Nuhanenä täällä moi. Olen tieteekseni edelleen koronavapaa, mutta pärskin silti kuin viimeistä päivää. Viikko sitten jäin puoleksitoista päiväksi pois töistä kotiin pärskimään. Luulin, että minulla oli lämpöä kun hytisin kuin viimeistä päivää, mutta kun pääsin kotiin mittamaan, minulla olikin alilämpöä. Lisää fylliä päälle ja peiton alle päiväunille. Lähdin siis työpaikalta kesken päivän kotiin sairastamaan. Varmuuden vuoksi olin kotona myös perjantaina. Viikonlopu meni torkkuessa ja pärskiessä. Jouduin perumaan harvinaiset menotkin lauantailta, kun en juuri missään käy, niin tämä osui sitten juuri siihen kohtaan että olisi ollut menoa. Kuinkas muutenkaan…
Olen moniallerginen ja nyt syksyllä kukkivat homeet ovat siis yksi pahimmista oireiden aiheuttajista. Lapsena allergiat alkoivat puhjeta, kun kävin homekoulussa. Käsittämätöntä että meitä lapsia pidettiin siinä koulussa, se oli käytössä vielä vuosia senkin jälkeen, kun itse olin vaihtanut koulua. Vasta 90-luvun loppupuolella koulu suljettiin, lopulta purettiin ja rakennettiin isomman rakennuksen kylkeen uusi lisäsiipi johon vastaavat luokat käsittääkseni sijoitettiin. Olin kyseisessä koulussa 2000 luvun alussa kesätöissä tekemässä peruspesuja, hauska sattuma että palasin sinne vuosia sen jälkeen kun olin sieltä lähtenyt. Terveisiä vaan Espoon kaupungille, kuinkahan paljon meitä sairastuneita on toimintanne ansiosta, siis koskien tuota lapsuuteni homeröttelökoulua.
Viimeiseksi olen saanut jättää taakseni soijan, arganöljyn, shean (karitevoin) ja siankärsämön. Kolmea ensimmäistä on yleensä kosmetiikkatuotteissa, jouduin kolmisen vuotta sitten vaihtamaan kaikki käyttämäni voiteet, sillä niissä oli soijaa. Jopa hiuksiin jätettävä hoitoaine meni vaihtoon. Että ärsyttää. Siedän soijaa satunnaisesti ihan pieninä määrinä, argania ja sheaa en lainkaan. Siankärsämöllä puolestaan maustetaan ruokia, sain siitä niin hirveän hengenahdistuksen että jätin senkin samantien pois ruokavaliosta. Olen innostunut villiyrtteilystä ja opiskelinkin alaa myös, siellä tämä kasvi tuli tutuksi.
Syksy on kuitenkin lempiaikaani vuodesta. Kaikki lehtipuut muuttavat väriään kun yöt muuttuvat kylmiksi, aamuisin on ihanan viileää ja raikasta viedä koirat metsään aamukävelylle. En ole äärimmäisten kuumien tai kylmien säiden ystävä, pakkasenkestorajakin on vuosien myötä laskenut. Ennen ei tuntunut -15 missään, nykyään olen tyytyväisempi jos ei ole niin paljoa pakkasta. Mutta jospa ei manata nyt talvea tähän vielä, vietetään syksy ensin.
Minulla on pyykinpesuongelma. En nimittäin jaksa pyykätä tarpeeksi usein, nytkin joudun kyllä miettimään, minkä t-paidan nakkaan niskaan kun lähden kohta työmaalle. Paitojahan kyllä on, mutta se on vähän niin ja näin mikä on tarpeeksi siisti mielestäni työpaikalla käytettäväksi. Mitenhän sitä saisi itsensä motivoitua pyykinpesuun. Ihmettelen miten ennen jaksoin juosta aina pyykkituvalla kerrostalossa asuessani. Kai se oli vaan sitä, että kun oli pakko varata ne vuorot omien menojen mukaan, niin ne oli käytettävä tai ei ollut puhtaita vaatteita. Ehkä tämä on iän tuomaa kermaperseilyä. Asunnossani on pieni pesukone jolla saan vaatteet kyllä pestyä. Lakanat ja muut käytän edelleen pyykkituvalla. Pesen yleensä ison satsin kerralla eli käytän yhden päivän siihen, että käyn tunnin välein ripustamassa puhtaat ja lataamassa koneen uudelleen. Pyykkituvalle mahtuu pieneen kuivaushuoneeseen 4-5 koneellista kuivumaan kerralla, riippuen vähän siitä, mitä pesee. Ohuemmat lakanat taittelen yleensä kaksi kerroin että niitä mahtuu enemmän kuivumaan. Suosikkiyhdistelmäni on, että katson Yle Areenasta jonkin dokumentin, käyn pyykkituvalla, ja katson toisen dokumentin, käyn pyykkituvalla.. jne. Ihan mukava systeemi kerran kuussa.
Sellaista tällä kertaa täältä suunnalta, mattojen pesua suunnitellessa.
