Horsmamehua

Iski marttailuvaihe ja päätin vihdoinkin tehdä horsmamehua ja hilloa, kun se on kahtena edellisenä vuonna jäänyt kokeilematta. Kävin keräämässä 10l ämpärin melkein täyteen horsman kukintoja ja nuppuja. Ötököitä sai nyppiä ihan huolella pois, vaikka ravistelin kukkia ennen keräämistä, silti sinne niitä jäi. No, suurin osa tuli vapautettua luontoon jo kerruupaikalla ja loput kotipihassa.

Keruuvaihe meneillään.

Ja horsmamehun resepti oli seuraava:

n. 300-350g horsman kukkia ja nuppuja, 3+ litraa vettä (niin paljon kun kattilaan mahtui), 2rkl sitruunahappoa, 4dl sokeria.

Keittelin kukkia noin 10min, sen aikaa että niistä irtosi väri ja vähän pidempään. Siivilöin massan pois ja jätin nesteen kattilaan. Se oli likaisen vihertävän-kellertävän väristä ja todella epäilyttävää, kyllä arvelutti koko homma siinä vaiheessa. Nostin levyn lämpöä ja kun neste alkoi pulpahdella, laskin lämpötilaa ja lisäsin sitruunahapon ja sokerin kokoajan sekoittaen. Annoin kiehua ehkä pari minuuttia, kunnes sokeri ja sitruunahappo olivat liuenneet. Sokerin ja sitruunahapon lisääminen muutti mehun värin samanlaiseksi, mitä kukat luonnossa eli sellainen purppuran punertava.

Maku on aika jännä, en osaa verrata mihinkään. Sanoisin että kukkainen. Vähempikin sokeri olisi varmaan siirränyt, mutta päätin pelata varman päälle ja laittaa sitä sen määrän mitä laitoin. Jäähdyttyään purkitin mehun muovipurkkeihin, se sai levätä yön yli jääkaapissa ja aamulla nakkasin sitten purkit pakastimeen.

Mehua jäähtymässä.

Kun keräsin kukkia tosiaan reilusti, iskin niitä hyvän satsin myös kuivuriin. Nyt voin syksyllä/talvella tehdä niistä esim. saippuaa vaikka joululahjoiksi.

Ja kun niitä kukkia siis ihan oikeasti _riitti_, yritin tehdä myös hilloa, mutta se ei onnistunut. En saanut sitä hyytymään, liekö viime kesänä ostetuissa hillosokereissa mennyt pektiinit vanhaksi (tai mikä se aine niissä nyt on, joka sen hilloutumisen aineuttaa). Epätoivoissani lisäsin ja lisäsin sokeria, niin että nyt on kyllä ihan hurjan äkkimakeaa se litku, jota laitoin kuitenkin kokeeksi muutamaan lasipurkkiin ja jääkaappiin, JOS se hyytyisi. No ei hyytynyt. En viitinyt purkittaa sitä enempää, joten lisäsin perunajauhoa ja sain kiisseliä. Kyllä maistui riisipuuron kanssa ihan hyvältä! Kokeilin myös ruispuuroon, mutta kyllä ruispuuron kanssa syödään vain mustikkasoppaa tai sokeria+voisilmä. Ei se silti pahaakaan siinä ollut! Kiisseliä jäi vielä, joten huomenna kokeilen sitä spelttimurojen kanssa.

Kunnon martta odottaa myös mustikoita, juolukoita, kaarnikoita ja sieniä. Tatteja pilkahteleekin siellä täällä, kiitos tämän kesän runsaiden sateiden. En tunnista niistä kuin muutaman. Vähän pitää käydä sienestämässäkin, vaikka en niitä isoja määriä syö. Jos sattuisi nyt muutaman herkkutatin löytämään, en panisi pahakseni, vaan panisin ne siivuina kuivuriin. Kun kaikki sienimaastoni on nyt käyty hakkaamassa, saan etsiä itselleni ihan uusia paikkoja. Eniten harmittaa se, että suppiksia ei täällä kovin paljoa ole, niin ne vähätkin paikat on nyt sitten menetetty. Varmaan kyllä käyn ne katsomassa, kuitenkin.

Naapuri neuvoi minulle kunnon suon, jossa on hillaa. Aion tehdä sinne tässä retken lähipäivinä. Voihan se olla että sieltä on jo kaikki kerätty, paikallisille varmana on tuttu paikka, mutta olisipa elämäni ensimmäinen kerta lakkasuolla niin, että saalistakin tulisi, jos siellä jotain on jäljellä.

Kuoriainen hengaili autoni päällä eräänä päivänä kun tein kotiinlähtöä.

Kuten näistä päivityksistäni voi huomata, ei ole karanteenit tai niiden loppumiset vaikuttaneet juuri meikäläisen elämään. Näitä asioita tekisin normaalistikin. Taisin jo aiemmin täällä pohtia sitä, että pitääköhän joku elämääni kovin kurjana, kun ”en käy missään enkä tapaa ketään enkä tee mitään sosiaalisia juttuja”. Enpä ole tässä sellaisia kauheasti ehtinyt kaivata!

Marttaintoa puhkuen,

Nou korona.
Continue Reading

Jääsumppia

Jääsumppi maistuu, vaikka ilmat ovat olleet sateiset ja koleat. Ja paskat! Ei ole kyllä säällä mitään merkitystä oikeasti.. Jääsumppi nyt vaan kuuluu kesään. Sen verran tyhmä olen, että aikanaan ostin tätä vain kahviloista, enkä tehnyt itse, tuli melko kalliiksi. Tulipa tuettua yrittäjää niinä aikoina. Suosikkini oli Robert’s Coffee, joita oli työmatkani varrella kaksi kappaletta. Siinä oli helppo poiketa ja iso valikoima makusiirapeita, joilla kahvista tuli tosin ihan hirveän makeaa.

Nykyään teen jääkahvit kotona: keitän vahvan kahvin tummapaahtoisesta purusta keittimellä ja päivän mielialan mukaan lisään siihen noin kolmasosateelusikallisen vanilja- tai minttuhunajaa. Joskus en laita kumpaakaan näistä, mutta laitan puoli teelusikallista ruokosokeria jääpalojen päälle. Kahvistani en tykkää kovin makeana. Minulla on 8dl törppö, jonka teen aina täyteen, tämä kertonee makeutusaineiden mittasuhteista kahvin ja muiden kanssa. Usein tämä jää myös kokonaan makeuttamatta, en hae sitä makeutta vaan ekstramakua noilla hunajilla.

Törppö täytetään jääpaloilla, sekä vedestä että kahvista jäädytetyillä. Sellainen 6-8 jääpalaa on hyvä määrä, puolet ja puolet lajiaan (oikeasti, 8 jääpalaa on parempi). Sitten kylmä tai vähintään jo pöydällä jäähtynyt kahvi sekaan, noin 3/4 osaa törpöstä saa täyttyä. Lopuksi laktoositonta maitoia 1/4 osaa eli törppö tulee täyteen. Kansi kiinni, ravista kevyesti ennen juomista. NAM.

Jäädytän siis myös itse noita kahvijääpaloja. Keittelen kahvia välillä reilusti, että saan sen lopun sitten pakastimeen. Minulla on tätä varten ihan ekstra jääpalamuotti, sillä kahvi on värjännyt sitä enkä halua sitä kahvin aromia tavallisiin jääpaloihin, jos vaikka kuumilla säillä innostun laittamaan niitä vissylasiin.

Tällä hetkellä kaapissa on Juhlamokkaa tummapaahtona, myös Löfbergs suodatinkahvit ovat tähän oikein sopivia. Oma suosikkini on niistä Crescendo. Olen kokeillut myös Kharismaa ja Jubileumia, jälkimmäisestä ei mitään mielikuvaa, mutta Kharismassa oli täyteläinen sävy.

Näyttääkin siltä, että heiltäkin on tullut noita valmiita jääkahveja, kun kävin tuolla sivuilla. Ehkä joskus kokeilen, ehkä en. Valiolla on muuten ihan sairaan hyvä kylmä kahvijuoma, Eila latte minttu. Tämä toki kotona tehtyä makeampaa, mutta niin hyvää. Myös tavallinen saman firman latte juoma on hyvää, ostin sitä joskus ison törpön kun oli päiväystuotteena, ja käytin sitä kahvimaitona. Niin olen kyllä käyttänyt tuota minttuversiotakin.

Toimiston jengi jääkahvin äärellä.

Sellaista tänään, asiaa kylmästä kahvista. Tiesittehän muuten, että kahvipannun huuhteluvesi kannattaa antaa huonekasveille? Tykkäävät siitä.

Vieläkin koronavapaa.
Continue Reading

Koeaika

Aattelin vaan tulla leveilemään, että 6kk koeaika uudessa duunissa on nyt ohi, kukaan ei antanut potkuja ja oikeastaan on ollut niin kiire, etten ehtinyt stressata asiaa. Nyt voi vissiin mokailla vapaasti, heh heh!

Tänäänkin ehdin lounastauolla tikuttaa sukkaa. Tämä ihana nätisti liukuen raidoittuva lanka on Gründl Hot Socks Malcesine lankaa. Käytän neulomiseen 3mm puikkoja, tein jo aiemmin yhdet 2,75mm puikoilla saman sarjan vihreästä langasta. Kyllä on nekin ihanat, ehdin vaan laittaa ne jo postiin ja ovat matkalla lämmittämään jalkoja. Kuvailu sitten unohtui. Näihin pinkkeihin sukkiin on tulossa vähän pitempi varsi, kauniilla joustimella.

Tuo joustin neulotaan näin:

  1. kerros: 2 o, 1 n, 1 o, 1n, toista.
  2. kerros: 2 o, 1n, nosta 1 silmukka niin että lanka jää silmukan etupuolelle, 1 n, toista.
  3. kerros kuten 1., 4. kerros kuten 2., jne.

Puikoilla siis viidellä jaollinen silmukkamäärä, tämä on aika tiukkaa, jos normaalisti puikoilla olisi vaikka 12s/puikko, eli yhteensä 48, kannattaa tehdä varteen 55 silmukkaa.

Omaan 40 koon paksunilkkaiseen koipeeni teen 3mm puikoilla 65 silmukkaa varteen. Eikä tule löysää! En pidä tiukoista varsista, mutta tämä vaikuttaa pysyvät ihan ryhdikkäänä vaikka silmukoita tuntuu olevan reilusti (ainakin tuntuu siltä).

Tekisi mieli laittaa enemmänkin sukkaohjeita, mutta minullapa ei ole nyt mitään kuvia valmiina. Joten jatkanpa sitten tikuttamista,

Continue Reading

He-He-Hei-Hei-heinäkuu!

Töttöröö! Se on sitten heinäkuu. Ja meikäläisellä sen mukaisesti heinänuha. Olisi juurihoitoon tulossa aika, mutta taidanpa siirtää sitä reilusti elokuun puolelle, en voi mennä tällä allergisen nuharäkämäärällä siihen hammaslääkärin tuoliin kenolleni. Onneksi ko. hammas on siis kyllä ihan kuollutta tavaraa, mutta se pitää nyt korjata uusiksi, kun meni lohkeamaan. Ei siis ole kipeä tai näin, mutta vaatii ärsyttävällä tavalla lisäkorjauksen alusta saakka.

Kyliltä. Rauhallista on.

Olen kuullut huhua, että koronarajoituksia on purettu. Töissäkin pyörii infotaululla tiedote, että elokuusta alkaen etätyöläisten on mahdollista alkaa palata konttoille. Ylellä on tällainen artikkeli, johon päivittelevät uusimpia tietoja. Mietin jaksaisinko lukea asiasta vai en, vaivauduin kuitenkin etsimään tämän ns. näppeihini. Näytti olevan erilaisia masentavia taulukoita, joita en ehkä kuitenkaan jaksa tutkia. Täältäpä tämä linkki löytyy jos mieli muuttuu…

Dinoilla on jotain jännää…

Töissä hommat lisääntyy, tai siis olen saanut taas uusia palveluita osaamisalaan. Vaikea selittää, mutta laajennan siis sitä kenttää, mihin olen aloittanut alunperinkin. Oliko tässä selityksessä mitään järkeä?? Varmaan ei.. Mutta enivei, sain kaksi Marimekon kaupunkimukia kiitokseksi kun autoin kesäapulaisten perhedyttämisessä. Kiva että näin poikkeusoloissa muistetaan henkilökuntaa kun venymme oman alueemme ulkopuolelle. Minulla onkin tulevalla viikolla nyt sitten uuden homman harjoittelua monena päivänä, eiköhän se mene ihan hyvin. Sillä siitä pääsee että hyppää sekaan, helpoiten oppii tekemällä.

…ja sieltä paljastui kaksi uutta mukia!

Kävin viime yönä koirien kanssa kävelemässä melkein koko kylän läpi. Kertooko paljon kylän koosta, että matkaa kertyi vähän alle 5km. Jos olisi otettu loputkin kylästä mukaan, oltaisiin ehkä päästy 8-9km lukemaan. Mutta tuo vajaa vitonen riitti ihan hyvin, tunti siinä meni, kun koirat halusivat nuuskutella kaiken tarkkana ja itse otin vähän kuvia. Seuranamme pyöri vain parvi itikoita. Nähtiin yksi motoristi ja kaksi autoa, joista toisella oli peräkärry mukana. Melko huimaa, yön ruuhka-aika.

28-tien varresta.

Eipä siinä sitten muuta tällä kertaa, ainakin hei jaksoin ja muistin päivittää kuulumisia! Vielä työn alla kokeilla sitä kännykällä räpläämistä.

Ps. Vielä yksi kukkakuva mahtuu.

Continue Reading

Kohta on kesäkuu ohi

Olisi huomattavasti helpompi tehdä näitä päivityksiä, jos voisi tehdä kännykällä. En kuitenkaan ole vieläkään muistanut sitä kokeilla. Moni aihe menee ohi, kun ne unohtuvat siksi, etten ehdi istahtaa tietokoneelle kotosalla.

Juhannuksen jälkeen pistikin sitten melkoisen hellehelvetin, johon odotin innolla helpostusta sateen muodossa eilen, mutta paskat. Ohi meni, ihan kaikki. Muutama hassu tihkusadetippa jotka haihtuivat jo melkein ennen maahan osumistaan, siinäpä se. Samaan aikaan muutaman kymmenen kilometrin päässä vettä tuli kuin sanonko mistä, ja salamatutka näytti että nyt jytisee.

Meillä jyrähti kaksi-kolme kertaa etäisesti.

Veispöökin paikallisiin Kainuun ryhmiin tuli illalla useampia videoita siitä, miten ”Uuno” oli riehunut Paltamossa, Kajaanissa ja Sotkamossa. Tuhot olivat suuret, kaatuneita puita siellä täällä, karanneita veneitä ynnä muuta. Ylellä on pieni uutinen torstailta ja ”vahinkoraportti” perjantailta.

Jengi valmiina asennushommiin.

Töihin sain vihdoinkin kauan odottamani säätöpöydän, tosin puhun itsepäisesti jatkuvasti sähköpöydästä. Mutta kylläpä on! Lisäksi sain sellaisen step on (tms. mikä lie olikaan nimensä) maton, joka pehmentää mukavasti ja parantaa varmaan myös tasapainoa. Ensimmäisen parin tunnin työskentelyn jälkeen oli jo pakko istua, kun jalat alkoivat väsyä! Vaihtelen asentoa ja nyt on hyvä, kun saan säädettyä pöydän ja tuolin korkeuden sopivaksi myös istuessa. Olen huomannut että ehdin jo tottua huonoon työasentoon, nyt nimittäin sitten kivistää lihaksia kun sais asennon korjattua. No, toinen 6kk, niin ei varmaan enää sitten toivottavasti tunnu missään… Kahvitauoilla olen käynyt vähän verryttelemässä ja venyttelemässä, ettei ehtisi tulla pahoja jumeja. Olenkin varsinainen taukujumpan kunkku.

Lähdenkin tästä painelemaan koronavapaan pöytäni nappeja, ja ehkä vähän taukojumpaamaan siinä välissä.

Continue Reading