Oletettavasti minulla ei ole tartuntaa. Tämä on ensimmäinen täysi karanteenipäivä. En käynyt ulko-oven tuolla puolen, edes viemässä roskia. Alkaa jo hieman hämmentää tämä tilanne. En ole myöskään katsonut tänään uutisia, kun olen vaan siivonnut ja järjestellyt joitain paikkoja.
Tämä kirjoittelu saattaa mennä just tällaiseksi diibadaabaksi, jos aikoo kirjoitella jokainen päivä… siitä en toki ole vielää päättänyt, mutta ”pahimmoillaan” siinä saattapi käydä just niin!
Ihanaa kun aamulla paistoi aurinko! Kaihtimet auki makkarista, ja siinä hetken ihailin kiinanruusua lipaston päällä kun tiesin, että siirrän sen takaisin olohuoneeseen. Se oli siis olkkarissa aiemmin, mutta kun serkkuni oli täällä kylässä ja tupakoi, halusin siirtää sen pois siitä parvekkeenoven vierestä, ettei se saa vetoa. Ehdittiin vaihtaa serkun kanssa muutekseen parien huonekalujenkin paikkaa, mutta niistä nyt sitten myöhemmin kunhan asia on esittelykelpoinen. Enkä muistanut ottaa kuviakaan päivällä.
Noh, kuitenkin. Olen saanut tänään yllättävän paljon aikaiseksi kämpässä; imuroin ja pesin lattiat – rokkenroll! Nyt on puhdasta perkele, mut en viitsisi kuitenkaan lattiaa nuolla tai syödä ruokaa siitä! Mallailin sitä toista meikäläisten autotallista hakemaani itämaista mattoa olohuoneeseen, mutta en saanut sitä sattumaan sinne mitenkään. Pitää keksiä sille toinen paikka tai viedä varastoon. Olkkarissa on jo yksi itämainen matto ja olisin ottanut tän uuden sen kaveriksi, mutta tämä uusi oli ihan pikkasen eri kokoinen ja värit ei natsaa, perskules…
Astiapesukone lauloi sen parisen tuntia ja nyt on punkkulasit puhtaat! Niitä varmasti kuluu jos ja kun karanteeni on oltava näin ”säntillinen”… tai eihän meitä ole kielletty sakon uhalla missään kulkemasta, vaan vältettävä turhaa liikkumista. Sitä sitten miettii että mikä on turhaa liikkumista. Onko ystävien näkeminen ulkoilun yhteydessä turhaa liikkumista? Jos ihminen on täysin eristyksissä muista ihmisistä taudin pelossa monta viikkoa, niin kuinka kuuppa kestää? Tämä asia pelottaa minua, jos meidät laitetaan ihan oikeaan karanteeniin, ja kukaan ei saa poistua asunnoistaan, kuinka sitten käy?
Sain aikaiseksi soitella ainoalle kummilleni, joka kuuluu myös tähän riskiryhmään ikänsä puolesta. Oli mukava rupatella hänen kanssaan ja vaihtaa kuulumisia. Lupasin auttaa häntä, jos tulee tiukka tilanne. Hänellä ei ole lapsia jotka voisivat auttaa. Koen olevani jollain tapaa hänestä vastuussa. Tämä koronavirus-tilanne on jotenkin absurdi. Odottelen siis mitä ministeriö sanoo seuraavaksi ja käyn jälkikäteen katsomassa heidän antamat tiedotteet YLE:n Areena-palvelusta.
Ei tässä tällä kertaa tämän enempää muuta kuin, että pysykää terveenä ihmiset 
