Juuri näin… tasapaksua elämää. Ei tapahdu mitään mutta tapahtuu vaikka mitä, ja kaikki päivät ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia. Vappu meni, eikä siitä ole sen ihmeemmin kerrottavaa. Tosin en yleensäkään juhli vappua mitenkään, mutta tänä vuonna oli eka kerta kun jätin vappupäivänä lakinulkoilutuksen väliin. Ensinnäkin, olisi pitänyt kävellä sen kanssa (yleensä lakki saa kulkea pyörän tarakalla), ja siksi toisekseen, mihinkä olisin lakkini vienyt? Kaikki baarit olivat kiinni. Lakki ei siis päässyt kaljalle tänä vuonna. Ilta meni rupatellessa tuttavien kanssa puhelimessa skumppapullon seurana.
Ai niin, minulla ei oletettavasti ole tartuntaa vaikka välillä röhittää ja niiskututtaa kunnolla. Olen nimittäin koivuallergikko! Ja erittäin pahalta vaikuttaa siitepölytilanne tällä hetkellä – ainakin parveke on keltainen. Olen pikkuhiljaa päässyt autolla liikkumaan lähialueilla, kun ei ole mainittavammin liikennettä. Kauppareissut siis helpottuvat rutkasti! Kaupassa pitää yrittää parhaan mukaan olla yskimättä yhtään, tai sitten on pakko alkaa käyttämään jonkun sortin maskia. Niitä on tuolla kankaisena ja kertakäyttöisenä.
On ollut sillä tavoin ilo seurata mitä tästä karanteenista oikein seuraa, kun nettiin (tuubiin) on alkanut ilmestyä milloin minkäkinlaisia live-tapahtumia. Meilläkin Imatralla vappupuhe järjestettiin virtuaalisesti – sen pystyi katsomaan YouTubesta. Huippuartistit vetävät keikkoja netin välityksellä – siistii!
Mitäpä tässä sitten on tehty viikon aikana? Noh, vaikka mitä! Keväinen keli on jatkunut ja on tietysti ollut aikaa laitella parveketta, joka tosin on vieläkin hieman hyrskyn myrskyn. Kamat paikoilleen ja menoks! Eli sen siivoamista on tässä tehty yksi jos toinen päivä, ja onhan siinä talven jäljiltä siivoamistakin, kun se on avoparveke. 30.4. parveke näytti vielä tältä:
Setvittyäni kotvasen kukkaruukkutilannetta, parvekkeelle saikin aikaan oikean hävityksen… että näillä mennään! Ei parvekkeesta siis enempää kuvia kunnes olen saanut sen siihen kuosiin, että sitä kehtaa esitellä 😀 Minulla on yleensä ollut parvekkeella jonkun sortin ”puutarha”. Kirjoitan siitä blogia toisessa osoitteessa. (https://minnala.net)
On ollut aikaa hoitaa kasveja… keittiö on tosin ottanut kunnolla osumaa kun kaikki mullan kanssa hortoilut tapahtuu siellä.
Ensimmäiset taimetkin lähtivät maailmalle tuttavalle kasvamaan 🙂 Tästä setistä tosin lähti vain puolet…
Pitäisikö näitä alkaa kutsua karanteenikasveiksi, kun saavat tätä nykyää niin hyvää hoitoa karanteenin kaltaisissa olosuhteissa? Minulla on pitkään lojunut keittiön lattialla suuri saviruukku (tai pari), jonka suhteen otin riskin, ja istutin siihen kiinanruusun. Oma lehmähän tässä oli tietysti ojassa: tarvitsin aikaisemman muoviruukun istutuksia varten. Se oli altakasteluruukku. Haluan päästä muovisista ruukuista eroon olohuoneessani, ja hommata tilalle kauniita keraamisia ruukkuja. Toinen suurehko kasvi sai myös uuden ruukun. Vien kasvit makkariin jossain vaiheessa ettei niihin tule vihannespunkkeja kesän aikana. Pääsevät sitten takaisin tuohon paikoilleen syksymmällä kun en enää ravaa parvekkeella niin paljon. Parvekkeen ovihan on siis tuossa heti kuvassa oikealla puolella verhon takana.
Sain pari päivää kulumaan sukkalankojen setvimisessä! Minullahan on neuloosi, jos joku tietää mitä se tarkoittaa… purin pari tekelettä ja aloitan ne jossain vaiheessa uudelleen vähän paremmalla menestyksellä sitten – toivottavasti. Otan mielelläni näitä käsityöhaasteita itselleni, kuten tein sen torkkupeiton hetki sitten. Seuraavaksi olisi vuorossa norjalainen villapaita 😀 Jospa saisi tehtyä sen parvekkeella kesän aikana sitten, se olisi ainakin tavoite (nyt kun kerran ääneen sen sanoin). Eikä tarvitse hämmentyä lankojen määrästä – niitä on vielä pari laatikollista lisää tuolla toisessa paikassa ja isoihin keriin käärittyinä. Kartoitus oli vaan pakko tehdä etten hanki enempää lankoja (toivossa on hyvä elää). Jos käyttäisin nämä ensin pois…
Tässä oli tarinat tällä kertaa ja toivottavasti on sitten jotain kerrottavaa taas seuraavalla kerralla. Ei muuta kun pysykää terveinä hyvät ihmiset 
