Olen uppoutunut niin totaalisesti töihini, että on välillä vähän vaikeaa hahmottaa mitä sitä on oikein milloinkin tullut tehtyä, varsinkin jos en ole kaikkea dokumentoinut puhelimella. Puhelimen kuvat on nimittäin nimetty päivämäärän ja kellonajan mukaan. Se helpottaa muistamista erittäin paljon.
Koulin tiistaina tomaattien taimet, joita minulla on ollut kasvamassa. Laitoin kolmea eri sorttia: kirsikkatomaattia, pihvitomaattia ja money maker-tomaattia (perustomsku). Näistä pihvitomaattia en ole aiemmin kokeillut. Noh, nyt sitten kokeillaan sitäkin. Taimia jäi jonkun verran ylikin, kiikutin ne naapurille.
Keskiviikkona tein aamupäivän töitä ja sitten päätin, että jatkan torkkupeiton tekemistä, ja että teen sen valmiiksi. Päätin lähteä alkuillasta kauppaan rollan kanssa. Rolla täytyy olla vielä mukana jos tavaroita meinaan saada kaupasta kotiin… oli aivan upea keli täällä Imatralla pienelle ulkoilulle. Linnut visertelivät – ihanaa! Jäin monta kertaa matkan varrella kuuntelemaan niiden laulua. Tästä tulikin mieleen, että pitäisi tehdä parit linnunpöntöt. Työkaluja pystyn jo käyttämään ihan ok, ettei tarvitse pelätä, että ”sormet menee mukana”.
Kun tulin kaupasta, otin torkkupeiton asiakseni. Paria tuntia myöhemmin olin saanut kaikki langat pääteltyä ja peitto oli siltä osin valmis! Laitoin sen pikakuvaamista varten loikoilutuolin selkänojalle. Peitto pitää vielä viimeistellä höyrytyksellä jossain vaiheessa. Peikonlehden lamppu on näköjään jäänyt siirtämättä oikeaan kohtaan. Pitää jossain vaiheessa siirrellä sekin oikeaan paikkaan… kuha ny ehtii ja uskallan koskea siihen. Oon meinaan viritellyt sähköjohdot siihen iha ite – säästin 😀 Asia tulee aina vaan mieleen siinä kohtaa kun ajastuksella oleva valo syttyy. En ota mitään paineita nyt kämpän laittamisesta, mitä normisti olen tehnyt. Eihän täällä käy edes vieraita katselemassa meitsin kaaosta!
Tein torstain töitä ja illalla katselin tuubivideoita ja tein töitä. En poistunut asunnostani, eli karanteenia pidettiin. Täytyy yrittää pitää pää kylmänä ettei aloita mitään uusia aikaavieviä projekteja nyt! Taimihässäköissä on nimittäin nyt ihan tarpeeksi tekemistä, ja ne ois niinku pakko pitää hengissä jotenkin kesää varten, varsinkin kun osa menee tutuille. Olen nyt saanut kaikki rehut kylvettyä, ja osa on koulittukin. Ei muuta kun odotellaan, että ne alkavat kasvaa.
Perjantaina pidin aamupäivällä vähän taukoa töistä ja kipittelin vesi kielellä Annen katukeittiölle siinä toivossa, että saisin itselleni nyhtöpossuburgerin. Anne oli paikalla ja valmisti minulle oikean superherkun! Otin sen mukaani ja rock’n rollailin kotiin, kun olin sopinut yhden puhelinneuvottelun puolen päivän tienoille. Hoidin puhelun ja iskin hampaat nyhtöpossuburgeriin. NAM!
Päätin kokeilla lähteä myöhemmin iltapäivällä ilman rollaa käymään pitkäripaisessa hakemassa viikonlopuksi ”vähän” juomista. Ei kun reppu selkään ja dementiakepit mukaan. Sehän sujui oikein kivasti, askel oli kevyt kuin vastasyntyneellä gasellilla. Piti tosin pysähtyä heti alkumetreillä, kun kohdalle sattui aivan järjetön lumiraekuuro. Sain kaivettua luurin taskustani ja napsastua jonkun sortin kuvan. Onneksi tuo sade ei ollut vettä, minun olisi muuten pitänyt kääntyä takaisin kotiin vaihtamaan kuivat vaatteet, ja punkut olis jääneet varmasti hakematta… luonto oli siis puolellani tässä asiassa 😀
Takaisin tulo olikin sitten haastavampaa kun repussa oli pari punkkupulloa… Oikein hävetti hortoilla keppien kanssa kotiin – tasapaino ei ollu iha kohillaa. En oikeastaan tiedä miltä tuo meno oikein näytti, mutta jos joku olisi katsonut, että tulen paikallisesta ravitsemusliikkeestä, olisi varmaankin ajatellut, että olin ehtinyt verottamaan jo jonkin verran kuormasta. Eli, haasteita oli päästä teitä pitkin kotiin kun selkään laitettiin pari kiloa painoa. Noh, tiedänpähän nyt senkin – pitää käydä useammin liikuksimassa ja täyttää reppua pienemmillä määrillä kerrallaan.
Perjantai-ilta sujuikin sitten törpötellen ja lörpötellen kavereiden kanssa puhelimessa.
Minulla ei tässäkään vaiheessa tiettävästi ole tartuntaa – sehän se tästä vielä puuttuisi! Ei tässä tällä kertaa muuta kuin että pysykää terveinä hyvät ihmiset 
PS. ikävöin kavereitani paljon… onneksi joku soittaa välillä ja on joku kelle voin soittaa – kiitos
