Viimeksi kirjoitin tammikuun lopussa ja nyt näemmä sama jatkuu, kun kirjoitan helmikuun lopussa. Jos sama kaava jatkuu, tulee minulta 2021 siis 12 päivitystä.
Turnausväsymys jatkuu. Tuntuu että vaikka luen artikkeleita tai ihan katson uutisia (asia, jota yleensä en harrasta), en tajua mitään. Aivoni ilmoittavat korona -sanan kullessaan, että #error 404, Can not connect to database, kaikkiin verkkoasemiin ei saada yhteyttä, jne., mitä näitä nyt on. Eli olen käyttänyt sen 5-10min sitä uutisaikaa, juttu vaihtuu toiseen, huomaan etten tiedä mitään mitä juuri luin tai kuulin.
Lähikaupan oveen ilmestyi iso lappu, että käyttäkää maskeja. Tunnustan, että on ollut vaikea muistaa ottaa maski mukaan, nyt olen skarpannut, mutta en löydä toista ompelemaani maskia mistään. Mihinlie olen sen laittanut. Noita kun pitää pestä aina käytön jälkeen, olisi hyvä olla se vaihtomaski. Pyrin siihen etten käy kaupoissa kuin 1-2 kertaa viikossa, vain kun on tarve, en lähte hakemaan huvikseni vaikka tervaleijonaskia. Minulla on autossa kaverilta saatuja kertakäyttömaskeja, mutta lähikauppaan en mene autolla vaan kävellen, plus en tosiaan haluaisi käyttää kertakäyttömaskeja, kun niistä tulee sitten pelkkä roskaa. Joten jos siellä lähikaupan pihalla huomaan, että maski ei ollutkaan mukana, niin en sitä lähde hakemaan kotoa saakka. Tuomitkoon ken haluaa.
Tutkin eilen illalla Kainuun koronarokotusasioita. Nyt rokotetaan 1945 ja sitä aiemmin syntyneitä jos muistan oikein. Kylläpä tämä on nyt hidasta! En ymmärrä, puhutaan miljoonista rokoteannoksista, mutta rokottaminen etenee kuin täi tervassa. Pitääkö siihen koronapiikin iskemiseen olla joku erityinen koronarokotekoulutus? En oikeastaan jaksa eikä huvita edes etsiä tietoa, miksi rokottaminen on näin hidasta. Nurisin itsekseni tänne blogiin.
Kainuuseen ei sentään vielä tullut ainakaan tiukimpia rajoituksia. Katsotaan tilannetta sitten talvilomakauden jälkeen! Kyllä oli Prismassa ihan järkyttävissä määrin eilen pe 26.2. porukkaa ostoksilla, kun kävin hakemassa ne välttämättömät tarvikkeeni. Eli talvilomalaisia täällä on, ja paljon.
Olikohan tässäkään mitään järkeä, varmaan ei, sekavaa, koronaan väsyneen ihmisen korinaa ja nurinaa.
Eksote – uhka vai mahdollisuus? Joskus on vain vaikea vaieta joistain asioista. Pyydän jo etukäteen anteeksi karkeaa kielenkäyttöäni tässä artikkelissa. En yleensä ihan näin kirjoita… Kerron tässä oman kokemukseni kuinka Eksote hoiti koronatestini.
Sairastuin perjantaina vatsatautiin
Sairastuin viikko sitten (perjantaina) ”vatsatautiin”, ja vatsavaivat ovat kuitenkin ilmoitettu olevan yksi oire koronassa. Tauti nosti kuumeen 38,5:n. Tämä tapahtui perjantai-iltana puolen yön tienoilla. En ollut ryyppäämässä tai ottanut alkoholia (sehän se ensimmäisenä tulee oksentamisesta mieleen, tai krapula). Yö meni sitten siinä kun juoksin edes sun taas vessan ja sängyn väliä. Miksi vatsatauti ei tule koskaan päivällä? Ei kun heti aamulla soittelemaan Eksotelle, josko pitäisi mennä koronatestiin.
Lauantai aamuna
Olin valvonut koko yön käytännössä katsoen. Minua palelsi, oksetti, kuvotti, paskatti, väsytti, vitutti ja ties mitä. Kello oli kahdeksan aamulla. Soitin Eksoten ”palvelunumeroon” (mitä se nyt ikinä sitten tarkoittaakaan). Mietin itsekseni, että olisikohan nyt koronatestin paikka. Tietysti asia huolestutti myös kaiken edellä mainitun lisäksi, koska olinhan omassa pienessä mielessäni tekemässä kuolemaa.
Soitin Eksoten puhelinpalveluun saadakseni selvyyttä asiaan ja jos mahdollisesti pääsisin testeihin. Mukava ihminen vastasi puheluuni. Kävi ilmi, että pääsisin kyllä koronatestiin JOS lähtisin Armilaan testattavaksi. Siis mitä vittua? Armilaan on matkaa noin 40 kilometriä. Minulla on kuumetta 38,5 enkä todellakaan pystyisi ajamaan lähes sataa kilometriä tällaisessa kunnossa. Ehkäpä siinä tapauksessa saattaisin jopa ollakin, jos kyse olisi pelkästään kuumeesta. Mutta tämä ”vatsatauti” toi lisähaasteen asiaan… Imatralla ei siis ole koronatestausta viikonloppuisin! Tällaisessa tapauksessa ei oikein voi edes kilauttaa kaverille, että veisikö hän. Tai voihan sitä aina yrittää… ajatus on jo ihan absurdi! Kuka helvetti lähtee viemään mahdollisesti koronaan tai johonkin noroon sairastunutta ihmistä yhtään mihinkään? Julkisiakaan kun ei suositella. Jääkö asia tilastoimatta kun ei pääse koronatestiin?
Jos kukaan ei pääse Imatralla koronatestiin viikonloppuna – monta positiivista testiä jää toteamatta?
Mietin jälkikäteen, että jos kukaan ei pääse Imatralla koronatestiin viikonloppuisin, niin kuinkahan monta positiivistä testiä mahtaa jäädä toteamatta? Asia vaikuttaa jo suhteellisen vakavalta, mielestäni. Miten on mahdollista, että Imatralle ei ole järjestetty koronatestausta viikonlopuksi? Onko tämä Eksoten linja? Meillä on täällä sairaalakin, jossa tämä testi otetaan viikonpäivinä. ”No shit Sherlock”, että Eksoten alueella ei ole koronatartuntoja! Eihän täällä pääse testiin, tai pääsee kun lähdet Lappeenrantaan monenkymmenen kilsan päähän. Kauniita tilastoja totta tosiaan…
Kuinka moni jättää menemättä viikonlopun jälkeen kun oireet voivat helpottaa tai poistua kokonaan? Noh, tässä ollaan nyt aika lailla työkuntoisia ja niin edelleen. Saattaa olla, että tämä Eksoten puhelinhenkilökin sai kuulla sanaisen arkkuni tässä tilanteessä, en tarkalleen muista, koska olin valvonut yön ja kuumeinen. Kuunnelkoon niistä nauhoitetuista puheluista sitten asian. Saatoin sanoa hänelle, että ”millä vitulla minä sinne 40 kilometrin päähän oikein pääsen ja vielä takaisin kotiin”. Minulla sentään on auto. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että soittelen viikonlopun jälkeen Honkaharjuun koronatestiin ajan. Ihan nyt vaan sen takia, koska viikonloppuna kävi mitä kävi.
Maanantaina
Minulla oli vielä maanantai aamuna lämpöä. Soitin Honkaharjun päivystykseen päivällä. Jonotus oli melkoista. Kun vihdoin sain jonkun kiinni asiassa, aikoja maanantaille ei tietenkään enää ollut. Ihmettelin asiaa. Miksi ei ole aikoja? Voihan se tietysti johtua siitäkin ettei viikonloppuna täällä testata ihmisiä, niin kaikki kasaantuu maanantaille. Lisäksi sain mielestäni ”selitellä” testin tarpeellisuutta ihan turhankin kauan. Alkoi vaikuttaa siltä, että minua ei aiota edes testata, vaikka oireeni viittaisivatkin koronaan. Tämä hämmensi asiaa vielä enemmän!
Juuri vatsaoireilla selittely oli ilmeisesti se avainsana. ”Nyttenhän on niitä kaiken maailman vatsatauteja liikkeellä” ja niin edelleen. Olen nyt jotenkin käsittänyt Sanna Marinin sanoista, että jos on mitään oireita niin pitäisi mennä testiin. Mitähän se Sanna sanoisi tähän, että oireita joutuu perustelemaan ihan urakalla, että päästään siihen testiin? Ei se koronatesti nyt niin vitun hieno ole, että siihen halutaan mennä ihan huvikseen! Halusin toimia kuin vastuullinen kansalainen tekisi (ja sädekehä loistaa)!
Ylipuhutaanko minut pois testauksesta?
Tämä testausjuttu oli siis todella hämmentävä. Miksi ihmeessä sitä kyseenalaistettiin? Tuli sellainen tunne, että minut yritettiin ylipuhua pois testauksesta. Vähäteltiin asiaa, jos näin voi sanoa. ”No olet vaan kotona sen kymmenen päivää niin sillähän se selviää”. No, en todellakaan ole kotona sitä kymmentä päivää arvailujen varasssa, jos testituloksen saa huomattavasti lyhyemmässä ajassa! Tietysti testin ollessa positiivinen minähän pysyn kotona. Siinä kohtaa ei ole vaihtoehtoja. Mutta…
Sen sijaan, että minua oltaisi palveltu niin, että puhelu olisi kestänyt alta minuutin ja olisin saanut helposti ajan testiin, tämäkin puhelu kesti 9 minuuttia. Siinä on saanut jo ihan mukavan tovin selitellä omaa tilannettaan! Tulin siihen tulokseen, että meillä täällä Imatralla, ei pääse koronatestiin vaikka oireita olisi… tai pääsee kun maksat itsesi kipeäksi jollain Mehiläisen asemalla!
Kaikesta vitun huolimatta, pysykää terveinä rakkaat ihmiset, älkääkä ottako mitään näitä asioita omalla alueellanne itsestäänselvyytenä! Asiat voivat olla ihan toisella tapaa kuin mitä julkisuudessa annetaan ymmärtää – valitettavasti. Näillä mennään edelleenkin… Testitulokseni oli kaikesta huolimatta negatiivinen – onneksi!
Pitkästä aikaa muutama sananen. Olen ollut niin väsynyt ja mielestäni myös muka kiireinen, että olen jaksanut korkeintaan miettiä tänne kirjoittamista, vaikka juttua olisi välillä ollutkin. En muista milloin viimeksi päivitin? Samapa kai tuo, oli joulu, uusivuosi ja loppiainen, pari päivää ja meillä on jo helmikuu. Kainuussa on saatu lunta ja pakkasta, kuten talveen kuuluu. Olen neulonut ahkerasti ja välillä pakottautunut pitämään päivän tai kaksi taukoa, kun nivelet ovat ilmoitelleet kipuillen olemassaolostaan.
Minulla oli myös synttärit muutama päivä sitten, vuosi enemmän ikää vuodentakaiseen ja kuukausi enemmän kuukauden takaiseen. Tänäkään syntymäpäivänä en kokenut suurta valaistumista ja selvittänyt elämän tarkoitusta. Päivä meni ihan tavallisesti, koiria ulkoiluttaen, työpäivää tehden. Maksoin kyllä kuukaudeksi HBO:n suoratoiston itselleni, että voin katsella sieltä jotain. Siinä oma synttärilahjani, ihan hyvä valinta.
Nyt kun muistelen, niin taisin viimeksi pohtia koronarokotteita. Olen päättänyt, että otan sen, heti kun mahdollista. Nyt siis vaan odottelen, milloin jostain tulee tieto, että sen saa käydä ottamassa. Toisaalta en edelleenkään jaksa lukea koronauutisia, joten voi olla että koko tieto menee minulta kuitenkin ohi.
Niin että.
No eipä tässä ihmeempiä, perjantai ja viikonloppu (jee! voi nukkua päiväunet jos haluaa!) koitti ja lunta sataa.
Tämän asian nyt voisi ilmaista parillakin eri tavalla… hengissä ollaan tai hengessä ollaan. Kumpi vaan on ihan ookoo. On nimittäin kulunut tovi edellisestä kirjoituksesta, ja siihenkin on syitä roppa kaupalla. Syyt eivät liity mitenkään hengissä olemiseen. Tekosyitä siis lähinnä.
Tässä nyt sitten pikaista katsausta viime vuodesta ja osasta tämänkin vuoden alkua. Toistaiseksi olen pystynyt välttelemään tartuntaa!
Olen hurahtanut totaalisesti neulomiseen, ja se kyllä näkyy nyt kaikissa keskeneräisissä projekteissakin. Tällä hetkellä on meneillään kaksi villapaitaa, kolmet lapaset ja yhdet pitkävartiset villasukat (ja helvetinmoinen siivo kämpässä). Valmistuneitakin toki löytyy joista tässä yksi. Kuva on tosin otettu viime vuoden puolella ja neuleesta puuttuu nirkkoreuna helmasta. Se siis on virkattu helmaan mutta en jaksa ottaa uutta kuvaa tähän hätiin. Nyt on niin perkuleen pimeää.
”Räsymattokuosi” pyllytin tehty jämälangoista.
Sen enempää tästä puhumatta mikä tämän ajatuksen takana on, kun siitä sitten löytyy toisaalta jossain vaiheessa kirjoitusta. Mutta, se on siis pyllytin ja tätä minun ”intohimoa neulomiseen” kutsutaan neuloosiksi. (Neuloosi – Lankoja ja draamaa -blogini)
Olen ”karanteenin” aikana yrittänyt opetella uusiakin asioita, kuten tällaisen hienon lumihiutale-kuvion. Tästä tulee itselle lapaset jossain vaiheessa. Uusien asioiden oppimiset liittyvät lähinnä näihin neulomisprojekteihin.
Tulin hankkineeksi hetki sitten sellaiset koivusta tehdyt sukkapuikot. Ne ovat juuri nyt testauksessa. Näillä näkymin ne menevät jatkoon. Tosin, ne ovat aika kalliita ja sitten en tiedä mitenkä kestäviä. Aika näyttää. Grillitikuiksi vähän turhan kalliit. Täytyy yrittää pitää nää hyvin erillään keittiöstä, ettei vahingossa tule laittaneeksi johonkin kukkakepiksi tai grillivartaaseen.
Uusi akva on nyt viritelty ja se on tavallaan vielä tekeytymässä, ja ”vaiheessa”. Jaa, mitä noi ruudukot ja kepakot tuolla seinustalla sitten ovat? Noh, siinä on sitten taas projektia erikseen 😀 Näistä tällaisista projekteista kirjoitan toisessa blogissani (Pääjäässä.com), jos vain selviän näistä kaikista maailman projekteista hengissä.
Mitäpä muuta sitten olen touhuillut? Joutilaana en ole ollut vaikka akvaarioprojekti hieman aiheutti selkävaivoja. Painavien hiekkojen kanniskelu ees taas ei ole ikäiselleni leidille mikään pikku homma enää. Ompelujututkaan eivät ole hirvittävän mukavia selkävaivaiselle, mutta virittelin ”maskitehtaan” pystyyn… olen hengessä mukana!
Näitä nyt tuli tehtyä useampi kappale, ja olen antanut niitä esimerkiksi lahjaksi. Omiin tarpeisiin ei varmasti tarvitse enempää tehdä. Näihin sai myös uppoamaan sitä kuuluisaa luppoaikaa. Jos ihmisellä on luppoaikaa, tarkoittaako se sitä, että se täytyy suunnitella täyteen jotain tekemistä ettei olisi sitä luppoaikaa? Elämän vaikeita kysymyksiä. Ihme, että tässä on ylipäätään vielä edes hengissä.
Ihmisellä on myös velvollisuuksia, ja olen jotenkin kokenut, että minulla on velvollisuus auttaa omia vanhempiani vaikkapa lumitöissä. Olen käynyt kolaamassa heidän pihan muutaman kerran nyt tämän talven aikana. Onneksi ei ole tämän enempää tullut lunta. Lunta taitaa olla tosin tiedossa tulevana yönä. Uudellamaalla oli satanut tänään paikoittain 40cm lunta, yhdessä päivässä siis. Toivottavasti sellaista kaaosta ei ole tänne Imatralle tulossa.
Yksi asia, joka vie yllättävän paljon aikaa kalenterista, on tiskaaminen. Olen nyt pyytänyt korjaajan käymään katsomassa mitä tiskikoneelleni oikein kuuluu, jos sen saisi korjattua. Käsipelillä mennään! Astioiden kuivauskaappiin asettelu on muuten taidelajinsa sekin.
Uusi vuosi ei ole varmaan koskaan vaihtunut näin rauhallisesti. Olin yksin kotona ja rupattelin puhelimessa ihmisten kanssa. Katselin netistä kun vuosi vaihtui muualla. Jotenkin jäi sellainen fiilis, että esimerkiksi Australiassa ei olisi koronaa lainkaan. Siellä nimittäin järjestettiin aivan älyttömät ilotulitukset. Luulisi, että rahaa voisi tällä hetkellä rakettien sijaan laittaa muuhunkin tarkoitukseen. Itse en laittanut rahoja palamaan ilmaan, vaan ”kaadoin ne viemäriin”! Tästä sai sillekin rahalle koko illaksi huvia, ja vähän muuksikin päiväksi 😀
Kotona yksin viinilasin kanssa. Näin vuosi vaihtui.
Eihän tässä oikein mitään ihmeitä tapahdu, kun lähes kaiken ajan elämästään viettää neljän seinän sisällä. Välillä kauppaan ja sen semmoista. Kaupassa käyntikin on niin vaivalloista jotenkin. Maski naamalle ja hirveästi pitää varoa kaikkea. Näin täytyy kuitenkin tehdä jos meinaa tästä Covid-19 asiasta selvitä jotenkin hengissä.
Minulla on myös odottamassa vino pino projekteja. Samoja, mitä viime vuonna samaan aikaan. Eli chilien ja paprikoiden kylvöt. Saas nähdä milloin saan aikaiseksi, vai saanko tänä vuonna ollenkaan. Viime kesä meni näiden kanssa jotenkin ihan pipariksi. Parveke ei ole helpompia paikkoja kasvatella hyötykasveja. Ihme jotta mikään kesti hengissä, mut kokeillaan!
Kämppä vaatii järjestelyjä. Vaihdoin makkarista sängyn paikkaa ja nyt se ei miellytä minua. Täytyy keksiä siihen jotain ratkaisuja. Olohuoneen huonekasviviidakko tarvitsee järjestelyjä. Keskityn huonekasveihin enemmän kunhan pääsen eroon vanhasta akvaariosta ja sen jalustasta.
Ei tässä muuta tällä kertaa kun että hengissä ollaan ja pysykää terveinä ihmiset! Voimia kaikille
Hyvää viikon alkua! Taas on vierähtänyt yksi koronavapaa viikko elämästä, ja välillä tuntuu siltä, että aika kulkee todella nopsaan. Mistähän sekin johtuu? Nyt on maanantai ja kohta on taas perjantai… itse en mitenkään viikonloppuja odottele, koska niillä ei, esimerkiksi työn puolesta, ole mitään merkitystä. Työt tehdään oli mikä päivä tahansa menossa – ”yrittäjän arkea”.
Aiemmasta kuumeilustani huolimatta, en saanut mitään älytöntä flunssaa – nenä on tukkoinen ja välillä yskittää vähän. Selvisin todella vähällä! Maski päässä ei olisi muutenkaan yhtään kiva olla jos henki ei kulje kunnolla. Maskeilla alkaa olla jo täällä meidänkin alueella (Eksote) käyttöä. Koronatilanne on jo huolestuttava täälläkin. Toivottavasti ei osu kohdalle. Koronavilkku ei ole onneksi vielä ”huutanut”, mutta kai sekin on vain ajan kysymys. Täytyy vain pysyä kotona… niin kuin kotona ei olisi tarpeeksi tekemistä! Kämppä aina ihan ylösalaisin ja keskeneräisiä projekteja joka puolella. Noh, jos nyt pitäisi joulukuun sitten ittensä täällä niin sanotusti suojassa.
Kunpa saataisiin lunta… voisi käydä yöllä vaikka valokuvailemassa kauniita talvisia maisemia. Huomenna on mahdollista, että sataa lunta tänne meillekin, tai ainakin räntää. Lämpötila on koko ajan siinä nollan tietämillä. Teoriassa on kyllä mahdollista, että lunta saataisiin… kun vaan se sade tulisi! Olihan meillä yksi yö lunta ihan kivasti. (kuva lainattu toisesta blogistani). Kun katselee tätä kuvaa, ei luulisi koronan paljon ”tällaisessa väkijoukossa” leviävän! Taajamassa ei näy ristin sieluakaan… kyllä meillä loppu peleissä on asiat hyvin 🙂
Nuokin lumet sulivat pois… seuraavana päivänä taisi olla +4°C. Ei tässä männä viikolla ole oikein tapahtunut mitään mistä sen enempää kirjoittaa. Tasaista tylsyyttä vaan, enkä kehdannut ihmeemmin mitään rehkiäkään flunssan jälkeen. Akvaariota laittelin paikoilleen. Se ei kuitenkaan ole vielä esittelykunnossa. Nyt pitäisi saada vanha allas pois ja purettua. Siinä seuraava projekti. Sen myötä sitten tulee muutakin kivaa, kuten huonekalujen siirtelyä ja kirjojen laittamista paikoilleen.
Päätän olemattoman raporttini tähän ja jatketaan taas kunhan jotain tapahtuu. Pysykää terveinä ihanat ihmiset!
