Onko edessä koronavuosi 2022?

Kyllä varmaankin on. Koronasta näyttä tulleen uusi normaali, ei siitä enää eroon päästä. Syksyllä näytti jo hyvältä; Kainuussa meillä poistui maskisuositus ja etätyösuositus, mutta sitten… No, nyt on taas kaikki voimassa. Ja koronapassitkin käytössä kuulema ainakin joissain paikoissa. Ylen koronasivu Kainuusta.

Oma syksy on tuntunut kiireiseltä, mutta silti tuntuu, etten ole saanut aikaan mitään. Ja onko sitä kiirettä oikeasi edes ollut? Olen kuitenkin muutamankin sarjamaratonin viettänyt sohvalla neuloen. Miksi tuntuu kiireeltä, vaikka sitä ei olisi? Johtuu varmaan siitä, millaiseksi yhteiskunnan paine on opettanut. Jos et kokoajan todista jotain, niin olet huono ja teet väärin. Siksi tuntuu, että pitäisi aina olla joku projekti tai jotain, mitä voisi somessa esittää.

Minä lisäilen someen lähinnä koirakuvia. Olen opetellut elämään hitaampaa elämää vatsahaavan ja oravanpyörän jälkeen, ja se rauhallisempi elämä löytyi täältä Kainuusta. Silti aina välillä hiipii tämä ”on niin kiire” tai ehkä jopa ”on pakko olla kiire ja paljon juttuja (jotta voi esittää)”.

Täällä blogissa tuli sitten pidempi tauko kirjoittamiselle. Kuten aiemminkin olen todennut, niin korona-aika sinänsä ei ole kauheasti vaikuttanut omaan elämääni ja tekemiseeni, sillä viihdyn mainiosti yksin. Mutta näin kahden vuoden paikkeilla alan minäkin jo kaivata mahdollisuutta kavereiden tapaamiseen ynnä muuhun. Museokorttikin vanhenee parin viikon päästä, en ole sitä viitsinyt uusia, kun en ei täällä Kainuussa ole sille juurikaan käyttöä. Olen käynyt sillä siis tammikuussa 2021 Rovaniemellä museossa ja sen jälkeen Joensuussa kesällä 2021 korttelimuseossa. Ei ihan päässyt kyllä hyödyntämään sitä hintaa, jonka kortista maksoin. Vaikka tiedostin että minun pitää tosiaan erikseen lähteä kauemmas, jos haluan sitä käyttää, niin eipä tässä kauheasti huvita eikä uskalla, kun koronatilanne on mikä on. Vasta, kun saadaan tauti oikeasti rokotteilla kuriin, voi alkaa taas harkita kotimaanmatkailua. Silloin maksan itselleni uuden museokortin.

Kotirintamalla siis ollaan, etätöitä tehden edelleen kahden karvaisen valvojan ohjauksessa. TJ Roti (kuvassa yllä) juhli joulukuussa kymmenvuotispäiviään. Meillä oli kolmistaan kakkubileet, minulle munkki ja henkilöstöpäällikö pikkusiskolleen Roti tarjosi maksalootakakkua piimälisällä. Hyvin maistui kaikille omansa ja lisäksi hurjat pääsivät testaamaan löhölinnaksi ristityn uuden, ison pedin. Rotin makuun vähän liian pehmeä, mutta pikkusisko otti sen haltuunsa.

Kohta meillä käydään vuoden viimeinen ulkoilu, tätä kirjoitellessani kello on puoli viisi, ja kuudelta on ihmisten mahdollista aloittaa taas rakettihelvetti. Tänään menee sähköä, kun joka huoneessa on oltava valot, radio ja tv ja liesituuletin huutavat. Onneksi on edullinen sähkösopimus.

Palataan ensvuonna.