Minde: Ekassa koronatestissä

Niin siinä sitten pääsi käymään, että tulin kipeäksi männä viikolla ja kuumekin nousi ihan ”kivoihin” lukemiin! Rohkaistuin soittamaan terveyskeskukseemme, ja sainkin koronatestiin ajan perjantaille. Pääsin käymään ekassa koronatestissä ikinä. Jännitti ihan hitokseen!

Asia oli kerta kaikkiaan niin jännittävä, etten tajunnut edes dokumentoida kuvina asiasta yhtään mitään, muuta kun maski-selfien verran parkkipaikalta, kun pääsin testialueelta pois! Testi ei ollut mukava, mutta ei se sattunutkaan. Turhaan pelkäsin! Kruisailin autolla pitkin poikin huudeja ennen kuin menin kotiin… kerran sitä kotoa pois pääsi niin mikä ettei!

Maskinaaman tyyli kohillaa! Tämän takaa minua ei kukaan tunnista…

Tälle viikolle on sattunut myös erikoisia myrskyepisodeja ja tavarat ovat lentäneet pitkin poikin pihoja. Meidänkin pihalla on ollut lasten trampoliini, joka oli nyt aivan solmussa ensimmäisen myrskyn jälkeen. Ensimmäinen myrsky saapui tiistai-keskiviikko yön aikana 18.11. jolloin en vielä päivällä ollut kipeänä. Oma ”episodi” alkoi vasta keskiviikkona illalla. (Huomatkaa juttujen taso, kun ihminen ei jaksa kuumeisena tehdä mitään muuta kun kytätä ikkunasta mitä ulkona tapahtuu, ja sen lisäksi hän ei voi oikein poistua myös asunnostaan ennen kuin testitulokset saapuvat).

Keskiviikkona 18.11.2020 klo 10.40

Oli meillä aivan uskomattoman upea auringonlaskukin 18.11. Tästä en kovinkaan kummosta kuvaa ehtinyt ikkunan läpi saamaan kun paikalle pyyhälsi sopivasti myös roska-auto. Auto oli juuri sen aikaa tyhjentämässä roskakatosta kun auringonlasku näytti purppuralta… tottakai!

Roska-auto upeassa auringolaskussa klo 15.42

Suomen yli kulki vielä kaksi myrskyä tämän jälkeen, joista toiselle oli ihan annettu nimikin: Liisa. Naapurit olivat ilmeisesti saaneet tästä Liisa-myrskystä vihiä, ja käyneet köyttämässä trampoliinin pihalla olevaan koivuun kiinni, ettei se löytyisi pian autojen seasta parkkipaikalta. Ihan hyvä idea, nimittäin se todellakin olisi löytynyt autojen seasta parkkipaikalta! Sen verran kovaa tuulta Liisasta lähti…

Tramppa puussa kiinni Liisa-myrskyn aikana.

Torstailta ei siis ole oikein kuvia ulkoa, koska silloin oli karsea keli. Vettä satoi koko päivän. Liisa-myrsky teki tehtäväänsä. Edellinen kuvakin on otettu seuraavana päivänä, kun myrsky oli jo ohi, ja yöllä keli oli pakastunut.

Perjantaina olikin sään puolesta ihan mukava päivä kun paistoi aurinko… ja se testi. Enpä minä oikein muutakaan sitten kyseisenä päivänä voinut tehdä. Kuumetta minulla ei enää ollut, että sen puoleen olisi voinut riekkua vaikka missä. Koti-ilta oli tiedossa. Tuli juteltua paljon kavereiden kanssa puhelimessa ja yritin siivota vähän. Katselin telkkaria ja neuloin lapasia. Saisin todennäköisesti testitulokset lauantaina, niin kuin sitten sainkin. Tulos oli onneksi negatiivinen!

Lauantaille oli taas luvassa myrskyä! Mietin koko päivän, että mitä hittoa sentään – kolme myrskyä saman viikon aikana. Koko vuosi on ollut yhtä myrskyä vaan. Mitä täällä maapallolla oikein tapahtuu? Päivä meni sitten akvaarioprojektin kanssa. Olin aloittanut altaan vaihtoprojektin myös tällä viikolla, ja siihen tuli muutaman päivän stoppi, koska en kuumeeltani jaksanut ihan kaikkea tehdä. Akvaarion kasaaminen voi olla melkoisen fyysistä hommaa.

Siirsin ensimmäisenä suurimman kalapopulaation, miljoonakalat, eli millisten jengin. Niitä oli alkujaan aikuisena noin kahdeksan. Nyt ne ovat tehneet poikasia, ja niitä on varmasti kolmisenkymmentä. Akvaariota on mukava katsella sohvalta. Muuttuuhan tässä taas olkkarissa järjestys kun saan vanhan altaan pois jalosta… se on menossa terraarioksi tuttavalle.

Iltaa kohden lauantaina alko täälläkin sitten kunnon myräkkä… se oli se kolmas myrsky tämän viikon aikana. Istuskelin miltei koko illan loikoilutuolillani ikkunan äärellä, ja tuuli senkun ulvoi takanani parvekkeella. Karsea rojukeli, ajattelin. Ensin alkoi sataa vettä, joka muuttui myöhemmin lumisateeksi. Otin ikkunan läpi vielä kuvaa ennen kuin menin nukkumaan.

Lunta ei ollut enää aamulla samoissa määrin, jotain loskaa paikoittain. Minullahan on kesärenkaat autossa vielä. Täytyy käydä vaihdattamassa ne jossain lähitulevaisuudessa jos tulee vaikka äkkitalvi. Sehän meidät joka vuosi yllättää! Vietin sunnuntain akvaariokaloja siirrellessä. Koko porukka on nyt uudessa altaassa uiskentelemassa. Päätän raportointini tähän.

Continue Reading

Koronarokote tulee – oletko valmis?

Nyt siihen sitten on tulossa rokote, nimittäin koronaan. En ole tälläkään asialla päätäni vaivannut, mutta nyt täytyy alkaa miettimään, että ottaako se vai ei.

Ylen uutisen mukaan rokotetta suositellaan jaettavaksi seuraavasti: ”Asiantuntijaryhmä suosittelee, että rokotetta tarjotaan ensimmäiseksi koronapotilaita hoitavalle terveydenhuollon sekä hoivakotien henkilöstölle, ikääntyneille ja henkilöille, joilla on vakavalle koronavirustaudille altistavia sairauksia.”

En varsinaisesti kuulu pahimpaan riskiryhmään, mutta riskiryhmään kuitenkin. Voisin olettaa, että saisin rokotteen toisten tai kolmansien joukossa kun nuo kiireisimmät saajat on ensin rokotettu. Herää kysymys, ketkä rokotetaan vasta viimeisinä? Yrittääkö mieleni vain viedä minut toisiin aatoksiin, ettei päätöstä rokotuksen hakemisesta tarvitsisi tehdä.

Rokotetta ei uutisten mukana saada heti koko kansalle. Olenko kuitenkin niin turvassa omassa kuplassani, että voin suosiolla antaa esimerkiksi lapsiperheiden hakea rokotteensa ensin ja jättäydyn jonon perälle?

En ole vielä ikinä ottanut mitään kausiflunssan rokotettakaan. Muutaman vuosien varrella olen sairastanut perus vilustumisnuhien lisäksi. Toki tätä ei ihan voi verrata kausiflunssaan, vaikka olen ollut ymmärryksessä, että lievimmillään tauti olisi sitä luokkaa.

Jatkan pohdintaa. Jospa sitten jotain ihan muuta.

Liisa eli tuttavallisemmin Lissu riehui täällä Kainuun kulmilla muutaman päivän. Yöllä tuuli laantui, ja heräsimme tänään 20.11. valkeaan maahan. Lähdin heti aamusta heittämään pururadalla lenkin, ensin näytti ettei mitään vahinkoja ole tullut mutta matkan puolenvälin paikkeilla oli Lissun kaatama mänty latvus kuntopolulla. Kun pääsin koko mäen ylös, mutkan takaa paljastui vielä toinen tuulivahinko.

Tästä aiheesta en ole uutisia katsellut, mediassa näytti olleen eilen illalla uutisia kuinka niin ja niin monta tuhatta on ilman sähköä. Ainakin Kainuussa paikallisen verkon alueella katkot jäivät ilmeisesti melko lyhyiksi, sillä illalla yhdentoista jälkeen katkokartalla ei näkynyt enää vikoja. Hyvä niin. Vilkaisin säätietoja ja karttaa ennen nukkumaanmenoa, mietin laitanko akulliset laitteet latautumaan varmuuden vuoksi. Mutta myrsky oli siinä vaiheessa jo niin rauhoittunut, että painelin sänkyyn sitten tekemättä sen kummempia.

Eipä muuta tällä kertaa, lumesta ja sen tuomasta valosta saa varmaan muutaman päivän iloita.

Continue Reading

Luntakin saatiin jo

Pimeää on ollut, tässä kylänraitilta kuvaa.
Ensilumi 2020. Pysyi maassa 3 päivää. Oli hyvin märkää ja lumiukon tekoon sopivaa.

Tällä kertaa en aio pitkästi kirjoitella, mutta laitetaas muutamia kuvia. Meille saatiin ensilumikin joka pysyi kolme päivää maassa, sen jälkeen on taas ollut pimeää ja synkkää.

Luonto jaksaa ihastuttaa silti, tässäkin muuten näkyy vähän lunta taustalla.

Töissä on pitänyt kiirettä. En ole paljoa jaksanut konetta avata, lukuunottamatta työkonetta työaikoina. Kotoa työskenteleminen on ihan mukavaa, kun ei tarvitse käyttää 40min/suunta työmatkoihin. Säästää luontoakin, kun auto saa hengailla parkkipaikalla.

Töitä, töitä, töitä, niitä on tullut tehtyä.
Kajaanin linna kekriviikonloppuna 30.10.-1.11.2020

Kävin Kajaanissa asioilla 30.10. ja ajoitin sen niin, että pääsin ihastelemaan Kari Kolan loihtimaa valotaideteosta. Linnaan oli niin pitkä jono, että sisällä en käynyt. Ylen uutisointia aiheesta.

Kotosalla koronavapaana.

Continue Reading

Minde: kesä meni, syksy tuli, kohta on joulu

Olenpas minä ollut ”aktiivinen” täällä… koitetaan korjailla tilannetta! Minuun kai iski kesällä jokin masennustila, eikä huvittanut tehdä juuri mitään, paitsi juoda kaljaa. Kaikki efortti, mitä näin kasvien suhteen keväällä, meni päin persettä. Satoa ei siis tullut, kun en jaksanut hoitaa rehuja. Ilmeisesti minuun vaikutti myös erään tärkeän ihmisen huono henkinen vointi, kun välimme katkesivat keväällä yht’äkkiä ihan totaalisesti, enkä vieläkään tiedä syytä asiaan. Se toden totta lamautti minutkin!

Tästä korona-ajasta on niin paljon puhuttu nyt, että joillekin ihmisille se aiheuttaa ihan hirvittävää henkistä pahoinvointia. Opastetaan, että ”älä jätä kaveria yksin”. Entäs jos se kaveri ei haluakaan, että häntä häiritään ja suuttuu sinulle kun otat häneen yhteyttä. Mitä sitten tehdään? Ei voi muuta kun nostaa tassut ylös ja toivoa, että kaveri selviää ja alkaa voida paremmin! Menetin siis tärkeän ystävän/kaverin tässä kesän aikana… ei oikein huvittanut senkään vuoksi mikään. Olemme nyt puheväleissä, mutta emme ole asioista sen enemmin jutelleet. Toivottavasti saisin jutella hänen kanssaan pian

Olen myös selvinnyt ilman COVID-19 tartuntaa – kop kop. Alkaa nimittäin taas olla aika kuumottavat paikat. Tilastot näyttävät aika huonoilta, joka päivä tulee tartuntoja lisää myös tänne meidän lintukotoon. Toivottavasti säästyn koronalta kuin myös kaikki rakkaat ihmiset! Alkaa ilmeisesti taas olla aika pitää itsensä karanteenissa kotosalla ja suunnitella menemisiä hieman tarkemmin…

Meillä täällä Etelä-Karjalassa on ollut hyvin vähän tartuntoja, ja uskon, että se näkyy kyllä katukuvassa. Täällä ei nimittäin oikein käytetä maskeja missään. Turvavälit ovat unohtuneet kaupoissa, tai ainakin osassa kauppoja. En tietenkään ihan jokaisessa paikkakunnan kaupassa ravaakaan, niin puhun nyt näistä lähikaupoista, joita mieluiten käytän. Tulipas tuossa itsekin huomattua, että maskin käyttö on hiukan epämukavaa, koska käytän myös silmälaseja. Rillit nimittäin huurustuvat aika helposti maskin kanssa. Siitäpä sitten tutkimaan asioita ja löysinkin sellaisen maksin, joka ei huurusta rillejä!

Voin ommella pieniä määriä maskeja. Ota yhteyttä: minnagad@gmail.com Myös Aplari käsittääkseni voi ommella näitä silmälaseille sopivia maskeja.

Tällainen siitä tuli! Ihan kiva kuitenkin 🙂 Tein omani sellaisesta Bandana-huivista, siitä tuo kuviointi. Sittenhän ne maskit voi pestä ja ripustaa kuivumaan…

Olen pyrkinyt olemaan vastuullinen näiden maskien kanssa ja pitänyt mukana aina joitain kappaleita, jos eksyy vaikkapa juuri kauppaan. Pari kertaa olen mennyt ilman maskia… saakeli että hävetti jotenkin. Nyt asiaa osaa jopa hävetä! Aikaisemmin häpesi sitä maskia, ja että maskin lisäksi pitää päässään näkymätöntä foliohattua… tuntui siltä, kun kaikki tuijottaisivat ja halveksuisivat, mikä on sinänsä ihan käsittämätöntä. Miksi? Antaa ihmisten pitää maskia jos siltä tuntuu. Keneltä se on pois? Ei näitä huvikseenkaan pidetä, tai minä ainakaan.

Täytyy kesän jälkeen ottaa kait itteään niskasta kiinni ja pysytellä todellakin kotona vaan. Yksinäistähän tää elämä täällä on. Ei ole enää lemmikkejäkään, enkä ole suunnitellut ottavani itselleni yhtään koronakissaa tai -koiraa. Tästäkin asiasta kantautui korviini kesän jälkeen niin huolestuttavia uutisia, kun on otettu niitä elukoita itelle koronan aikana, eikä niistä sitten halutakaan pitää huolta. Tai sitten on tapahtunut jotain tehtailua. Jokainen elämä on arvokas! Välillä mietin mikä ihmisiä oikein vaivaa… hävettää olla ihminen. Noh, lienee parempi olla ihminen kuin kissa, joita jätetään sumeilematta luonnon armoille kun niistä ei pystytä huolehtimaan.

Päätin jokin aika sitten panostaa akvaarioharrastukseeni. Jopa siihen korona vaikuttaa! Paikallisella alan liikkeellä oli aluksi ainakin vaikeuksia saada tavaratoimituksia. Eiköhän tuo tilanne ole jo sen puoleen rauhoittunut, toivottavasti ainakin. Kävin tänään ostamassa sieltä nykyisille fisuilleni ruokaa.

Panostin kesällä ruokailuun sen verran, että tuli varmasti tehtyä esimerkiksi hampurilaisia enemmän kuin mitä olen elämäni aikana koskaan tehnyt. Pihvin tein myös itse. Kuvat on nyt kadoksissa jossain enkä saa ainuttakaan hampparikuvaa laitettua tähän, mutta onpahan asiasta ainakin mainittu!

Syksyn ruska meni… halloween meni… nyt sataa vettä. Syksy. Ei kun eteenpäin joulua kohti!

Pysykää terveinä rakkaat ihmiset!
Continue Reading

Eritteitä, suppiksia ja etätöitä

Kaikenalaista kasvaa pientareilla, kun puutarhajätettä on kannettu tuonne metsään vuosikaudet…

Voi jumankekkules sentään mä kyllä sanon. Mikä siinä on, että pitää ihan polun/tien viereen tehdä ne hädät, eikä voi mennä yhtään kauemmas JA piilottaa ne paperit sitten sammaleen alle? Käveltiin viikonloppuna metsäreittejä ja taas oli ilmestynyt uusia valkoisia paperitolloja pariin paikkaan. Aivan käsittämätöntä. Ihan tien vieressä oli pitkä roikka vessapaperia, mihin lie käytettyä. Kiersimme nämä mahdollisimman kaukaa. Toinen koirista tykkää kieriä kaikessa paskassa, onneksi tämä oli sentään sitten jonkin elukan paska, mihin dippasi itsensä. Nyt on toivottavasti puhdas koira, tuli pestyä ja makaa sohvalla murjottamassa.

Suppiksia ja koiro, joka tykkää pyöriä paskassa.

Onneksi meidän suppispaikkojen liepeillä ei näkynyt epämääräisiä papereita tai muita jäkiä, joista olisi voinut päätellä että paikkaa olisi käytetty vessana. Ihania, melko pieniä, mutta ihania suppiksia kuitenkin löytyi. Vähän hävetti poimia niitä pienikokoisia mukaan, muutama keskikokoinen ei kuitenkaan yksinään olisi mitään ruokaa tehnyt. Muita sieniä en ole tänä syksynä keräillytkään, paitsi ne muutamat värjäyssienet, jotka menivätkin komeaan homeeseen ja jouduin heittämään pois. Tarkoitus oli esikuivattaa niitä ulkona ennen sisälletuontia, mutta tämä siis epäonnistui. Seuraavalla kerralla siis suoraa pakastimeen (tai keitettäväksi), niin säästyy pettymykseltä. Samanlaista määrää en ole löytänyt enää näitä, harmi, taisin kerätä silloin kaikki mennessäni. Muutamia olen vielä verihelttaseitikkejä näkynyt, mutta en ole kerännyt vielä. Koitin etsiä tähän linkkiä eräästä Ylen jutusta jossa kerrottiin suppiksista faktoja, mutta en löytänyt sitä, mutta tällainen tunnistusopas tuli vastaan. Yle Luonto osiosta löytyy muutenkin mielenkiintoisia juttuja.

Saamari kun tuntuu että haisen vieläkin sille paskalle jota pesin koirasta pois.

Perjantain tunnelmia työpaikan pihalla.

Tällä viikolla olisi tarkoitus siirtyä nyt sitten etätöihin. Oli viime viikolla tarkoitus ottaa koneet mukaan perjantaina töistä lähtiessä, kun työmatka on sen verran pitkä. Tekniikkaosaston kundit kuitenkin unohtivat käydä tekemässä minulle ns. lähtöselvityksen ja testaamassa, että koneen kaikki ominaisuuden toimivat. Joten joudun menemään ainakin vielä tänään maanantaina työpaikalle. Verenpaine alkaa tässä kyllä jo nousta, jos en pääse tänäänkään sitten koneiden kanssa kotiin. Että toivottavasti asia on nyt kunnossa! Raivasin jo tilaakin eli tyhjensin keittiön pöydältä kaikki ompelujutut pois. Sattumalta osui pahaan paikkaan ja oma tietokoneeni hajosi (ei käynnisty lainkaan), olihan se palvellut jo 10v urhoollisesti, joten ihmekö tuo. Sain siis nyt vapaata tilaa pienen työpöydän verran makuuhuoneen puolelle missä tietokonetta olen pitänyt tilan puutteessa, ja siirrän ompelukoneet sinne. Hajonnut kone saa mennä nyt vähäksi aikaa kaappiin, samoin näyttö ym. roinat, toivottavasti saan ostettua uuden jossain vaiheessa. En niin välitä tästä läppäristä, vaikka tämäkin on ihan toimiva peli (onneksi). Jos saisin valita, voisin palata takaisin XP:n aikaan… Tämä kertonee kaiken tarvittavan siitä, miten olen tekniikan kelkasta tippunut. Jos edes koskaan koko kelkkaa nähnytkään.

Ei vaan, leikkiä laskin, kyllä nämä atk hommat hoituu, tarvittaessa sitten pitää apua kysellä jos ei meinaa toimia.

Aamuisin on ollut sumuista, ja oikeastaan se on jatkunut kyllä pitkälle aamupäivään saakka useina päivinä.

Mitähän muuta.. Maskeja on tullut muutanmat myytyä ja postitettua, Y-tunnuksen rekiströinnin kanssa taistelin viikonloppuna ja se pitää tässä hoitaa nyt tämän viikon aikana, että saan verkkokaupan tiedot kuntoon. Kaikenlaista siis riittää tehäväksi. Parit villasukatkin on kesken, niistä lisää sitten kun ovat valmiit!

Jospa sitten kävisi siellä työmaalla kyselemässä, että joko saa pakata koneet autoon ja hurauttaa kotio töihin. Nyt en kyllä enää voi suostua siihen, että ajan tuon matkan koneiden kanssa omalla ajallani, koska ei johtunut minun virheestä, etten perjantaina saanut hommaa hoidettua, katsotaanpa mitä siihen sanovat.

Vielä koronavapaana.
Continue Reading