Olinpa pitkään hiljaa…

… enkä ole varma onko nytkään mitään asiaa.

On ollut niin kiire ja väsynyt olo, että vaikka olisi ollut asiaakin, niin en ole jaksanut kirjoitella. Ukrainan sodasta olisi heti alkuun ollut vaikka mitä sanottavaa, mutta nyt siihenkin on jotenkin uupunut, eikä jaksa sanoja laittaa siitä tähän.

Kerron sensijaan vaikka sukkaparista, jota olen neulonut muutaman kuukauden. Motivaatio hukassa! Olen perinteisesti neulonut Euroviisusukat aina Euroviisuja katsoessani, nyt taitaa käydä niin, että näistä tulee tämän vuoden viisusukat.

Ekan sukan varsi, kun sukka oli valmis.

Elikkäs nyt sitten Euroviisuihin! Tätä kirjoittaessani odotan, että alkaa Viisukupla, eli Ylen esikatselu viisuihin. Toinen vuosi, kun viisujen ennakkokatselu toteutetaan kaksikielisellä ohjelmalla, jota tehdään kolme osaa. Sipsit ja valkosipulidippi valmiina! Jos olet missannut kyseisen ohjelman, niin Yle Areenasta löytyy. Minulla ei vielä ole tälle vuodelle ennakkosuosikkia.

Kassimatskuja.

Pitkästä aikaa motivoiduin myös ompelujuttuihin, ja ensin tein muutaman lahjapussin ja korjailin vaatteitani, mm. vetskarin vaihtoa ja parsimista. Nämä siis tein ihan ensin, ja siitä se innostus sitten taas lähti, kun otin koneet esille ja putsasin ne. Motivaatio uhkasi kyllä välillä loppua alkuunsa, kun sininen lanka lopui, ja jouduin pääsiäisen yli odottamaan, että sain sen hankittua! Mutta onneksi, sain korjaamani kassin fiksailtua langan ostettuani, eli uhkaava tilanne meni ohi.

Sinistä lankaa!

Innostuin sitten myös kärräämään huonekasvit suihkuun, jonka seurauksena sulkaköynnösvehkasta murtui pari oksaa. Oli tarkoitus vaihtaa vehka isompaan ruukkuun, ei ottaa pistokkaita, mutta no, nyt on pistokkaita sitten juurtumassa. Osassa kasvupisteet ovat jo aktivoituneet. Sensijaan kiinanruusun laitoin kunnolla paloiksi, kun alusta saakka on ollut ongelmana, ettei ole tehnyt oksia. Honkkeli, jolla oli pari pitkää oksaa yläpäässä, mutta ei mitään alhaalla. Lisäksi kallellaan, ja pelkäsin, että koemme kaatumiskohtalon. Joten paloiksi meni, ja juurtuminen toivottavasti onnistuu.

Pistokkaita
Marraskuunkaktus punastelee, eli on saanut liikaa aurinkoa. Kesäksi katsottava toinen paikka.

Kultaköynnöksestä sensijaan olisi ollut myös tarkoitus ottaa pistokkaita, mielessäni oli että teen keittiöön viherseinän näistä kasvamaan. Mutta, sain vain yhden otettua, sillä kerittyäni oksat auki, näitä onkin vain kolme! Eihän noita raaski laittaa poikki. Joten pitää miettiä, miten virittelen nämä, millaiseen ruukkuun ja millainen tuki, ja samaa mietin myös sulkakäynnösvehkojen kanssa. Ehkä se viherseinä tuleekin niistä, kun niitä nyt on juurtumassa.

Kultaköynnös

WWF:n norppalive on tänä vuonna saaristomerellä, suosittelen seuraamaan! Erikoisuutena on liikkuva kamera, jota voidaan kääntää ja zoomailla sen mukaan, mihin merinorpat rannassa sijoittuvat. Melko letkeää menoa, enimmillään olen bongannut kuusi norppaa samaan aikaan paikalta! En edes tiennyt, että merelläkin on norppia.

Kaikenlaista huumaa ja puuhaa
Lue artikkeli

Vuosi vaihtuu

Onko edessä koronavuosi 2022?

Kyllä varmaankin on. Koronasta näyttä tulleen uusi normaali, ei siitä enää eroon päästä. Syksyllä näytti jo hyvältä; Kainuussa meillä poistui maskisuositus ja etätyösuositus, mutta sitten… No, nyt on taas kaikki voimassa. Ja koronapassitkin käytössä kuulema ainakin joissain paikoissa. Ylen koronasivu Kainuusta.

Oma syksy on tuntunut kiireiseltä, mutta silti tuntuu, etten ole saanut aikaan mitään. Ja onko sitä kiirettä oikeasi edes ollut? Olen kuitenkin muutamankin sarjamaratonin viettänyt sohvalla neuloen. Miksi tuntuu kiireeltä, vaikka sitä ei olisi? Johtuu varmaan siitä, millaiseksi yhteiskunnan paine on opettanut. Jos et kokoajan todista jotain, niin olet huono ja teet väärin. Siksi tuntuu, että pitäisi aina olla joku projekti tai jotain, mitä voisi somessa esittää.

Minä lisäilen someen lähinnä koirakuvia. Olen opetellut elämään hitaampaa elämää vatsahaavan ja oravanpyörän jälkeen, ja se rauhallisempi elämä löytyi täältä Kainuusta. Silti aina välillä hiipii tämä ”on niin kiire” tai ehkä jopa ”on pakko olla kiire ja paljon juttuja (jotta voi esittää)”.

Valoa pimeyteen.

Täällä blogissa tuli sitten pidempi tauko kirjoittamiselle. Kuten aiemminkin olen todennut, niin korona-aika sinänsä ei ole kauheasti vaikuttanut omaan elämääni ja tekemiseeni, sillä viihdyn mainiosti yksin. Mutta näin kahden vuoden paikkeilla alan minäkin jo kaivata mahdollisuutta kavereiden tapaamiseen ynnä muuhun. Museokorttikin vanhenee parin viikon päästä, en ole sitä viitsinyt uusia, kun en ei täällä Kainuussa ole sille juurikaan käyttöä. Olen käynyt sillä siis tammikuussa 2021 Rovaniemellä museossa ja sen jälkeen Joensuussa kesällä 2021 korttelimuseossa. Ei ihan päässyt kyllä hyödyntämään sitä hintaa, jonka kortista maksoin. Vaikka tiedostin että minun pitää tosiaan erikseen lähteä kauemmas, jos haluan sitä käyttää, niin eipä tässä kauheasti huvita eikä uskalla, kun koronatilanne on mikä on. Vasta, kun saadaan tauti oikeasti rokotteilla kuriin, voi alkaa taas harkita kotimaanmatkailua. Silloin maksan itselleni uuden museokortin.

Koira kävi kiittämässä iltapalasta.

Kotirintamalla siis ollaan, etätöitä tehden edelleen kahden karvaisen valvojan ohjauksessa. TJ Roti (kuvassa yllä) juhli joulukuussa kymmenvuotispäiviään. Meillä oli kolmistaan kakkubileet, minulle munkki ja henkilöstöpäällikö pikkusiskolleen Roti tarjosi maksalootakakkua piimälisällä. Hyvin maistui kaikille omansa ja lisäksi hurjat pääsivät testaamaan löhölinnaksi ristityn uuden, ison pedin. Rotin makuun vähän liian pehmeä, mutta pikkusisko otti sen haltuunsa.

Kohta meillä käydään vuoden viimeinen ulkoilu, tätä kirjoitellessani kello on puoli viisi, ja kuudelta on ihmisten mahdollista aloittaa taas rakettihelvetti. Tänään menee sähköä, kun joka huoneessa on oltava valot, radio ja tv ja liesituuletin huutavat. Onneksi on edullinen sähkösopimus.

Palataan ensvuonna.

Hullu koiramuija
Lue artikkeli

Kesälomailua syyskuussa

Osa saaliista.

Tällä Kainuulaisella alkoi sitten viimeinen kesälomaviikko tälle vuodelle. Syksy on saapunut, ruska vallitsee ja illat pimenevät, ja mikä parasta, lähimetsä kasvaa suppiksia runsaasti! Jo parin viikon ajan niitä on saanut metsästä hakea. Kuivuri hurisee parhaimmillaankin, suunnittelin jo miten ihana talvella on tehdä suppis-kasvispihvejä, suppislasagnea ja ihan perunoiden kanssa kastiketta. Näitä on pakastimessa jo kilo, valmiiksi paistettuina ja maustettuina, siitä vaan sulattaa käyttöön. Lisäksi viime yönä kuivurissa huriiteli noin 5 litraa, ja vielä pari on tällä hetkellä samassa käsittelyssä. Metsään jäi runsaasti alkuja, nyt hieman täytyy odotella että kasvavat, ja hakea sitten taas lisää.

Väriloistoa on tullut ihailtua.
Kirjaston valot.

Syksyn hämärä on siis jo saapunut, ja olemme saaneet nauttia pimeästä kylästä etenkin pilvisinä iltoina. Jostain syystä katuvalot menevät päälle vähän miten sattuu, ja välillä valoja ei ole alkuillasta, esim. kahdeksan aikaan ollut. Muutamana iltana jätin pururatakävelytkin väliin, kun sinnekään ei ollut valoja syttynyt.Olen niin kämpelö, että olisin kuitenkin tallonut kuoppaan tai kompastunut puskaan. Pururataa täällä ei juuri ylläpidetä ja se on melkoisen metsittynyt.

Purtsilta.

Koettiin myös jo ensimmäinen syysmyräkkä. Otin töihinkin päivystysvuoron, mutta myräkkä ei iskenyt niin kovin, että päivystys peruttiin yön osalta. Seuraavana aamuna arvon autoni oli verhoutunut neulasiin ja lehtiin. Katolla niitä on vieläkin, pitäisi ottaa lumiharja jo varastosta niin saisi sillä sudittua puhtaaksi. Olihan meillä jo ensilumikin, heh! Räntää satoi yhtenä päivänä ja se jäi lyhyeksi hetkeksi maahan, oli pari pakkasyötä. Nyt ollaan kuitenkin oltu ihan normaaleissa syyssään lämpötiloissa, eikä pakkanen ole uusiutunut (vielä). Kai tässä täytyy alkaa jo miettiä renkaiden vaihtoa kohta, ettei se unohdu. Jos lokakuun lopussa vaikka. Nythän ollaan jo yli syyskuun puolenvälin.. Huh miten aika lentää.

Rommiraketin koristeet.

Mikä tuuri!

Kyliltä kotoisin oleva ystäväni oli täällä käymässä, ja ommellasurautin hänen koiralleen huomioliivin. Laitoin lotonkin, kun näin hyvin kävi, että lankaa jäi tämän verran jäljelle! Jestas. Veikkaus, teillä on tilinumeroni, oottelen miljoonia… Ompelin koirille muutenkin äskettäin uusia petejä, kun sain viime talvena pari vanhaa täkkiä koirille lahjoituksena. Vanhat pedit ovat niin riekaleina, että menevät nyt ihan roskiin. Kyllä ne monta vuotta olivatkin käytössä! Yksi kangas piti pestä, ja se on vielä odottamassa seuraavaa käsityöpuuskaa. Olen myös neulonut sukkia joulumyyntiin, 9 paria on valmiina ja kolme pitäisi vielä tehdä. Sitten teen lisää vain, jos jaksan/ehdin. Toivottavasti menevät kaupaksi. Lomalle riittää tekemistä, kun pihakin pitäisi vielä siivota ja laittaa talviteloille.

Suppisaddikti
Lue artikkeli

Jäälautalla Nebraskaan ja muita aivan älyttömiä lauseita

On kuuma. Ihan helvetin kuuma. Siis aivan liian KUUMA. Ja tätä pitäisi jatkua vielä viikon verran? Ei käy, sanon minä. Mihin voi valittaa?!

Kuvakaappaus Ilmatieteenlaitoksen ennusteesta.
Kuvakaappaus Ilmatieteenlaitoksen ennusteista.

Hellettä kohtaan inhoa puhkuen ajattelin, että voisi tehdä jäälautalla retken Nebraskaan. Fiksuimmat huomaavat tässä vaiheessa pienen ongelman asiassa- Nebraska kun on keskellä mannerta. Olisikohan Alaska parempi kohde? Tai samantien etelänapa…

Näin kuumalla ei juuri voi muuta tehdä, kuin istua tököttää tuulettimen edessä ja suorittaa koirien kanssa pakolliset ulkoilut. Olenkin innostunut taas lukemisesta, nappasin paikallisesta kirjastosta scifihyllystä lukemista mukaan. Kirja on vuodelta 1992 ja sen välistä löytyi vielä eräpäiväkortti! En kestä miten ihanaa. Kirjassa oli paljon hyviä novelleja, suosittelen! Olen tuosta paikallisesta kirjastosta lainannut myös sellaisia kirjoja, joissa tuossa kortissa on vielä päivämäärätkin. Voi että, melkoista historian havinaa.

Kuumalla menee myös juotavaa. Kahvia, jääkahvia, jääteetä ja vissyä, vettä ja joskus limuakin. Ja mehua, paljon puolukkamehua. Kirjoittelen tätä 6.7. tiistaina, ja meillä on onneksi ollut tänään vähän vähemmän aurinkoinen päivä, pilviä on lipunut taivaalla ihan reiluissa määrin. Hyvä! Tuo paahde on jo nuuduttanut minulta pihan kukat, vaikka ovat osan päivästä varjossa.

Mmmmm, kylmää jääteetä ja jääpaloja rouskuteltavaksi!
Männäviikolla piti kiirettä, ja moikkailin aamukahviani 11h työpäivän päätteeksi.

Voisinkohan vielä jollain lauseella haukkua tätä kamalaa hellettä? Talvi, tule jo! Tai ainakin syksy. Kohta alkaa marja-aikakin, pitäisi muuten pakastimet käydä läpi ja sulattaa. Taidan tehdä vanhoista kerkistä siirappia ja jättää vain vähän käytettäväksi tarvittaessa flunssateessä aineksena, minulla on nimittäin vielä kuusenkerkkää pakastimessa reilusti. Ehkä vähän yliarvioin sen tarpeen, tänä keväänä ei tarvinnut sitä kerätä lainkaan.

Helle pehmittää pään ja tappaa luovuuden.
Lue artikkeli

Keskellä kesää

Laitetaanpa näin kesäkuun loppupuolella juttua vielä. Ei koronasta, mutta säästä!

Meillä oli täällä Kainuussa mielenkiintoinen juhannusviikon aloitus, kun saimme kolmena päivänä peräkkäin ukkosmyräköitä kokea. Pahiten tänne osui Paulaksi nimetty rajuilma, joka ei saanut myrskyn määritelmää, kun tuuli ei ollut tarpeeksi kova. Maanantaina säävaroitus Ilmatieteenlaitoksen sivuilla oli vielä oranssi. Tiistaina se olikin jo punainen, väri, jota en aiemmin ole tällä kartalla nähnyt! Eli erittäin vaaralliseksi luokiteltu.

Kainuussa oli erittäin vaarallisen väriset varoitukset ukkosesta, rajuilmasta ja runsaasta sateesta. Kuvakaappaus Ilmatieteenlaitoksen varoituskartasta.

Seurasin ukkosrintaman kehittymistä alkupäivästä saakka. Minulla oli työvuoro klo 8-16, ja seurasin myräkän saapumista varautuen siihen, että sähköt voivat jossain vaiheessa pätkäistä. Puolen päivän aikaan alkoi salamoida meren yllä, sitten myräkkä rantautui. Oulussa myös kuoli ihminen jäätyään ilmeisesti kaatuvan puun alle (uutisen tästä voitte googlettaa itse, jätetään täältä asialla mässäily pois).

Sieltä se tulee. Tässä vielä iskuja vähänlaisesti. Molemmat karttakuvakaappaukset lightningmaps.org.
Meiltä ohi, mutta jatkoi vielä reippaan aikaa ja meni Venäjän puolelle. Molemmat karttakuvakaappaukset lightningmaps.org.

Meillä sähköt pysyivät ja kaikki hyvin, tuohoja ei tässä omalla kylällä tapahtunut. Pohjoispuolella Puolanka ja Suomussalmi kärsivät ilmeisesti pahiten. Vaalan puolella Rokualla tuho oli melkoinen. Meiltä on sinne matkaa reilut 80km. Pari ylen uutista aiheesta kuvineen:

Katso miten rajuilma tuhosi metsää ja runteli retkeilyalueen – Koillismaalla ja Kainuussa poikkeukselliset tuhot

Sähköt saatu palautettua lähes kaikkiin kotitalouksiin Kainuussa, pahimpia Paula-rajuilman vaikutuksia korjataan edelleen

Tiistaina vältyimme tosiaan omalla kylällä tuhoilta, mutta ihan kokonaan ei päästy meidän taloudessa tästä juhannusviikosta ehjinä. Meillä nimittäin ukosti myös maanantaina, ja se ukkonen hajotti minulta television. Olin juuri ajatellut, että nousen ylös ottamaan johdot seinästä, kun ukkonen oli jo päällä ja iski johonkin kohtalaisen lähelle. Välähti, jyrähti, kävi melkoinen humahdus ja sähkölaitteet päästivät hirveän rätinän, luulin että polttimot poksahtavat kattavaloisimesta ja suojauduin kyyristymällä käsieni taa. Sähköt katkesivat muutamaksi minuutiksi tämän jälkeen. Seuraavana päivänä kun laitoin tv:n päälle, oli näytössä valkoinen ympyrä, joka ei lähde pois. Se on juuri siinä kohdassa, josta virtajohto kiinnittyy laitteeseen television takana. Arvelen, että meille ihan oikeasti iski jonkinlainen virtapiikki. Harmittaa vietävästi, mitä tästä opimme, laitteet kiinni ja johdot seinästä kun ennustetaan ukkosta suoraa kylän päälle. Tämä tuli ja meni todella nopeasti: 20min ja oli ohi. Ei olisi kannattanut vetkutella sohvalla koiraa rapsuttaen ”suljen tuon television kohta..”.

Säät toki eivät tähän tiistaihin loppuneet, myös keskiviikkona ukosti. Meiltä se meni kokonaan ohi, pilvi näkyi kaukaisuudessa ja muutama hassu sadepisara lätkähti taivaalta.

Tässä vielä yksi linkki Ylen juttuun, jossa selitetään kolmen päivän ukkosien muodostumista.

Juhannusyön kävelyllä koirakin halusi apilakuvaan.

Juhannuksena sää olikin sitten maltillisempi. Aurinkoista (ja minun makuuni liian lämmintä, yli +20 joka päivä). Kävimme kylällä perinteisellä yökävelyllä pe-la ja la-su öinä, hiljaista oli, joku/jotkut ajeli autollansa ja jumputusmusiikkia kuului. Vuosi sitten joku soitti Seolla Final countdownia ihan täysillä, kun olimme vastaavalla kävelyllä.

#seksihelle

Satuin paikalle, kun niitä juhannustaikoja tehtiin ötököiden toimesta paikallisissa kukkapuskissa…

Nautin myös perinteisen juhannusmenuun, mutta vasta tänään sunnuntaina, nimittäin uusia pottuja ja silliä. Nam nam! Olisin tehnyt salaattiakin, mutta salaattikerä oli mennyt huonoksi. Pettymys.

Uuttaperunaa ja maustesilliä
Lue artikkeli