Korona on kohta ovella

Siitä on melkein puoli vuotta kun edellisen kerran kirjoittelin tänne koronapäiväkirjaan. Kaikkea on ehtinyt tapahtua tässäkin ajassa. Olen edelleen säästynyt korona-tartunnalta, ainakin tiettävästi.

Todellakin, kaikkea on ehtinyt tapahtua. Taivastelin edellisessä kirjoittamassani artikkelissa koronan tartuntalukuja, mutta kyllä vaan tämän päivän tartuntalukemat ovat jotain ihan muuta kuin silloin aiemmin mainitsemani 866. Tällä hetkellä luvut pyörivät tuhansissa! Tiedän jo paljon tuttuja, kenellä on ollut korona. En ihmettelisi, jos se olisi minullakin jo ollut.

Koronan ilmaantuvuuskartta tammikuu 2022
Kuva: 6.2.2022 THL koronakartta

Pitää toivoa, että pahimmalta säästyttäisiin. Minulla on kolme rokotetta, mutta ei sekään välttämättä estä saamasta tartuntaa tai vakavaa taudinmuotoa. Kuitenkin on ennustettu, että jokainen tulee Suomessa jossain vaiheessa saamaan koronan.

Mitä muuta sitten onkaan tapahtunut edellisestä kirjoituksesta… noh, joulukin meni ja talvi tuli. Joulun vietin vanhempieni ja veljeni kanssa ja ilman Urho-kissaa. Urho sairastui todella pahasti lokakuussa ja muuta vaihtoehtoa ei ollut, kuin laskea hänet paremmille hiiriapajille. Tämä oli minulle todella rankka juttu ja loppu vuosi kuluikin lähinnä itku kurkussa. Olen kirjoitellut mietteistäni lähinnä pääjäässä.com-blogissani. Siellä lisää myös Urho-kissasta.

Meille on tällä kertaa tullut talvi todella aikaisin. Tätä kirjoittaessani on satanut muutaman päivän lunta (yli 20cm), ja illalla on lisää lunta tiedossa. Arvioitu lumimäärä on jossain puolen metrin tietämillä, mikä on aika paljon. Talvi alkoi marraskuun lopussa ja jatkuu edelleen. Kivaa kun talvella on lunta! Mietin vaan, että mihinkä tuo kaikki lumi oikein tungetaan, kun sitä ei oikein enää mahdu kasaamaan mihinkään. Kaupunki on täynnä suuria lumikasoja, ja oma parkkipaikkakin on ihan tukossa. Pitäisi saada se lapioitua kunnolla lumesta puhtaaksi.

Kuva: Vanhempieni pihalta 31.1.2022

Tällä hetkellä ravintoloissa on aika rajut rajoitukset, ja toivon sydämestäni, että tuttavillani säilyy työpaikat ja ravintolat pysyvät pystyssä. Kansalaiset alkavat olla todella tympiintyneitä ravintoloiden rajoituksiin, enkä ihmettele yhtään. Asiasta järjestettiin jopa SOME-kampanja #nytriittää .

WWF on avannut talvilintu-liven, jossa voi katsella kun linnut käyvät ruokintapaikalla. Bongasin yhden päivän aikana muun muassa harmaapäätikan, käpytikan, palokärjen, maakotkan, kuukkelin, hömötiaisen, sinitiaisen ja talitintin. Pikkulintuja siinä käy paljon. Olin yllättynyt maakotkasta, ja niitäkin oli paikalla usein kaksi. Eihän siitä muuten olisi selvää saanutkaan, mikä siellä liihotteli, mutta googlettamalla asia selvisi. Lintujen tuijottelussa saa kyllä aikansa kulumaan jossei niinku muuta tekemistä päivällä ole!

Taustalla oleva suuri lintu on maakotka.

Mutta, jatketaas sitten taas tarinoita toisella kerralla. Onneksi tulee telkusta olympilaiset niin on jotain katsottavaa töllöttimestäkin.

Lue artikkeli

Vuosi vaihtuu

Onko edessä koronavuosi 2022?

Kyllä varmaankin on. Koronasta näyttä tulleen uusi normaali, ei siitä enää eroon päästä. Syksyllä näytti jo hyvältä; Kainuussa meillä poistui maskisuositus ja etätyösuositus, mutta sitten… No, nyt on taas kaikki voimassa. Ja koronapassitkin käytössä kuulema ainakin joissain paikoissa. Ylen koronasivu Kainuusta.

Oma syksy on tuntunut kiireiseltä, mutta silti tuntuu, etten ole saanut aikaan mitään. Ja onko sitä kiirettä oikeasi edes ollut? Olen kuitenkin muutamankin sarjamaratonin viettänyt sohvalla neuloen. Miksi tuntuu kiireeltä, vaikka sitä ei olisi? Johtuu varmaan siitä, millaiseksi yhteiskunnan paine on opettanut. Jos et kokoajan todista jotain, niin olet huono ja teet väärin. Siksi tuntuu, että pitäisi aina olla joku projekti tai jotain, mitä voisi somessa esittää.

Minä lisäilen someen lähinnä koirakuvia. Olen opetellut elämään hitaampaa elämää vatsahaavan ja oravanpyörän jälkeen, ja se rauhallisempi elämä löytyi täältä Kainuusta. Silti aina välillä hiipii tämä ”on niin kiire” tai ehkä jopa ”on pakko olla kiire ja paljon juttuja (jotta voi esittää)”.

Valoa pimeyteen.

Täällä blogissa tuli sitten pidempi tauko kirjoittamiselle. Kuten aiemminkin olen todennut, niin korona-aika sinänsä ei ole kauheasti vaikuttanut omaan elämääni ja tekemiseeni, sillä viihdyn mainiosti yksin. Mutta näin kahden vuoden paikkeilla alan minäkin jo kaivata mahdollisuutta kavereiden tapaamiseen ynnä muuhun. Museokorttikin vanhenee parin viikon päästä, en ole sitä viitsinyt uusia, kun en ei täällä Kainuussa ole sille juurikaan käyttöä. Olen käynyt sillä siis tammikuussa 2021 Rovaniemellä museossa ja sen jälkeen Joensuussa kesällä 2021 korttelimuseossa. Ei ihan päässyt kyllä hyödyntämään sitä hintaa, jonka kortista maksoin. Vaikka tiedostin että minun pitää tosiaan erikseen lähteä kauemmas, jos haluan sitä käyttää, niin eipä tässä kauheasti huvita eikä uskalla, kun koronatilanne on mikä on. Vasta, kun saadaan tauti oikeasti rokotteilla kuriin, voi alkaa taas harkita kotimaanmatkailua. Silloin maksan itselleni uuden museokortin.

Koira kävi kiittämässä iltapalasta.

Kotirintamalla siis ollaan, etätöitä tehden edelleen kahden karvaisen valvojan ohjauksessa. TJ Roti (kuvassa yllä) juhli joulukuussa kymmenvuotispäiviään. Meillä oli kolmistaan kakkubileet, minulle munkki ja henkilöstöpäällikö pikkusiskolleen Roti tarjosi maksalootakakkua piimälisällä. Hyvin maistui kaikille omansa ja lisäksi hurjat pääsivät testaamaan löhölinnaksi ristityn uuden, ison pedin. Rotin makuun vähän liian pehmeä, mutta pikkusisko otti sen haltuunsa.

Kohta meillä käydään vuoden viimeinen ulkoilu, tätä kirjoitellessani kello on puoli viisi, ja kuudelta on ihmisten mahdollista aloittaa taas rakettihelvetti. Tänään menee sähköä, kun joka huoneessa on oltava valot, radio ja tv ja liesituuletin huutavat. Onneksi on edullinen sähkösopimus.

Palataan ensvuonna.

Hullu koiramuija
Lue artikkeli

Kesälomailua syyskuussa

Osa saaliista.

Tällä Kainuulaisella alkoi sitten viimeinen kesälomaviikko tälle vuodelle. Syksy on saapunut, ruska vallitsee ja illat pimenevät, ja mikä parasta, lähimetsä kasvaa suppiksia runsaasti! Jo parin viikon ajan niitä on saanut metsästä hakea. Kuivuri hurisee parhaimmillaankin, suunnittelin jo miten ihana talvella on tehdä suppis-kasvispihvejä, suppislasagnea ja ihan perunoiden kanssa kastiketta. Näitä on pakastimessa jo kilo, valmiiksi paistettuina ja maustettuina, siitä vaan sulattaa käyttöön. Lisäksi viime yönä kuivurissa huriiteli noin 5 litraa, ja vielä pari on tällä hetkellä samassa käsittelyssä. Metsään jäi runsaasti alkuja, nyt hieman täytyy odotella että kasvavat, ja hakea sitten taas lisää.

Väriloistoa on tullut ihailtua.
Kirjaston valot.

Syksyn hämärä on siis jo saapunut, ja olemme saaneet nauttia pimeästä kylästä etenkin pilvisinä iltoina. Jostain syystä katuvalot menevät päälle vähän miten sattuu, ja välillä valoja ei ole alkuillasta, esim. kahdeksan aikaan ollut. Muutamana iltana jätin pururatakävelytkin väliin, kun sinnekään ei ollut valoja syttynyt.Olen niin kämpelö, että olisin kuitenkin tallonut kuoppaan tai kompastunut puskaan. Pururataa täällä ei juuri ylläpidetä ja se on melkoisen metsittynyt.

Purtsilta.

Koettiin myös jo ensimmäinen syysmyräkkä. Otin töihinkin päivystysvuoron, mutta myräkkä ei iskenyt niin kovin, että päivystys peruttiin yön osalta. Seuraavana aamuna arvon autoni oli verhoutunut neulasiin ja lehtiin. Katolla niitä on vieläkin, pitäisi ottaa lumiharja jo varastosta niin saisi sillä sudittua puhtaaksi. Olihan meillä jo ensilumikin, heh! Räntää satoi yhtenä päivänä ja se jäi lyhyeksi hetkeksi maahan, oli pari pakkasyötä. Nyt ollaan kuitenkin oltu ihan normaaleissa syyssään lämpötiloissa, eikä pakkanen ole uusiutunut (vielä). Kai tässä täytyy alkaa jo miettiä renkaiden vaihtoa kohta, ettei se unohdu. Jos lokakuun lopussa vaikka. Nythän ollaan jo yli syyskuun puolenvälin.. Huh miten aika lentää.

Rommiraketin koristeet.

Mikä tuuri!

Kyliltä kotoisin oleva ystäväni oli täällä käymässä, ja ommellasurautin hänen koiralleen huomioliivin. Laitoin lotonkin, kun näin hyvin kävi, että lankaa jäi tämän verran jäljelle! Jestas. Veikkaus, teillä on tilinumeroni, oottelen miljoonia… Ompelin koirille muutenkin äskettäin uusia petejä, kun sain viime talvena pari vanhaa täkkiä koirille lahjoituksena. Vanhat pedit ovat niin riekaleina, että menevät nyt ihan roskiin. Kyllä ne monta vuotta olivatkin käytössä! Yksi kangas piti pestä, ja se on vielä odottamassa seuraavaa käsityöpuuskaa. Olen myös neulonut sukkia joulumyyntiin, 9 paria on valmiina ja kolme pitäisi vielä tehdä. Sitten teen lisää vain, jos jaksan/ehdin. Toivottavasti menevät kaupaksi. Lomalle riittää tekemistä, kun pihakin pitäisi vielä siivota ja laittaa talviteloille.

Suppisaddikti
Lue artikkeli

Sadepäivä

Sadepäivää on hyvä viettää vaikkapa kirjoitellessa. Täällä tosin aihepiirit ovat hieman synkempiä kuin mitä muissa blogeissa saattaisi olla. Tai, onhan tässä jo jotain valoa tunnelin päässä – kait. Koronaluvut ovat joka tapauksessa ihan hirveitä tällä hetkellä. Tänäänkin on ilmoitettu 866 uutta tartuntaa. Etelä-Karjalassa kolmen edellisen päivän saldo hipoo neljääkymmentä.

Etelä-Karjala on koronan leviämisvaiheessa tällä hetkellä, ja kauhulla odotan mitä tästäkin oikein kehkeytyy. Kauhulla myös seurailen kaupassakävijöitä, joilla on alkanut jotenkin unohtua tämä maskin käyttö. Meillä kyllä usein maskittomat ovat ulkomaalaisia sen enempää kansallisuuksia mainitsematta. Paikkakuntalaiset ovat kylläkin tämän tiedostaneet. Ei ihme jos vastakkainasettelua alkaa ilmaantua eri ihmisryhmien välille. Meistä vain vaikuttaa siltä, ettei tämä porukka välitä meidän turvallisuudesta pätkääkään. Mut, se siitä!

Olen ajatellut, että sadepäivät voisi pitää sellaisina kodinhuoltopäivinä. Tämä ei kylläkään ole valitettavasti ihan niin loistavasti toteutunut kuin olisi voinut odottaa. Ei niitä roskiakaan ole kiva viedä ulos kaatosateessa! Puhumattakaan, että ne pitäisi jossain tuolla jätteidenlajittelupaikoissa myös lajitella omiin astioihinsa kun sade piiskaa niskaa. Ei tule tapahtumaan! Pitää kait muuttaa hieman ajatusmaailmaa siivoilun suhteen. Sain onneksi imuroitua pari päivää sitten pahimmat hiekat lattioilta pois.

Imuroitavista hiekoista puheen ollen… minulle tuli kissa-vanhus heinäkuun lopussa. Adoptoin paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä 10-vuotiaan Urho-kissan. Hän on aivan ihana tapaus. En sen enempää ala kirjotella tänne hänestä, mutta kuvan laitan. Tästä on nyt kolme viikkoa kun Urho tuli minulle, ja aika on kulunut lähinnä kissaan tutustumisessa ja sen ympärille kehkeytyneestä toiminnasta. Sadepäivät ovat kuluneet kissan kanssa touhuamiseen. Voit lukea kissasta enemmän vaikkapa täältä.

Kävin ottamassa itselleni kakkospiikin viime perjantaina. Toimenpide ei sinänsä sattunut, mutta voi hemmetti kun tuli pistokohta kipeäksi! Ensimmäisessä piikissä ei ollut mitään, mutta tämä toinen aiheutti sitten myös kuumetta ja tosiaankin olkapää oli todella kipeä useamman päivän. Loikoilin siis useamman päivän. Ei tuo nyt sinänsä mitään haitannut olla kotosalla kun melkein joka päivä satoi vettä. Pidin myös seuraa korona-altistuksen vuoksi karanteeniin joutuneelle serkulleni, puhelimitse tietenkin. Sielläpä olikin sitten vähän kaikenlaista tapahtumaa… serkkuni asuu Uudenmaan alueella.

Nyt on jotenkin niin hidas päivä menossa, että parempi lopetella tämä kirjoittelu tähän. Sade myös taukosi hetkeksi, niin saa vietyä jotain pois heitettäviä tavaroita roskikseen. Pysykää terveinä hyvät ihmiset, ja koitetaan vielä jaksaa tätä koronahömpötystä hetken. Minä lähden hakemaan isäni keräämät ja pilkkomat omenat ja teen niistä sadepäivän kunniaksi hilloa!

Lue artikkeli

Kesäloma koronan varjossa

Meikäläisellä on palkkatöistä kahden viikon loma. On siis toinen lomapäiväni, kun kirjoitan tätä. Kyllä loma tuntuu lomalta, kun on töitä.

Nyt alkaa jo hiljalleen täälläkin ärsyttää, kun korona aina vaan jyllää. Olisin halunnut lähteä Mäntän kuvataideviikoille katsomaan taidetta, erityisesti kun siellä on Banksyn näyttely Serlachius museossa. Mutta en taida uskaltaa, kaiken lisäksi näyttely on loppuunmyyty museon sivujen mukaan viikonlopuilta. Olisin ajoittanut menoni juuri viikonloppuun. Näyttelyyn on maksuton pääsy, mutta sinne on varattavissa nettisivujen kautta paikkavaraus jotta sitä pääsee katsomaan, näyttely on avoinna elokuun loppuun. Noh, täytyy etsiä jotain paikallista taidetta täältä Kainuusta ja käydä katsomassa sitä korvikkeeksi.

Ylen uutisia koitin koronasta lukea, Kainuu on siirtynyt leviämisvaiheeseen. Sellaista sitten, pysyn kotona paitsi jos pitää käydä kaupassa… Saan elokuun lopulla myös sen toisen koronarokotteen.

Ei täällä kotona tekeminen lopu, minulla on peräti kolme verhonkangsta joista pitäisi taikoa verhoja. Yhden noista kankaista olen ostanut heti samana keväänä, kun tähän muutin, eli kolme vuotta sitten. Aivan täysin unohdin sen olemassaolon!

Tässä yksi kankaista, tämä on Ikean kangasta.

Tarkoitus olisi tehdä kaksi pitkää verhoa, kaksi lyhempää niin että jäävät patterin yläpuolelle (talveksi, punatulkkukuvioita) ja sitten tuosta kuvan kankaasta kappa ja katsoa mihin se loppu riittää. Vaikka koirien pedinpäällisiksi laittaa. Vaikka siihen tarkoitukseen tuollainen vaaleapohjainen ei ole kovin hyvä valinta. Halvalla sain, niin otin talteen.

Myöskin keittiössä olen myllännyt ja se operaatio jatkuu vielä. Olen muutamaan käytössä olevaa kippoa ja lasia lukuunottamatta pessyt kahden päivän aikana jokaikisen astian, mitä omistan. Meillä oli nimittäin pari viikkoa sitten ikävä ötökkäinvaasio, pieniä valkoisia pirulaisia koko keittiö täynnä! En tiedä mitä olivat, mutta isoimmatkin alle millin kokoisia, lainasin naapurilta luupin että sain katsottua tarkemmin. Ilmeisesti olivat jotain siiroja, ja mistä tulivat, on arvoitus. Ja mihin menivät, ilmeisesti hyvä siivous ja etikalla pyyhkiminen lopulta auttoi. Siirat viihtyvät kosteassa ja lahossa puussa. Eli olettaisin, että jossain on joku näkymätön ongelma. Kunhan ei tule uudestaan! Sitten alan ehkä jo itkemään, kun en jaksa tätä operaatiota ihan heti toistaa. Varmuuden vuoksi heitin kaikki avoimet ruokapakkaukset kuivakaapeista menemään, että sylettää ruuan ja rahan haaskuu. Ihan niin hyvät tulot ei tällaisella köyhyysrajan alapuolella eläjällä ole, että tämä ei lompakossa tuntuisi. Mietin samalla, olisiko jotain astioita mistä voisin luopua, mutta kyllä noita suurinta osaa tulee käytettyä. Joitain kahvikuppeja/mukeja on ylimääräisenä.

Astioiden kuivumista odotellessa aloitin myös vähän muiden kaappien läpikäyntiä ja järjestelyä. Sainkin kokoon jo pussillisen tavaraa, jotka koitan ensin myydä tai vaihtaa muuhun, ja jos eivät mene kaupaksi, vielä sitten paikalliseen kierrätyskeskukseen niin menevät sitä kautta hyödyksi. Löysin jopa 12 avaamatonta pakettia sukkahousuja ja legginsejä! En enää varmaankaan palaa jakkupukutyöhän (ja jos palaan, voin ehkä hankkia uusia), joten laitoin nämäkin faceen myyntiin. Osa menikin heti kaupaksi! Täytyy vielä jatkaa vaatekkaappien läpikäyntiä.

Loma on siis kiva ja suunnittelen myös marjastamista, jos vaan tulisi pari kuivaa päivää, kun nyt onkin vähän kosteammat kelit. Vaan ei haittaa sinänsä, kun sisälläkin tätä työmaata tässä nyt riittää.

Lomafiiliksissä
Lue artikkeli