Minde: Karanteeni rakoilee

Oletettavasti minulla ei ole tartuntaa. Tässä on kulunutkin jo tovi kun olen tänne kirjoittanut, mutta kun on vain niin paljon tekemistä, että niihin voisi hukkua. Mutta, hyvä uutinen on, että näitä karanteenirajoituksia on alettu höllentää, ainakin joiltakin osin. On minusta ainakin ihan mukavaa nähdä silloin tällöin ihmisiä ravintolassa. Meillä täällä Etelä-Karjalassa on ollut kovin vähän tartuntoja tämän koko ajanjakson aikana, ehkäpä sitä voi pikkusen olla huolettomammin, ainakin omassa ympäristössä. En nyt kuitenkaan vielää haluaisi vieraita Uudeltamaalta kotiini… katsotaan mihin tämä lähtee kehittymään. Jos ihmiset olisivat nyt vain hiukan järkevämpiä asioiden suhteen, kuten että kädet pitää pestä ja sillä siisti!

Itselläni on tässä lähettyvillä ravintola, jossa tapaan käydä. Näen siellä paljon tuttuja. Meistä kuitenkin jokainen siellä ymmärtää korona-asian, ja sen mukaan käyttäydytään. Emme ole turvat täynnä ja toisia halailemassa siellä, vaan voidaan jutella ihan hyvän välimatkan päässä. Kukaan ei tule sairaana baariin. Pitää supportata paikallista baaria ettei se mene kiinni korona-tappioiden takia!

Omalla kohdalla liikkuminen on helpottunut, voin kulkea jo fillarilla. Kunto on ihan paska, ei voi mitään. Mutta tästä lähetää. Otin muutaman foton matkalla kotiin silloin ensimmäisenä päivänä, kun päästiin meidän paikalliseen. Ei voi muuta sanoa, kun että hyvä kun voin ajaa fillarilla. Tuolloin vielä kävelin baarille, ja oli aika tuskaa kävellä sieltä takaisin kotiin.

Vuoksenniska, illalla noin kello 22. Aika hiljaista on…
Hiljaista…
Korona on perseestä kait? Joku heittänyt housunsa matkan varrella pientareelle.
Kotikatu

Olen laittanut parveketta jo kuntoon monena päivänä, ja montakin kertaa. Suunnitelmat menivät aina uusiksi, ja nyt kaikki on lyöty lukkoon, ja voin tehdä viimeisen silauksen. Minulla on siellä nimittäin edesmenneen koirani uimapalju, joka pitäisi ”tuunata” jotenkin vesiaiheeksi. Autossa on tavaraa…

Välillä on vaikuttanut siltä, että koko korona on unohtunut. Kaupoissa ei pidetä enää turvavälejä, ihmiset tulevat iholle… kyllä se vielä minua hieman askarruttaa ja jopa pelottaakin. Jos kaikki käyvät jotenkin varomattomiksi kun rajotteita puretaan. Noh, sen jäkee ajastaan mitä tapahtuu. Toivottavasti ei mitään!

Minulla on seuraavaksi tiedossa etätöitä, joten siirryn niiden pariin. Pysykää terveinä ihmiset!

Continue Reading

Tekipä kesän

Kylläpä on mennyt puoli vuotta nopeasti. Tai ainakin viisi kuukautta, kun nyt vasta kuitenkin tätä kesäkuuta aloitellaan. Jumankavita, juhannukseen on enää pari viikkoa. Olin sopimassa menoja juhannusaatolle ja toivoin töistä sille päivää lyhennettyä vuoroa. Mahtoi pomoa naurattaa, kun vastasi mulle, että meillä se on vapaapäivä. Katsoin sitten kalenteria vähän tarkemmin…

On tullut neulottua ihan urakalla, ihanista ohuista langoista värikkäitä sukkia. Kuvassa muutama valmis pari. Töissä sentään en ole enää pitänyt villasukkia jalassa, vaikka siellä onkin melko tehokas ilmastointi. Ei tule kuuma vaikka pitää hupparia tai neuletakkia päällä. Se on semmoinen shokki sitten kun lähtee, ei tarvitse takkia, ei. Tänäkin aamuna vedin ihan kotoa lähtiessä takin päälle lähtiessä ja hiki oli jo tuossa omalla parkkipaikalla. Kai se on uskottava, että tosiaan kesä on tullut.

Villasukkia voi aina neuloa, onpa kesä eli ei.

Innostuin puuhastelemaan pihallakin vähän ja istuttelin yrttejä ruukkuihin. Piha on myös nyt haravoitu ja reilussa viikossa ensimmäiset yrtit on itäneetkin. Nyt kun malttaisin vaan pitää ne hengissä. Löysin kaapista vielä pussillisen mintun siemeniä ja täytyy vielä ne laittaa johonkin. Minttu on niin hyvää! Viime kesänä hankin vihdoin kasvikuivurinkin, niin saan sitten säilöttyä kaiken asiamukaisesti. Ostin myös pari jääpalakennoa, niin saa niihin tehtyä yrittihaketta pakkaseen ja sieltä näppärästi nakattua sitten kokkailuihin. Horsman alkujakin olen jo bongannut ja täytyy tässä aktivoitua ja käydä niitä keräämässä joku päivä. Etenkin näin palkkapäivää odotellessa sopii hyvin täydentää ruokapöytää ilmaisilla vihreillä.

Kesä.

Pihlajan ja koivun silmut jäivät keräämättä kun kesä tuli niin vauhdilla. Pakastinta tonkiessani löysin kyllä vielä yhden pussillisen nuoria koivunsilmuja viime keväältä, että jos käyttöaste on tämä niin ei haittaa että jäivät nyt keräämättä. Olisin kuitenkin halunnut kokeilla tehdä viimeisistä mansikoista ja pihlajan silmuista piirakkaa, mutta tuleehan se ensi kevätkin. Pihlajan silmuissa on mantelinen maku, ja mantelille allergisena on kiva saada sitäkin joskus maisteltua.

Harjoittelija Jalonen ja Tero iltavuoron kaffetauolla.

Töissä alkoivat sitten iltavuorot näin kesää vasten. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse olla myöhään, viimeistään kahdeksan aikaan pääsee kotio. Ekan iltavuoron kunniaksi ostin suklaata viime viikolla, jota nautimme yhdessä dinojen kanssa, kahvin kera tietenkin.

Koronavapaana kirjoitteli

Continue Reading

Minde: patalappuinen viikko

Sunnuntailounas. Oli nimitäin äitienpäivä. Meillä on perinteenä ollut, että käyn aina syömässä vanhemmillani äitienpäivänä. Mietinkin asiaa pitkään tämän vuoden kohdalta, että uskaltaako sinne heille mennä käymään, mutta tulin siihen tulokseen, että käyn. Ampukaa alas jos haluatte. Kävimme vanhempieni kanssa asiasta useampaan otteeseen keskustelua. Oletettavasti minulla ei siis ole tartuntaa eikä heilläkään. Meillä täällä Etelä-Karjalassa on tällä hetkellä todella vähän korona-tartuntoja loppupeleissä. Hyvä niin. Halusin myös valmistaa vanhemmilleni aterian ettei äitini tarvitsisi aina tehdä äitienpäivänä ruokaa. Pöytä on siis katettu: lihapullia, perunamuusia ja herkkusienikastiketta.

Seuraavaksi muuten ei ollut käsityöprojektina norjalainen villapaita vaikka kuinka olisin halunnut… en aina tajua mistä näitä päähänpistoja oikein tulee, mutta päätin, että virkkaan parit patalaput kun ”ne ovat niin helppoja”. En ollut aikaisemmin virkannut yhtään patalappua. Surffasin netistä kivan ohjeen jota aloin työstää. Pohjaruudukko oli ihan helppo ja yksinkertainen, mutta sitten kun piti tehdä se ”toinen puoli”. Tuota noin… ei niitä asioita tosta vaan selitetä sanoin, vaan niihin pitää löytää jonkun sortin kuvat tai video! Onneksi löysin havainnollistavan kuvan, eikä tarvinnut heittää läppäriä parvekkeelta alas. Sen verran pitkään pyörittelin patalapunalkua näpeissäni, että meinas mennä hermot. Mutta, sitte ku sen hoksas, niin sittehä se oliki iha heleppoo 🙂

Sit ei muuta kun patalappuja tekemään! Lankoja nimittäin löytyy… Tässä olisi oiva keino päästä jämälangoista eroon. Kuha en nyt vaa purkais niitä patalappuja sitte mitä oon justiinsa tehnyt – olkoon ne kuinka hirveen näköisiä tai eivät! Ja mihinkä ne sitten laittaisi, kun ei itse tarvitse kaikkia. Toki patalaput voivat olla säilytyksessä miltei missä vaan, ei siis tarvitse olla esillä. Sillä verukkeella ne voivat näyttää melkein miltä vaan, kunhan ajavat asiansa.

Muutaman päivän jälkeen, perkele…

Käsitöiden tekeminen on minulle terapiaa. Tiedän etten ole ainut. Käsitöitä tehdessä tulee aina ”kelattua” kaikkia asioita. Maailman meno on minua ahdistanut näidenkin tekemisen aikana. On esimerkiksi kaveri, joka on huonossa kunnossa, eikä häneen saa mitään kontaktia. Asia rassaa jatkuvasti mieltäni todella paljon… kunpa hän tokenisi pian. Muutenkin on jotenkin niin yksinäistä, ettei oikein enää osaa olla ehkes niidenkään ihmisten kanssa mitenkään, kenenkä kanssa vielä on jollain tavoin puheväleissä – toki puhelimitse. Sosiaaliset suhteet ovat miltei nollassa. Facebookissa on sellainen viestitulva, ettei sitä pysty lukemaan, saatikka seuraamaan millään tavoin. Ei oma listani nyt niin pitkä ole, mutta kuitenkin. Asia, minkä olen laittanut merkille myös, että nyt tehdään muuten ruokaa! Itsekin olen kunnostautunut valmistamaan sellaisia ruokia, joiden eteen joutuu näkemään pikkasen enemmän vaivaa. Lempigrillini on nyt sellaiseen aikaan suljettuna koronan takia (asiakkaiden puute), että pahimpaan vieroitusoireisiin täytyy tehdä itse jonkun sortin purilaisia kotona. Tässä nyhtökanahampurilainen.

Sunnuntai: päivä meni lähinnä kävellessä eestaas kämpässä ja laitoin milloin mitäkin paikkaa kuntoon. Patalappujen tekemisen lomassa järjestelin taimia hieman järkevämpään paikkaan keittiössäni, jotta kulkeminen jääkaapille helpottuisi. Kämpässäni talven majaillut hämähäkkikin ”pääsi” varovaisella käsittelyllä vihdoinkin ulos… se oli tehnyt melkoiset seitit keittiöikkunan ylälaidoille katonrajaan. Kunnon hamstraaja! Oli nimittäin verkoissa kukkakärpäsiä oikein urakalla, vaikka olin itsekin niitä yrittänyt, kauniisti sanottuna ”hävittää”. Noh, hämähäkki pääsi takaisin luontoon, jos löytäisi vaikka sieltä itelleen kumppanin! Tuskin ne tänne minulle kyläilemään tulee kuitenkaan… toivottavasti ei.

Suomen suosikki LIVE-ohjelma on seurata norppaa! Onneksi se on näyttäytynyt toisinaan kivellä. Tänään katselin norppa-liveä tovin, ja huomasin, että paikalla olikin kaksi norppaa. Ne muuten tappelivat! Katsoin videota kännykästäni niin en saanut asiasta otettua mitään kuvankaappausta. Kuvan korvaa astianpesukoneesta otettu kuva, jossa tiskiharja ja purkinkansi ovat tapelleet pesun aikana. Molemmat selvisivät pesusta ja tappelusta vaurioitta – norpista ei havaintoa.

Että, eiköhän tämä ollut tässä tällä kertaa. Hyviä vointeja kaikille ja be safe, stay home – still!

Continue Reading

Lisää paskoja kännykkäkuvia

Tämä olkoon laadukas otsikko tällä kertaa, kun en enää muista sitä aikaisempaa minkä tuossa kotimatkalla keksin.

Tuntuu ihan älyttömältä ajella toukokuun puolivälissä vielä nastarenkailla! Mutta niin se vaan tänäkin aamuna oli isokin tie paikoin jäässä kun ajoin kaupunkiin töihin. Olen seuraillut sääennusteita silmä kovana, vielä ensi viikollekin näyttää räntäsateita ja yöpakkasia. Joten ainakin tämän viikon loppuun mennään nastoilla.

Koulutushommia, kuunneellessa oli aikaa tikutella kun ei tarvinnut kirjoittaa.

Lomautukset eivät osuneet töissä tosiaan omalle kohdalle, mutta nyt alkoi jo toinen kierros. Siitäkin tulee sähköpostiin tiedotteita miten asia etenee, mutta jos nyt ymmärsin oikein, se koskee vain esimiehiä meidän yksikön osalta. Joten ehkä taas päästään henkäisemään. Edelleen, mikään ei ole kiveen hakattua, ainakaan tässä koeajalla ollessa. Vielä pari kuukautta jäljellä! Kiitos typerän hallituksen, joka aikanaan koeaikoja pidensi.

Olen tauoilla neuloskellut sukkaa töissä, kun siellä on niin hiljaista (ihanaa!) niin ei tule juurikaan juteltua enkä viitsi koko taukoa pyöriä somessa. Josko jaksan ollenkaan vilkaistakaan, niitäkin päiviä on, vaikka välillä tuntuu että olen ihan kokoajan räpläämässä puhelinta.

Smoothie innostus on jatkunut.

Kevään mittaan olen koittanut vähän petrata ruokavalion suhteen. Pienempiä annoksia ja kevyempiä, lisää salaatteja ja kasviksia, esim. kurkkusuikaleita välipalaksi. Kävi nimittäin klassiset. Siirryttyäni istumatyöhän olen ihan huomaamattani taas lihonut. Tai huomaamatta ja huomaamatta, olenhan sen huomannut, kun asialle kerran koitan housujen kiristäessä jotain tehdä. Olen aina ollut pullukka ja kärsinyt siitä, on ihan mahdotonta saada se saamarin paino pysymään alhaalla. Tykkään nimittäin myös ihan hirmuisesti syömisestä. Olen tunnesyöppö ja syön joka hiton tunteeseen ihan kunnolla…

Laitetaan tähän vielä pari kevään havaintoa: Ekat leskenlehdet havaitsin kylällämme tienpientareella 30.4. ja kirjosieppo kävi pihallani 9.5. lauantaina.

Leskenlehti.

Kevät tulee! Muistakaa muuten katsella WWF:n Norppaliveä, se on nyt toukokuussa auki! Itse olen norpan jo kiveltä bongannut.

Kait tartuntavapaana, mutta allergisena tässä vähälumisessa keväässä,

Continue Reading

Minde: tasapaksua elämää

Juuri näin… tasapaksua elämää. Ei tapahdu mitään mutta tapahtuu vaikka mitä, ja kaikki päivät ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia. Vappu meni, eikä siitä ole sen ihmeemmin kerrottavaa. Tosin en yleensäkään juhli vappua mitenkään, mutta tänä vuonna oli eka kerta kun jätin vappupäivänä lakinulkoilutuksen väliin. Ensinnäkin, olisi pitänyt kävellä sen kanssa (yleensä lakki saa kulkea pyörän tarakalla), ja siksi toisekseen, mihinkä olisin lakkini vienyt? Kaikki baarit olivat kiinni. Lakki ei siis päässyt kaljalle tänä vuonna. Ilta meni rupatellessa tuttavien kanssa puhelimessa skumppapullon seurana.

Ai niin, minulla ei oletettavasti ole tartuntaa vaikka välillä röhittää ja niiskututtaa kunnolla. Olen nimittäin koivuallergikko! Ja erittäin pahalta vaikuttaa siitepölytilanne tällä hetkellä – ainakin parveke on keltainen. Olen pikkuhiljaa päässyt autolla liikkumaan lähialueilla, kun ei ole mainittavammin liikennettä. Kauppareissut siis helpottuvat rutkasti! Kaupassa pitää yrittää parhaan mukaan olla yskimättä yhtään, tai sitten on pakko alkaa käyttämään jonkun sortin maskia. Niitä on tuolla kankaisena ja kertakäyttöisenä.

Erään brändin uudelleen käytettävä maski työkäytössä, pesu 90C.

On ollut sillä tavoin ilo seurata mitä tästä karanteenista oikein seuraa, kun nettiin (tuubiin) on alkanut ilmestyä milloin minkäkinlaisia live-tapahtumia. Meilläkin Imatralla vappupuhe järjestettiin virtuaalisesti – sen pystyi katsomaan YouTubesta. Huippuartistit vetävät keikkoja netin välityksellä – siistii!

Mitäpä tässä sitten on tehty viikon aikana? Noh, vaikka mitä! Keväinen keli on jatkunut ja on tietysti ollut aikaa laitella parveketta, joka tosin on vieläkin hieman hyrskyn myrskyn. Kamat paikoilleen ja menoks! Eli sen siivoamista on tässä tehty yksi jos toinen päivä, ja onhan siinä talven jäljiltä siivoamistakin, kun se on avoparveke. 30.4. parveke näytti vielä tältä:

Setvittyäni kotvasen kukkaruukkutilannetta, parvekkeelle saikin aikaan oikean hävityksen… että näillä mennään! Ei parvekkeesta siis enempää kuvia kunnes olen saanut sen siihen kuosiin, että sitä kehtaa esitellä 😀 Minulla on yleensä ollut parvekkeella jonkun sortin ”puutarha”. Kirjoitan siitä blogia toisessa osoitteessa. (https://minnala.net)

On ollut aikaa hoitaa kasveja… keittiö on tosin ottanut kunnolla osumaa kun kaikki mullan kanssa hortoilut tapahtuu siellä.

Ensimmäiset taimetkin lähtivät maailmalle tuttavalle kasvamaan 🙂 Tästä setistä tosin lähti vain puolet…

Chilit & paprikat

Pitäisikö näitä alkaa kutsua karanteenikasveiksi, kun saavat tätä nykyää niin hyvää hoitoa karanteenin kaltaisissa olosuhteissa? Minulla on pitkään lojunut keittiön lattialla suuri saviruukku (tai pari), jonka suhteen otin riskin, ja istutin siihen kiinanruusun. Oma lehmähän tässä oli tietysti ojassa: tarvitsin aikaisemman muoviruukun istutuksia varten. Se oli altakasteluruukku. Haluan päästä muovisista ruukuista eroon olohuoneessani, ja hommata tilalle kauniita keraamisia ruukkuja. Toinen suurehko kasvi sai myös uuden ruukun. Vien kasvit makkariin jossain vaiheessa ettei niihin tule vihannespunkkeja kesän aikana. Pääsevät sitten takaisin tuohon paikoilleen syksymmällä kun en enää ravaa parvekkeella niin paljon. Parvekkeen ovihan on siis tuossa heti kuvassa oikealla puolella verhon takana.

Kiinanruusu & Kirjovehka

Sain pari päivää kulumaan sukkalankojen setvimisessä! Minullahan on neuloosi, jos joku tietää mitä se tarkoittaa… purin pari tekelettä ja aloitan ne jossain vaiheessa uudelleen vähän paremmalla menestyksellä sitten – toivottavasti. Otan mielelläni näitä käsityöhaasteita itselleni, kuten tein sen torkkupeiton hetki sitten. Seuraavaksi olisi vuorossa norjalainen villapaita 😀 Jospa saisi tehtyä sen parvekkeella kesän aikana sitten, se olisi ainakin tavoite (nyt kun kerran ääneen sen sanoin). Eikä tarvitse hämmentyä lankojen määrästä – niitä on vielä pari laatikollista lisää tuolla toisessa paikassa ja isoihin keriin käärittyinä. Kartoitus oli vaan pakko tehdä etten hanki enempää lankoja (toivossa on hyvä elää). Jos käyttäisin nämä ensin pois…

Tässä oli tarinat tällä kertaa ja toivottavasti on sitten jotain kerrottavaa taas seuraavalla kerralla. Ei muuta kun pysykää terveinä hyvät ihmiset

Continue Reading