos ulkona ei tarkene, voi tarkkailla pihalla tapahtuvaa elämää. Tosin harvoin siellä juuri silloin mitään sattuu tapahtumaan, kun siitä ikkunasta katsoo. Nämäkin jäljet ovat tulleet ihan minun huomaamattani! Eilen tässä kohtaa oli vain yhden pupun jäljet, ja tänä aamuna kahdet. Joku on myös tallustellut koivun juureen hakemaan puusta pudonneen suuren oksan, joka törrötti pitkän aikaa pystyssä puun jurella.

Vielä saa nauttia tämän päivän kauniista sinisestä taivaasta. Huomisesta alkaen kaikki tämä on sitten mennyttä – kevät alkaa!

Reilun viikon päästä on myös Karanteenipäiväkirja -sivun vuosipäivä! Mitähän sitten oikein keksisi? Jotain aiomme kyllä keksiä 🙂 Olettehan mukana!

Ei tässä muuta tällä kertaa kuin että pysykää terveinä rakkaat ihmiset!

Lue artikkeli

Eksote ja koronatestit – oma kokemus

Eksote – uhka vai mahdollisuus? Joskus on vain vaikea vaieta joistain asioista. Pyydän jo etukäteen anteeksi karkeaa kielenkäyttöäni tässä artikkelissa. En yleensä ihan näin kirjoita… Kerron tässä oman kokemukseni kuinka Eksote hoiti koronatestini.

Sairastuin perjantaina vatsatautiin

Sairastuin viikko sitten (perjantaina) ”vatsatautiin”, ja vatsavaivat ovat kuitenkin ilmoitettu olevan yksi oire koronassa. Tauti nosti kuumeen 38,5:n. Tämä tapahtui perjantai-iltana puolen yön tienoilla. En ollut ryyppäämässä tai ottanut alkoholia (sehän se ensimmäisenä tulee oksentamisesta mieleen, tai krapula). Yö meni sitten siinä kun juoksin edes sun taas vessan ja sängyn väliä. Miksi vatsatauti ei tule koskaan päivällä? Ei kun heti aamulla soittelemaan Eksotelle, josko pitäisi mennä koronatestiin.

Lauantai aamuna

Olin valvonut koko yön käytännössä katsoen. Minua palelsi, oksetti, kuvotti, paskatti, väsytti, vitutti ja ties mitä. Kello oli kahdeksan aamulla. Soitin Eksoten ”palvelunumeroon” (mitä se nyt ikinä sitten tarkoittaakaan). Mietin itsekseni, että olisikohan nyt koronatestin paikka. Tietysti asia huolestutti myös kaiken edellä mainitun lisäksi, koska olinhan omassa pienessä mielessäni tekemässä kuolemaa.

Soitin Eksoten puhelinpalveluun saadakseni selvyyttä asiaan ja jos mahdollisesti pääsisin testeihin. Mukava ihminen vastasi puheluuni. Kävi ilmi, että pääsisin kyllä koronatestiin JOS lähtisin Armilaan testattavaksi. Siis mitä vittua? Armilaan on matkaa noin 40 kilometriä. Minulla on kuumetta 38,5 enkä todellakaan pystyisi ajamaan lähes sataa kilometriä tällaisessa kunnossa. Ehkäpä siinä tapauksessa saattaisin jopa ollakin, jos kyse olisi pelkästään kuumeesta. Mutta tämä ”vatsatauti” toi lisähaasteen asiaan… Imatralla ei siis ole koronatestausta viikonloppuisin! Tällaisessa tapauksessa ei oikein voi edes kilauttaa kaverille, että veisikö hän. Tai voihan sitä aina yrittää… ajatus on jo ihan absurdi! Kuka helvetti lähtee viemään mahdollisesti koronaan tai johonkin noroon sairastunutta ihmistä yhtään mihinkään? Julkisiakaan kun ei suositella. Jääkö asia tilastoimatta kun ei pääse koronatestiin?

Jos kukaan ei pääse Imatralla koronatestiin viikonloppuna – monta positiivista testiä jää toteamatta?

Mietin jälkikäteen, että jos kukaan ei pääse Imatralla koronatestiin viikonloppuisin, niin kuinkahan monta positiivistä testiä mahtaa jäädä toteamatta? Asia vaikuttaa jo suhteellisen vakavalta, mielestäni. Miten on mahdollista, että Imatralle ei ole järjestetty koronatestausta viikonlopuksi? Onko tämä Eksoten linja? Meillä on täällä sairaalakin, jossa tämä testi otetaan viikonpäivinä. ”No shit Sherlock”, että Eksoten alueella ei ole koronatartuntoja! Eihän täällä pääse testiin, tai pääsee kun lähdet Lappeenrantaan monenkymmenen kilsan päähän. Kauniita tilastoja totta tosiaan…

Kuinka moni jättää menemättä viikonlopun jälkeen kun oireet voivat helpottaa tai poistua kokonaan? Noh, tässä ollaan nyt aika lailla työkuntoisia ja niin edelleen. Saattaa olla, että tämä Eksoten puhelinhenkilökin sai kuulla sanaisen arkkuni tässä tilanteessä, en tarkalleen muista, koska olin valvonut yön ja kuumeinen. Kuunnelkoon niistä nauhoitetuista puheluista sitten asian. Saatoin sanoa hänelle, että ”millä vitulla minä sinne 40 kilometrin päähän oikein pääsen ja vielä takaisin kotiin”. Minulla sentään on auto. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että soittelen viikonlopun jälkeen Honkaharjuun koronatestiin ajan. Ihan nyt vaan sen takia, koska viikonloppuna kävi mitä kävi.

Maanantaina

Minulla oli vielä maanantai aamuna lämpöä. Soitin Honkaharjun päivystykseen päivällä. Jonotus oli melkoista. Kun vihdoin sain jonkun kiinni asiassa, aikoja maanantaille ei tietenkään enää ollut. Ihmettelin asiaa. Miksi ei ole aikoja? Voihan se tietysti johtua siitäkin ettei viikonloppuna täällä testata ihmisiä, niin kaikki kasaantuu maanantaille. Lisäksi sain mielestäni ”selitellä” testin tarpeellisuutta ihan turhankin kauan. Alkoi vaikuttaa siltä, että minua ei aiota edes testata, vaikka oireeni viittaisivatkin koronaan. Tämä hämmensi asiaa vielä enemmän!

Juuri vatsaoireilla selittely oli ilmeisesti se avainsana. ”Nyttenhän on niitä kaiken maailman vatsatauteja liikkeellä” ja niin edelleen. Olen nyt jotenkin käsittänyt Sanna Marinin sanoista, että jos on mitään oireita niin pitäisi mennä testiin. Mitähän se Sanna sanoisi tähän, että oireita joutuu perustelemaan ihan urakalla, että päästään siihen testiin? Ei se koronatesti nyt niin vitun hieno ole, että siihen halutaan mennä ihan huvikseen! Halusin toimia kuin vastuullinen kansalainen tekisi (ja sädekehä loistaa)!

Ylipuhutaanko minut pois testauksesta?

Tämä testausjuttu oli siis todella hämmentävä. Miksi ihmeessä sitä kyseenalaistettiin? Tuli sellainen tunne, että minut yritettiin ylipuhua pois testauksesta. Vähäteltiin asiaa, jos näin voi sanoa. ”No olet vaan kotona sen kymmenen päivää niin sillähän se selviää”. No, en todellakaan ole kotona sitä kymmentä päivää arvailujen varasssa, jos testituloksen saa huomattavasti lyhyemmässä ajassa! Tietysti testin ollessa positiivinen minähän pysyn kotona. Siinä kohtaa ei ole vaihtoehtoja. Mutta…

Sen sijaan, että minua oltaisi palveltu niin, että puhelu olisi kestänyt alta minuutin ja olisin saanut helposti ajan testiin, tämäkin puhelu kesti 9 minuuttia. Siinä on saanut jo ihan mukavan tovin selitellä omaa tilannettaan! Tulin siihen tulokseen, että meillä täällä Imatralla, ei pääse koronatestiin vaikka oireita olisi… tai pääsee kun maksat itsesi kipeäksi jollain Mehiläisen asemalla!

Kaikesta vitun huolimatta, pysykää terveinä rakkaat ihmiset, älkääkä ottako mitään näitä asioita omalla alueellanne itsestäänselvyytenä! Asiat voivat olla ihan toisella tapaa kuin mitä julkisuudessa annetaan ymmärtää – valitettavasti. Näillä mennään edelleenkin… Testitulokseni oli kaikesta huolimatta negatiivinen – onneksi!

Lue artikkeli

Minde: hengissä tai hengessä ollaan!

Tämän asian nyt voisi ilmaista parillakin eri tavalla… hengissä ollaan tai hengessä ollaan. Kumpi vaan on ihan ookoo. On nimittäin kulunut tovi edellisestä kirjoituksesta, ja siihenkin on syitä roppa kaupalla. Syyt eivät liity mitenkään hengissä olemiseen. Tekosyitä siis lähinnä.

Tässä nyt sitten pikaista katsausta viime vuodesta ja osasta tämänkin vuoden alkua. Toistaiseksi olen pystynyt välttelemään tartuntaa!

Olen hurahtanut totaalisesti neulomiseen, ja se kyllä näkyy nyt kaikissa keskeneräisissä projekteissakin. Tällä hetkellä on meneillään kaksi villapaitaa, kolmet lapaset ja yhdet pitkävartiset villasukat (ja helvetinmoinen siivo kämpässä). Valmistuneitakin toki löytyy joista tässä yksi. Kuva on tosin otettu viime vuoden puolella ja neuleesta puuttuu nirkkoreuna helmasta. Se siis on virkattu helmaan mutta en jaksa ottaa uutta kuvaa tähän hätiin. Nyt on niin perkuleen pimeää.

”Räsymattokuosi” pyllytin tehty jämälangoista.

Sen enempää tästä puhumatta mikä tämän ajatuksen takana on, kun siitä sitten löytyy toisaalta jossain vaiheessa kirjoitusta. Mutta, se on siis pyllytin ja tätä minun ”intohimoa neulomiseen” kutsutaan neuloosiksi. (Neuloosi – Lankoja ja draamaa -blogini)

Olen ”karanteenin” aikana yrittänyt opetella uusiakin asioita, kuten tällaisen hienon lumihiutale-kuvion. Tästä tulee itselle lapaset jossain vaiheessa. Uusien asioiden oppimiset liittyvät lähinnä näihin neulomisprojekteihin.

Tulin hankkineeksi hetki sitten sellaiset koivusta tehdyt sukkapuikot. Ne ovat juuri nyt testauksessa. Näillä näkymin ne menevät jatkoon. Tosin, ne ovat aika kalliita ja sitten en tiedä mitenkä kestäviä. Aika näyttää. Grillitikuiksi vähän turhan kalliit. Täytyy yrittää pitää nää hyvin erillään keittiöstä, ettei vahingossa tule laittaneeksi johonkin kukkakepiksi tai grillivartaaseen.

Uusi akva on nyt viritelty ja se on tavallaan vielä tekeytymässä, ja ”vaiheessa”. Jaa, mitä noi ruudukot ja kepakot tuolla seinustalla sitten ovat? Noh, siinä on sitten taas projektia erikseen 😀 Näistä tällaisista projekteista kirjoitan toisessa blogissani (Pääjäässä.com), jos vain selviän näistä kaikista maailman projekteista hengissä.

Mitäpä muuta sitten olen touhuillut? Joutilaana en ole ollut vaikka akvaarioprojekti hieman aiheutti selkävaivoja. Painavien hiekkojen kanniskelu ees taas ei ole ikäiselleni leidille mikään pikku homma enää. Ompelujututkaan eivät ole hirvittävän mukavia selkävaivaiselle, mutta virittelin ”maskitehtaan” pystyyn… olen hengessä mukana!

Näitä nyt tuli tehtyä useampi kappale, ja olen antanut niitä esimerkiksi lahjaksi. Omiin tarpeisiin ei varmasti tarvitse enempää tehdä. Näihin sai myös uppoamaan sitä kuuluisaa luppoaikaa. Jos ihmisellä on luppoaikaa, tarkoittaako se sitä, että se täytyy suunnitella täyteen jotain tekemistä ettei olisi sitä luppoaikaa? Elämän vaikeita kysymyksiä. Ihme, että tässä on ylipäätään vielä edes hengissä.

Ihmisellä on myös velvollisuuksia, ja olen jotenkin kokenut, että minulla on velvollisuus auttaa omia vanhempiani vaikkapa lumitöissä. Olen käynyt kolaamassa heidän pihan muutaman kerran nyt tämän talven aikana. Onneksi ei ole tämän enempää tullut lunta. Lunta taitaa olla tosin tiedossa tulevana yönä. Uudellamaalla oli satanut tänään paikoittain 40cm lunta, yhdessä päivässä siis. Toivottavasti sellaista kaaosta ei ole tänne Imatralle tulossa.

Yksi asia, joka vie yllättävän paljon aikaa kalenterista, on tiskaaminen. Olen nyt pyytänyt korjaajan käymään katsomassa mitä tiskikoneelleni oikein kuuluu, jos sen saisi korjattua. Käsipelillä mennään! Astioiden kuivauskaappiin asettelu on muuten taidelajinsa sekin.

Uusi vuosi ei ole varmaan koskaan vaihtunut näin rauhallisesti. Olin yksin kotona ja rupattelin puhelimessa ihmisten kanssa. Katselin netistä kun vuosi vaihtui muualla. Jotenkin jäi sellainen fiilis, että esimerkiksi Australiassa ei olisi koronaa lainkaan. Siellä nimittäin järjestettiin aivan älyttömät ilotulitukset. Luulisi, että rahaa voisi tällä hetkellä rakettien sijaan laittaa muuhunkin tarkoitukseen. Itse en laittanut rahoja palamaan ilmaan, vaan ”kaadoin ne viemäriin”! Tästä sai sillekin rahalle koko illaksi huvia, ja vähän muuksikin päiväksi 😀

Kotona yksin viinilasin kanssa. Näin vuosi vaihtui.

Eihän tässä oikein mitään ihmeitä tapahdu, kun lähes kaiken ajan elämästään viettää neljän seinän sisällä. Välillä kauppaan ja sen semmoista. Kaupassa käyntikin on niin vaivalloista jotenkin. Maski naamalle ja hirveästi pitää varoa kaikkea. Näin täytyy kuitenkin tehdä jos meinaa tästä Covid-19 asiasta selvitä jotenkin hengissä.

Minulla on myös odottamassa vino pino projekteja. Samoja, mitä viime vuonna samaan aikaan. Eli chilien ja paprikoiden kylvöt. Saas nähdä milloin saan aikaiseksi, vai saanko tänä vuonna ollenkaan. Viime kesä meni näiden kanssa jotenkin ihan pipariksi. Parveke ei ole helpompia paikkoja kasvatella hyötykasveja. Ihme jotta mikään kesti hengissä, mut kokeillaan!

Kämppä vaatii järjestelyjä. Vaihdoin makkarista sängyn paikkaa ja nyt se ei miellytä minua. Täytyy keksiä siihen jotain ratkaisuja. Olohuoneen huonekasviviidakko tarvitsee järjestelyjä. Keskityn huonekasveihin enemmän kunhan pääsen eroon vanhasta akvaariosta ja sen jalustasta.

Ei tässä muuta tällä kertaa kun että hengissä ollaan ja pysykää terveinä ihmiset! Voimia kaikille

Lue artikkeli

Minde: viikko vierähti

Hyvää viikon alkua! Taas on vierähtänyt yksi koronavapaa viikko elämästä, ja välillä tuntuu siltä, että aika kulkee todella nopsaan. Mistähän sekin johtuu? Nyt on maanantai ja kohta on taas perjantai… itse en mitenkään viikonloppuja odottele, koska niillä ei, esimerkiksi työn puolesta, ole mitään merkitystä. Työt tehdään oli mikä päivä tahansa menossa – ”yrittäjän arkea”.

Aiemmasta kuumeilustani huolimatta, en saanut mitään älytöntä flunssaa – nenä on tukkoinen ja välillä yskittää vähän. Selvisin todella vähällä! Maski päässä ei olisi muutenkaan yhtään kiva olla jos henki ei kulje kunnolla. Maskeilla alkaa olla jo täällä meidänkin alueella (Eksote) käyttöä. Koronatilanne on jo huolestuttava täälläkin. Toivottavasti ei osu kohdalle. Koronavilkku ei ole onneksi vielä ”huutanut”, mutta kai sekin on vain ajan kysymys. Täytyy vain pysyä kotona… niin kuin kotona ei olisi tarpeeksi tekemistä! Kämppä aina ihan ylösalaisin ja keskeneräisiä projekteja joka puolella. Noh, jos nyt pitäisi joulukuun sitten ittensä täällä niin sanotusti suojassa.

Kunpa saataisiin lunta… voisi käydä yöllä vaikka valokuvailemassa kauniita talvisia maisemia. Huomenna on mahdollista, että sataa lunta tänne meillekin, tai ainakin räntää. Lämpötila on koko ajan siinä nollan tietämillä. Teoriassa on kyllä mahdollista, että lunta saataisiin… kun vaan se sade tulisi! Olihan meillä yksi yö lunta ihan kivasti. (kuva lainattu toisesta blogistani). Kun katselee tätä kuvaa, ei luulisi koronan paljon ”tällaisessa väkijoukossa” leviävän! Taajamassa ei näy ristin sieluakaan… kyllä meillä loppu peleissä on asiat hyvin 🙂

Nuokin lumet sulivat pois… seuraavana päivänä taisi olla +4°C. Ei tässä männä viikolla ole oikein tapahtunut mitään mistä sen enempää kirjoittaa. Tasaista tylsyyttä vaan, enkä kehdannut ihmeemmin mitään rehkiäkään flunssan jälkeen. Akvaariota laittelin paikoilleen. Se ei kuitenkaan ole vielä esittelykunnossa. Nyt pitäisi saada vanha allas pois ja purettua. Siinä seuraava projekti. Sen myötä sitten tulee muutakin kivaa, kuten huonekalujen siirtelyä ja kirjojen laittamista paikoilleen.

Päätän olemattoman raporttini tähän ja jatketaan taas kunhan jotain tapahtuu. Pysykää terveinä ihanat ihmiset!

Lue artikkeli

Minde: Ekassa koronatestissä

Niin siinä sitten pääsi käymään, että tulin kipeäksi männä viikolla ja kuumekin nousi ihan ”kivoihin” lukemiin! Rohkaistuin soittamaan terveyskeskukseemme, ja sainkin koronatestiin ajan perjantaille. Pääsin käymään ekassa koronatestissä ikinä. Jännitti ihan hitokseen!

Asia oli kerta kaikkiaan niin jännittävä, etten tajunnut edes dokumentoida kuvina asiasta yhtään mitään, muuta kun maski-selfien verran parkkipaikalta, kun pääsin testialueelta pois! Testi ei ollut mukava, mutta ei se sattunutkaan. Turhaan pelkäsin! Kruisailin autolla pitkin poikin huudeja ennen kuin menin kotiin… kerran sitä kotoa pois pääsi niin mikä ettei!

Maskinaaman tyyli kohillaa! Tämän takaa minua ei kukaan tunnista…

Tälle viikolle on sattunut myös erikoisia myrskyepisodeja ja tavarat ovat lentäneet pitkin poikin pihoja. Meidänkin pihalla on ollut lasten trampoliini, joka oli nyt aivan solmussa ensimmäisen myrskyn jälkeen. Ensimmäinen myrsky saapui tiistai-keskiviikko yön aikana 18.11. jolloin en vielä päivällä ollut kipeänä. Oma ”episodi” alkoi vasta keskiviikkona illalla. (Huomatkaa juttujen taso, kun ihminen ei jaksa kuumeisena tehdä mitään muuta kun kytätä ikkunasta mitä ulkona tapahtuu, ja sen lisäksi hän ei voi oikein poistua myös asunnostaan ennen kuin testitulokset saapuvat).

Keskiviikkona 18.11.2020 klo 10.40

Oli meillä aivan uskomattoman upea auringonlaskukin 18.11. Tästä en kovinkaan kummosta kuvaa ehtinyt ikkunan läpi saamaan kun paikalle pyyhälsi sopivasti myös roska-auto. Auto oli juuri sen aikaa tyhjentämässä roskakatosta kun auringonlasku näytti purppuralta… tottakai!

Roska-auto upeassa auringolaskussa klo 15.42

Suomen yli kulki vielä kaksi myrskyä tämän jälkeen, joista toiselle oli ihan annettu nimikin: Liisa. Naapurit olivat ilmeisesti saaneet tästä Liisa-myrskystä vihiä, ja käyneet köyttämässä trampoliinin pihalla olevaan koivuun kiinni, ettei se löytyisi pian autojen seasta parkkipaikalta. Ihan hyvä idea, nimittäin se todellakin olisi löytynyt autojen seasta parkkipaikalta! Sen verran kovaa tuulta Liisasta lähti…

Tramppa puussa kiinni Liisa-myrskyn aikana.

Torstailta ei siis ole oikein kuvia ulkoa, koska silloin oli karsea keli. Vettä satoi koko päivän. Liisa-myrsky teki tehtäväänsä. Edellinen kuvakin on otettu seuraavana päivänä, kun myrsky oli jo ohi, ja yöllä keli oli pakastunut.

Perjantaina olikin sään puolesta ihan mukava päivä kun paistoi aurinko… ja se testi. Enpä minä oikein muutakaan sitten kyseisenä päivänä voinut tehdä. Kuumetta minulla ei enää ollut, että sen puoleen olisi voinut riekkua vaikka missä. Koti-ilta oli tiedossa. Tuli juteltua paljon kavereiden kanssa puhelimessa ja yritin siivota vähän. Katselin telkkaria ja neuloin lapasia. Saisin todennäköisesti testitulokset lauantaina, niin kuin sitten sainkin. Tulos oli onneksi negatiivinen!

Lauantaille oli taas luvassa myrskyä! Mietin koko päivän, että mitä hittoa sentään – kolme myrskyä saman viikon aikana. Koko vuosi on ollut yhtä myrskyä vaan. Mitä täällä maapallolla oikein tapahtuu? Päivä meni sitten akvaarioprojektin kanssa. Olin aloittanut altaan vaihtoprojektin myös tällä viikolla, ja siihen tuli muutaman päivän stoppi, koska en kuumeeltani jaksanut ihan kaikkea tehdä. Akvaarion kasaaminen voi olla melkoisen fyysistä hommaa.

Siirsin ensimmäisenä suurimman kalapopulaation, miljoonakalat, eli millisten jengin. Niitä oli alkujaan aikuisena noin kahdeksan. Nyt ne ovat tehneet poikasia, ja niitä on varmasti kolmisenkymmentä. Akvaariota on mukava katsella sohvalta. Muuttuuhan tässä taas olkkarissa järjestys kun saan vanhan altaan pois jalosta… se on menossa terraarioksi tuttavalle.

Iltaa kohden lauantaina alko täälläkin sitten kunnon myräkkä… se oli se kolmas myrsky tämän viikon aikana. Istuskelin miltei koko illan loikoilutuolillani ikkunan äärellä, ja tuuli senkun ulvoi takanani parvekkeella. Karsea rojukeli, ajattelin. Ensin alkoi sataa vettä, joka muuttui myöhemmin lumisateeksi. Otin ikkunan läpi vielä kuvaa ennen kuin menin nukkumaan.

Lunta ei ollut enää aamulla samoissa määrin, jotain loskaa paikoittain. Minullahan on kesärenkaat autossa vielä. Täytyy käydä vaihdattamassa ne jossain lähitulevaisuudessa jos tulee vaikka äkkitalvi. Sehän meidät joka vuosi yllättää! Vietin sunnuntain akvaariokaloja siirrellessä. Koko porukka on nyt uudessa altaassa uiskentelemassa. Päätän raportointini tähän.

Lue artikkeli