Sadepäivää on hyvä viettää vaikkapa kirjoitellessa. Täällä tosin aihepiirit ovat hieman synkempiä kuin mitä muissa blogeissa saattaisi olla. Tai, onhan tässä jo jotain valoa tunnelin päässä – kait. Koronaluvut ovat joka tapauksessa ihan hirveitä tällä hetkellä. Tänäänkin on ilmoitettu 866 uutta tartuntaa. Etelä-Karjalassa kolmen edellisen päivän saldo hipoo neljääkymmentä.
Etelä-Karjala on koronan leviämisvaiheessa tällä hetkellä, ja kauhulla odotan mitä tästäkin oikein kehkeytyy. Kauhulla myös seurailen kaupassakävijöitä, joilla on alkanut jotenkin unohtua tämä maskin käyttö. Meillä kyllä usein maskittomat ovat ulkomaalaisia sen enempää kansallisuuksia mainitsematta. Paikkakuntalaiset ovat kylläkin tämän tiedostaneet. Ei ihme jos vastakkainasettelua alkaa ilmaantua eri ihmisryhmien välille. Meistä vain vaikuttaa siltä, ettei tämä porukka välitä meidän turvallisuudesta pätkääkään. Mut, se siitä!
Olen ajatellut, että sadepäivät voisi pitää sellaisina kodinhuoltopäivinä. Tämä ei kylläkään ole valitettavasti ihan niin loistavasti toteutunut kuin olisi voinut odottaa. Ei niitä roskiakaan ole kiva viedä ulos kaatosateessa! Puhumattakaan, että ne pitäisi jossain tuolla jätteidenlajittelupaikoissa myös lajitella omiin astioihinsa kun sade piiskaa niskaa. Ei tule tapahtumaan! Pitää kait muuttaa hieman ajatusmaailmaa siivoilun suhteen. Sain onneksi imuroitua pari päivää sitten pahimmat hiekat lattioilta pois.
Imuroitavista hiekoista puheen ollen… minulle tuli kissa-vanhus heinäkuun lopussa. Adoptoin paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä 10-vuotiaan Urho-kissan. Hän on aivan ihana tapaus. En sen enempää ala kirjotella tänne hänestä, mutta kuvan laitan. Tästä on nyt kolme viikkoa kun Urho tuli minulle, ja aika on kulunut lähinnä kissaan tutustumisessa ja sen ympärille kehkeytyneestä toiminnasta. Sadepäivät ovat kuluneet kissan kanssa touhuamiseen. Voit lukea kissasta enemmän vaikkapa täältä.
Kävin ottamassa itselleni kakkospiikin viime perjantaina. Toimenpide ei sinänsä sattunut, mutta voi hemmetti kun tuli pistokohta kipeäksi! Ensimmäisessä piikissä ei ollut mitään, mutta tämä toinen aiheutti sitten myös kuumetta ja tosiaankin olkapää oli todella kipeä useamman päivän. Loikoilin siis useamman päivän. Ei tuo nyt sinänsä mitään haitannut olla kotosalla kun melkein joka päivä satoi vettä. Pidin myös seuraa korona-altistuksen vuoksi karanteeniin joutuneelle serkulleni, puhelimitse tietenkin. Sielläpä olikin sitten vähän kaikenlaista tapahtumaa… serkkuni asuu Uudenmaan alueella.
Nyt on jotenkin niin hidas päivä menossa, että parempi lopetella tämä kirjoittelu tähän. Sade myös taukosi hetkeksi, niin saa vietyä jotain pois heitettäviä tavaroita roskikseen. Pysykää terveinä hyvät ihmiset, ja koitetaan vielä jaksaa tätä koronahömpötystä hetken. Minä lähden hakemaan isäni keräämät ja pilkkomat omenat ja teen niistä sadepäivän kunniaksi hilloa!
