Koeaika

Aattelin vaan tulla leveilemään, että 6kk koeaika uudessa duunissa on nyt ohi, kukaan ei antanut potkuja ja oikeastaan on ollut niin kiire, etten ehtinyt stressata asiaa. Nyt voi vissiin mokailla vapaasti, heh heh!

Tänäänkin ehdin lounastauolla tikuttaa sukkaa. Tämä ihana nätisti liukuen raidoittuva lanka on Gründl Hot Socks Malcesine lankaa. Käytän neulomiseen 3mm puikkoja, tein jo aiemmin yhdet 2,75mm puikoilla saman sarjan vihreästä langasta. Kyllä on nekin ihanat, ehdin vaan laittaa ne jo postiin ja ovat matkalla lämmittämään jalkoja. Kuvailu sitten unohtui. Näihin pinkkeihin sukkiin on tulossa vähän pitempi varsi, kauniilla joustimella.

Tuo joustin neulotaan näin:

  1. kerros: 2 o, 1 n, 1 o, 1n, toista.
  2. kerros: 2 o, 1n, nosta 1 silmukka niin että lanka jää silmukan etupuolelle, 1 n, toista.
  3. kerros kuten 1., 4. kerros kuten 2., jne.

Puikoilla siis viidellä jaollinen silmukkamäärä, tämä on aika tiukkaa, jos normaalisti puikoilla olisi vaikka 12s/puikko, eli yhteensä 48, kannattaa tehdä varteen 55 silmukkaa.

Omaan 40 koon paksunilkkaiseen koipeeni teen 3mm puikoilla 65 silmukkaa varteen. Eikä tule löysää! En pidä tiukoista varsista, mutta tämä vaikuttaa pysyvät ihan ryhdikkäänä vaikka silmukoita tuntuu olevan reilusti (ainakin tuntuu siltä).

Tekisi mieli laittaa enemmänkin sukkaohjeita, mutta minullapa ei ole nyt mitään kuvia valmiina. Joten jatkanpa sitten tikuttamista,

Continue Reading

He-He-Hei-Hei-heinäkuu!

Töttöröö! Se on sitten heinäkuu. Ja meikäläisellä sen mukaisesti heinänuha. Olisi juurihoitoon tulossa aika, mutta taidanpa siirtää sitä reilusti elokuun puolelle, en voi mennä tällä allergisen nuharäkämäärällä siihen hammaslääkärin tuoliin kenolleni. Onneksi ko. hammas on siis kyllä ihan kuollutta tavaraa, mutta se pitää nyt korjata uusiksi, kun meni lohkeamaan. Ei siis ole kipeä tai näin, mutta vaatii ärsyttävällä tavalla lisäkorjauksen alusta saakka.

Kyliltä. Rauhallista on.

Olen kuullut huhua, että koronarajoituksia on purettu. Töissäkin pyörii infotaululla tiedote, että elokuusta alkaen etätyöläisten on mahdollista alkaa palata konttoille. Ylellä on tällainen artikkeli, johon päivittelevät uusimpia tietoja. Mietin jaksaisinko lukea asiasta vai en, vaivauduin kuitenkin etsimään tämän ns. näppeihini. Näytti olevan erilaisia masentavia taulukoita, joita en ehkä kuitenkaan jaksa tutkia. Täältäpä tämä linkki löytyy jos mieli muuttuu…

Dinoilla on jotain jännää…

Töissä hommat lisääntyy, tai siis olen saanut taas uusia palveluita osaamisalaan. Vaikea selittää, mutta laajennan siis sitä kenttää, mihin olen aloittanut alunperinkin. Oliko tässä selityksessä mitään järkeä?? Varmaan ei.. Mutta enivei, sain kaksi Marimekon kaupunkimukia kiitokseksi kun autoin kesäapulaisten perhedyttämisessä. Kiva että näin poikkeusoloissa muistetaan henkilökuntaa kun venymme oman alueemme ulkopuolelle. Minulla onkin tulevalla viikolla nyt sitten uuden homman harjoittelua monena päivänä, eiköhän se mene ihan hyvin. Sillä siitä pääsee että hyppää sekaan, helpoiten oppii tekemällä.

…ja sieltä paljastui kaksi uutta mukia!

Kävin viime yönä koirien kanssa kävelemässä melkein koko kylän läpi. Kertooko paljon kylän koosta, että matkaa kertyi vähän alle 5km. Jos olisi otettu loputkin kylästä mukaan, oltaisiin ehkä päästy 8-9km lukemaan. Mutta tuo vajaa vitonen riitti ihan hyvin, tunti siinä meni, kun koirat halusivat nuuskutella kaiken tarkkana ja itse otin vähän kuvia. Seuranamme pyöri vain parvi itikoita. Nähtiin yksi motoristi ja kaksi autoa, joista toisella oli peräkärry mukana. Melko huimaa, yön ruuhka-aika.

28-tien varresta.

Eipä siinä sitten muuta tällä kertaa, ainakin hei jaksoin ja muistin päivittää kuulumisia! Vielä työn alla kokeilla sitä kännykällä räpläämistä.

Ps. Vielä yksi kukkakuva mahtuu.

Continue Reading

Kohta on kesäkuu ohi

Olisi huomattavasti helpompi tehdä näitä päivityksiä, jos voisi tehdä kännykällä. En kuitenkaan ole vieläkään muistanut sitä kokeilla. Moni aihe menee ohi, kun ne unohtuvat siksi, etten ehdi istahtaa tietokoneelle kotosalla.

Juhannuksen jälkeen pistikin sitten melkoisen hellehelvetin, johon odotin innolla helpostusta sateen muodossa eilen, mutta paskat. Ohi meni, ihan kaikki. Muutama hassu tihkusadetippa jotka haihtuivat jo melkein ennen maahan osumistaan, siinäpä se. Samaan aikaan muutaman kymmenen kilometrin päässä vettä tuli kuin sanonko mistä, ja salamatutka näytti että nyt jytisee.

Meillä jyrähti kaksi-kolme kertaa etäisesti.

Veispöökin paikallisiin Kainuun ryhmiin tuli illalla useampia videoita siitä, miten ”Uuno” oli riehunut Paltamossa, Kajaanissa ja Sotkamossa. Tuhot olivat suuret, kaatuneita puita siellä täällä, karanneita veneitä ynnä muuta. Ylellä on pieni uutinen torstailta ja ”vahinkoraportti” perjantailta.

Jengi valmiina asennushommiin.

Töihin sain vihdoinkin kauan odottamani säätöpöydän, tosin puhun itsepäisesti jatkuvasti sähköpöydästä. Mutta kylläpä on! Lisäksi sain sellaisen step on (tms. mikä lie olikaan nimensä) maton, joka pehmentää mukavasti ja parantaa varmaan myös tasapainoa. Ensimmäisen parin tunnin työskentelyn jälkeen oli jo pakko istua, kun jalat alkoivat väsyä! Vaihtelen asentoa ja nyt on hyvä, kun saan säädettyä pöydän ja tuolin korkeuden sopivaksi myös istuessa. Olen huomannut että ehdin jo tottua huonoon työasentoon, nyt nimittäin sitten kivistää lihaksia kun sais asennon korjattua. No, toinen 6kk, niin ei varmaan enää sitten toivottavasti tunnu missään… Kahvitauoilla olen käynyt vähän verryttelemässä ja venyttelemässä, ettei ehtisi tulla pahoja jumeja. Olenkin varsinainen taukujumpan kunkku.

Lähdenkin tästä painelemaan koronavapaan pöytäni nappeja, ja ehkä vähän taukojumpaamaan siinä välissä.

Continue Reading

Minde: Karanteeni rakoilee

Oletettavasti minulla ei ole tartuntaa. Tässä on kulunutkin jo tovi kun olen tänne kirjoittanut, mutta kun on vain niin paljon tekemistä, että niihin voisi hukkua. Mutta, hyvä uutinen on, että näitä karanteenirajoituksia on alettu höllentää, ainakin joiltakin osin. On minusta ainakin ihan mukavaa nähdä silloin tällöin ihmisiä ravintolassa. Meillä täällä Etelä-Karjalassa on ollut kovin vähän tartuntoja tämän koko ajanjakson aikana, ehkäpä sitä voi pikkusen olla huolettomammin, ainakin omassa ympäristössä. En nyt kuitenkaan vielää haluaisi vieraita Uudeltamaalta kotiini… katsotaan mihin tämä lähtee kehittymään. Jos ihmiset olisivat nyt vain hiukan järkevämpiä asioiden suhteen, kuten että kädet pitää pestä ja sillä siisti!

Itselläni on tässä lähettyvillä ravintola, jossa tapaan käydä. Näen siellä paljon tuttuja. Meistä kuitenkin jokainen siellä ymmärtää korona-asian, ja sen mukaan käyttäydytään. Emme ole turvat täynnä ja toisia halailemassa siellä, vaan voidaan jutella ihan hyvän välimatkan päässä. Kukaan ei tule sairaana baariin. Pitää supportata paikallista baaria ettei se mene kiinni korona-tappioiden takia!

Omalla kohdalla liikkuminen on helpottunut, voin kulkea jo fillarilla. Kunto on ihan paska, ei voi mitään. Mutta tästä lähetää. Otin muutaman foton matkalla kotiin silloin ensimmäisenä päivänä, kun päästiin meidän paikalliseen. Ei voi muuta sanoa, kun että hyvä kun voin ajaa fillarilla. Tuolloin vielä kävelin baarille, ja oli aika tuskaa kävellä sieltä takaisin kotiin.

Vuoksenniska, illalla noin kello 22. Aika hiljaista on…
Hiljaista…
Korona on perseestä kait? Joku heittänyt housunsa matkan varrella pientareelle.
Kotikatu

Olen laittanut parveketta jo kuntoon monena päivänä, ja montakin kertaa. Suunnitelmat menivät aina uusiksi, ja nyt kaikki on lyöty lukkoon, ja voin tehdä viimeisen silauksen. Minulla on siellä nimittäin edesmenneen koirani uimapalju, joka pitäisi ”tuunata” jotenkin vesiaiheeksi. Autossa on tavaraa…

Välillä on vaikuttanut siltä, että koko korona on unohtunut. Kaupoissa ei pidetä enää turvavälejä, ihmiset tulevat iholle… kyllä se vielä minua hieman askarruttaa ja jopa pelottaakin. Jos kaikki käyvät jotenkin varomattomiksi kun rajotteita puretaan. Noh, sen jäkee ajastaan mitä tapahtuu. Toivottavasti ei mitään!

Minulla on seuraavaksi tiedossa etätöitä, joten siirryn niiden pariin. Pysykää terveinä ihmiset!

Continue Reading

Tekipä kesän

Kylläpä on mennyt puoli vuotta nopeasti. Tai ainakin viisi kuukautta, kun nyt vasta kuitenkin tätä kesäkuuta aloitellaan. Jumankavita, juhannukseen on enää pari viikkoa. Olin sopimassa menoja juhannusaatolle ja toivoin töistä sille päivää lyhennettyä vuoroa. Mahtoi pomoa naurattaa, kun vastasi mulle, että meillä se on vapaapäivä. Katsoin sitten kalenteria vähän tarkemmin…

On tullut neulottua ihan urakalla, ihanista ohuista langoista värikkäitä sukkia. Kuvassa muutama valmis pari. Töissä sentään en ole enää pitänyt villasukkia jalassa, vaikka siellä onkin melko tehokas ilmastointi. Ei tule kuuma vaikka pitää hupparia tai neuletakkia päällä. Se on semmoinen shokki sitten kun lähtee, ei tarvitse takkia, ei. Tänäkin aamuna vedin ihan kotoa lähtiessä takin päälle lähtiessä ja hiki oli jo tuossa omalla parkkipaikalla. Kai se on uskottava, että tosiaan kesä on tullut.

Villasukkia voi aina neuloa, onpa kesä eli ei.

Innostuin puuhastelemaan pihallakin vähän ja istuttelin yrttejä ruukkuihin. Piha on myös nyt haravoitu ja reilussa viikossa ensimmäiset yrtit on itäneetkin. Nyt kun malttaisin vaan pitää ne hengissä. Löysin kaapista vielä pussillisen mintun siemeniä ja täytyy vielä ne laittaa johonkin. Minttu on niin hyvää! Viime kesänä hankin vihdoin kasvikuivurinkin, niin saan sitten säilöttyä kaiken asiamukaisesti. Ostin myös pari jääpalakennoa, niin saa niihin tehtyä yrittihaketta pakkaseen ja sieltä näppärästi nakattua sitten kokkailuihin. Horsman alkujakin olen jo bongannut ja täytyy tässä aktivoitua ja käydä niitä keräämässä joku päivä. Etenkin näin palkkapäivää odotellessa sopii hyvin täydentää ruokapöytää ilmaisilla vihreillä.

Kesä.

Pihlajan ja koivun silmut jäivät keräämättä kun kesä tuli niin vauhdilla. Pakastinta tonkiessani löysin kyllä vielä yhden pussillisen nuoria koivunsilmuja viime keväältä, että jos käyttöaste on tämä niin ei haittaa että jäivät nyt keräämättä. Olisin kuitenkin halunnut kokeilla tehdä viimeisistä mansikoista ja pihlajan silmuista piirakkaa, mutta tuleehan se ensi kevätkin. Pihlajan silmuissa on mantelinen maku, ja mantelille allergisena on kiva saada sitäkin joskus maisteltua.

Harjoittelija Jalonen ja Tero iltavuoron kaffetauolla.

Töissä alkoivat sitten iltavuorot näin kesää vasten. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse olla myöhään, viimeistään kahdeksan aikaan pääsee kotio. Ekan iltavuoron kunniaksi ostin suklaata viime viikolla, jota nautimme yhdessä dinojen kanssa, kahvin kera tietenkin.

Koronavapaana kirjoitteli

Continue Reading