On ollut erittäin tasapaksu kesä. Välillä tuntuu siltä, ettei ole saanut mitään järkevää aikaiseksi. Tännekään en ole kirjoitellut… Aika kuluu haahuiluun. Onneksi olen saanut pysyä terveenä, minulla ei siis ole tartuntaa.
Välillä oli uutisoitu ettei korona-tartuntoja ole, mutta niitä on alkanut ilmaantua uudelleen kun ihmiset ovat alkaneet liikkua. Oletan siis, että kyse on lomamatkailusta. Tästä ei sen enempää ole faktaa. Tapahtumiakin saa järjestää ja yökerhot voivat olla auki. Niissäkin korona voi levitä. Ei tulisi mieleenkään lähteä mihinkään yökerhoon! Oma lähibaari saa riittää, jos johonkin haluaa kaljoittelemaan. Olenkin käynyt lähibaarissa kesän aikana kavereita moikkaamassa. Siellä on ollut ilo huomata kuinka ihmiset ottavat asian tosissaan. Sen takia sinne on ihan mukava mennäkin pistäytymään. Huomenna poistuu lisää rajoituksia… saas nähdä uskaltaako sitä lähteä sitten mihinkään – paitsi sienimetsään!
Valokuvaaminen on ollut jotenkin haastavaa tänä kesänä. En ole saanut siinäkään mitään aikaiseksi. Yleensä kuvailen edes äitini kukkapenkkiä, mutta nyt se on kuin hurrikaanin jäljiltä. Muutama kovatuulinen päivä on riepotellut pitkävartisia kukkia ja ne ovat ihan lanassa. Niitä kun ei enää tässä vaiheessa nosteta tai tueta. Tukeminen olisi pitänyt tehdä jo keväällä… noh, ”sattuneesta syystä” en tehnyt keväällä juurikaan mitään ihmeellistä ruumiillista työtä.
Kuulun siihen ihmisporukkaan, joka on korona-aikana innostunut kokkailusta. Vaikka ruoanlaitto on mukavaa kun sitä tekee porukalle, niin olen nähnyt nyt sitten hieman enemmän vaivaa myös itselleni tehdyissä ruoissa. Hampurilaiset ovat ottaneet jonkulaisen ”vallan” minusta tässä kesän aikana. En niitä muutoin syö missään pikaruokapaikoissa – syön ainoastaan itse tehtyinä tai Annen katukeittiö-grillillä. Purilaisen väliin on sujahtanut myös punasipuli, mitä en ole aiemmin syönyt oikein missään.
Minun olisi kyllä pitänyt rauhoittua käsitöiden suhteen, mutta en ole pystynyt pitämään itseäni erossa niistä. Nyt on kyynärpäät ja olkapäät ihan kipeät koko ajan. Pitäisi kehitellä jokin tuoli missä voisi istua ja kutoa tai virkata, jossa asento pysyisi hyvänä. Keskeneräisiä projekteja taas on vaikka kuinka… aloitin uuden villapaidankin teon viime viikolla. Minulla kun on tuttavan värjäämiä lankoja vino pino, niin haluan tehdä niistä jotain tärkeää itselleni. Villapaidasta tulee oikein ultimatekirjoneulepaita! Toivottavasti hermot kestävät sen teon. Edellisen purkasin kun sitä oli niin tylsää neuloa… aloitin sen helmasta kun kuviointi näissä niin sanotuissa norjalaisissa villapaidoissa on yläosassa kroppaa. Etsin ohjeen, jossa neulominen aloitetaan kaula-aukosta. Jos se vaikka auttaisi minua 😀 Jos ei jaksa neuloa helmaan asti niin sitten tulee napapaita!
Parvekkeellani on muutekseen puutarha! Saniaset rehottavat, tomaatit ovat jämäköitä, paprikat ja chilit rehottavat… noh, olisihan niissä tekemistä. Harmittaa vaan helkutisti kun kesä ei ole ollut ihan niin lämmin mitä olisin toivonut, kun en tarkene istua parvekkeella iltaisin. Tai enhän tiedä olisiko sekään mieltäni piristänyt, kun parveketouhuissa ollut Foxy-hauveli ei enää ole siellä kanssani, eikä kissatkaan sen liiemmin. Mitä iloa tuostakaan on kun tärkeimmät on poissa! En ole saanut aikaiseksi tehdä siitä koiran uimapaljustakaan yhtään mitään. Hankin askartelubetonit ja muottitarvikkeet, mutta siihen se sitten on jäänytkin. Saisinpa itseäni otettua niskasta kiinni ja tehtyä tuon loppuun, tai edes siivottua ylimääräiset rojut partsilta pois. Mutta jos nyt tältä istumalta päätän, että teen parvekkeella jotain, niin nyt minun pitää sinne sitten mennä ennen kuin unohdan itseni tekemään taas jotain muuta!
