Pitkästä aikaa muutama sananen. Olen ollut niin väsynyt ja mielestäni myös muka kiireinen, että olen jaksanut korkeintaan miettiä tänne kirjoittamista, vaikka juttua olisi välillä ollutkin. En muista milloin viimeksi päivitin? Samapa kai tuo, oli joulu, uusivuosi ja loppiainen, pari päivää ja meillä on jo helmikuu. Kainuussa on saatu lunta ja pakkasta, kuten talveen kuuluu. Olen neulonut ahkerasti ja välillä pakottautunut pitämään päivän tai kaksi taukoa, kun nivelet ovat ilmoitelleet kipuillen olemassaolostaan.
Minulla oli myös synttärit muutama päivä sitten, vuosi enemmän ikää vuodentakaiseen ja kuukausi enemmän kuukauden takaiseen. Tänäkään syntymäpäivänä en kokenut suurta valaistumista ja selvittänyt elämän tarkoitusta. Päivä meni ihan tavallisesti, koiria ulkoiluttaen, työpäivää tehden. Maksoin kyllä kuukaudeksi HBO:n suoratoiston itselleni, että voin katsella sieltä jotain. Siinä oma synttärilahjani, ihan hyvä valinta.
Nyt kun muistelen, niin taisin viimeksi pohtia koronarokotteita. Olen päättänyt, että otan sen, heti kun mahdollista. Nyt siis vaan odottelen, milloin jostain tulee tieto, että sen saa käydä ottamassa. Toisaalta en edelleenkään jaksa lukea koronauutisia, joten voi olla että koko tieto menee minulta kuitenkin ohi.
Niin että.
No eipä tässä ihmeempiä, perjantai ja viikonloppu (jee! voi nukkua päiväunet jos haluaa!) koitti ja lunta sataa.
Nyt siihen sitten on tulossa rokote, nimittäin koronaan. En ole tälläkään asialla päätäni vaivannut, mutta nyt täytyy alkaa miettimään, että ottaako se vai ei.
Ylen uutisen mukaan rokotetta suositellaan jaettavaksi seuraavasti: ”Asiantuntijaryhmä suosittelee, että rokotetta tarjotaan ensimmäiseksi koronapotilaita hoitavalle terveydenhuollon sekä hoivakotien henkilöstölle, ikääntyneille ja henkilöille, joilla on vakavalle koronavirustaudille altistavia sairauksia.”
En varsinaisesti kuulu pahimpaan riskiryhmään, mutta riskiryhmään kuitenkin. Voisin olettaa, että saisin rokotteen toisten tai kolmansien joukossa kun nuo kiireisimmät saajat on ensin rokotettu. Herää kysymys, ketkä rokotetaan vasta viimeisinä? Yrittääkö mieleni vain viedä minut toisiin aatoksiin, ettei päätöstä rokotuksen hakemisesta tarvitsisi tehdä.
Rokotetta ei uutisten mukana saada heti koko kansalle. Olenko kuitenkin niin turvassa omassa kuplassani, että voin suosiolla antaa esimerkiksi lapsiperheiden hakea rokotteensa ensin ja jättäydyn jonon perälle?
En ole vielä ikinä ottanut mitään kausiflunssan rokotettakaan. Muutaman vuosien varrella olen sairastanut perus vilustumisnuhien lisäksi. Toki tätä ei ihan voi verrata kausiflunssaan, vaikka olen ollut ymmärryksessä, että lievimmillään tauti olisi sitä luokkaa.
Jatkan pohdintaa. Jospa sitten jotain ihan muuta.
Liisa eli tuttavallisemmin Lissu riehui täällä Kainuun kulmilla muutaman päivän. Yöllä tuuli laantui, ja heräsimme tänään 20.11. valkeaan maahan. Lähdin heti aamusta heittämään pururadalla lenkin, ensin näytti ettei mitään vahinkoja ole tullut mutta matkan puolenvälin paikkeilla oli Lissun kaatama mänty latvus kuntopolulla. Kun pääsin koko mäen ylös, mutkan takaa paljastui vielä toinen tuulivahinko.
Tästä aiheesta en ole uutisia katsellut, mediassa näytti olleen eilen illalla uutisia kuinka niin ja niin monta tuhatta on ilman sähköä. Ainakin Kainuussa paikallisen verkon alueella katkot jäivät ilmeisesti melko lyhyiksi, sillä illalla yhdentoista jälkeen katkokartalla ei näkynyt enää vikoja. Hyvä niin. Vilkaisin säätietoja ja karttaa ennen nukkumaanmenoa, mietin laitanko akulliset laitteet latautumaan varmuuden vuoksi. Mutta myrsky oli siinä vaiheessa jo niin rauhoittunut, että painelin sänkyyn sitten tekemättä sen kummempia.
Eipä muuta tällä kertaa, lumesta ja sen tuomasta valosta saa varmaan muutaman päivän iloita.
Ensilumi 2020. Pysyi maassa 3 päivää. Oli hyvin märkää ja lumiukon tekoon sopivaa.
Tällä kertaa en aio pitkästi kirjoitella, mutta laitetaas muutamia kuvia. Meille saatiin ensilumikin joka pysyi kolme päivää maassa, sen jälkeen on taas ollut pimeää ja synkkää.
Luonto jaksaa ihastuttaa silti, tässäkin muuten näkyy vähän lunta taustalla.
Töissä on pitänyt kiirettä. En ole paljoa jaksanut konetta avata, lukuunottamatta työkonetta työaikoina. Kotoa työskenteleminen on ihan mukavaa, kun ei tarvitse käyttää 40min/suunta työmatkoihin. Säästää luontoakin, kun auto saa hengailla parkkipaikalla.
Töitä, töitä, töitä, niitä on tullut tehtyä.
Kajaanin linna kekriviikonloppuna 30.10.-1.11.2020
Kävin Kajaanissa asioilla 30.10. ja ajoitin sen niin, että pääsin ihastelemaan Kari Kolan loihtimaa valotaideteosta. Linnaan oli niin pitkä jono, että sisällä en käynyt. Ylen uutisointia aiheesta.
Kaikenalaista kasvaa pientareilla, kun puutarhajätettä on kannettu tuonne metsään vuosikaudet…
Voi jumankekkules sentään mä kyllä sanon. Mikä siinä on, että pitää ihan polun/tien viereen tehdä ne hädät, eikä voi mennä yhtään kauemmas JA piilottaa ne paperit sitten sammaleen alle? Käveltiin viikonloppuna metsäreittejä ja taas oli ilmestynyt uusia valkoisia paperitolloja pariin paikkaan. Aivan käsittämätöntä. Ihan tien vieressä oli pitkä roikka vessapaperia, mihin lie käytettyä. Kiersimme nämä mahdollisimman kaukaa. Toinen koirista tykkää kieriä kaikessa paskassa, onneksi tämä oli sentään sitten jonkin elukan paska, mihin dippasi itsensä. Nyt on toivottavasti puhdas koira, tuli pestyä ja makaa sohvalla murjottamassa.
Suppiksia ja koiro, joka tykkää pyöriä paskassa.
Onneksi meidän suppispaikkojen liepeillä ei näkynyt epämääräisiä papereita tai muita jäkiä, joista olisi voinut päätellä että paikkaa olisi käytetty vessana. Ihania, melko pieniä, mutta ihania suppiksia kuitenkin löytyi. Vähän hävetti poimia niitä pienikokoisia mukaan, muutama keskikokoinen ei kuitenkaan yksinään olisi mitään ruokaa tehnyt. Muita sieniä en ole tänä syksynä keräillytkään, paitsi ne muutamat värjäyssienet, jotka menivätkin komeaan homeeseen ja jouduin heittämään pois. Tarkoitus oli esikuivattaa niitä ulkona ennen sisälletuontia, mutta tämä siis epäonnistui. Seuraavalla kerralla siis suoraa pakastimeen (tai keitettäväksi), niin säästyy pettymykseltä. Samanlaista määrää en ole löytänyt enää näitä, harmi, taisin kerätä silloin kaikki mennessäni. Muutamia olen vielä verihelttaseitikkejä näkynyt, mutta en ole kerännyt vielä. Koitin etsiä tähän linkkiä eräästä Ylen jutusta jossa kerrottiin suppiksista faktoja, mutta en löytänyt sitä, mutta tällainen tunnistusopas tuli vastaan. Yle Luonto osiosta löytyy muutenkin mielenkiintoisia juttuja.
Saamari kun tuntuu että haisen vieläkin sille paskalle jota pesin koirasta pois.
Perjantain tunnelmia työpaikan pihalla.
Tällä viikolla olisi tarkoitus siirtyä nyt sitten etätöihin. Oli viime viikolla tarkoitus ottaa koneet mukaan perjantaina töistä lähtiessä, kun työmatka on sen verran pitkä. Tekniikkaosaston kundit kuitenkin unohtivat käydä tekemässä minulle ns. lähtöselvityksen ja testaamassa, että koneen kaikki ominaisuuden toimivat. Joten joudun menemään ainakin vielä tänään maanantaina työpaikalle. Verenpaine alkaa tässä kyllä jo nousta, jos en pääse tänäänkään sitten koneiden kanssa kotiin. Että toivottavasti asia on nyt kunnossa! Raivasin jo tilaakin eli tyhjensin keittiön pöydältä kaikki ompelujutut pois. Sattumalta osui pahaan paikkaan ja oma tietokoneeni hajosi (ei käynnisty lainkaan), olihan se palvellut jo 10v urhoollisesti, joten ihmekö tuo. Sain siis nyt vapaata tilaa pienen työpöydän verran makuuhuoneen puolelle missä tietokonetta olen pitänyt tilan puutteessa, ja siirrän ompelukoneet sinne. Hajonnut kone saa mennä nyt vähäksi aikaa kaappiin, samoin näyttö ym. roinat, toivottavasti saan ostettua uuden jossain vaiheessa. En niin välitä tästä läppäristä, vaikka tämäkin on ihan toimiva peli (onneksi). Jos saisin valita, voisin palata takaisin XP:n aikaan… Tämä kertonee kaiken tarvittavan siitä, miten olen tekniikan kelkasta tippunut. Jos edes koskaan koko kelkkaa nähnytkään.
Ei vaan, leikkiä laskin, kyllä nämä atk hommat hoituu, tarvittaessa sitten pitää apua kysellä jos ei meinaa toimia.
Aamuisin on ollut sumuista, ja oikeastaan se on jatkunut kyllä pitkälle aamupäivään saakka useina päivinä.
Mitähän muuta.. Maskeja on tullut muutanmat myytyä ja postitettua, Y-tunnuksen rekiströinnin kanssa taistelin viikonloppuna ja se pitää tässä hoitaa nyt tämän viikon aikana, että saan verkkokaupan tiedot kuntoon. Kaikenlaista siis riittää tehäväksi. Parit villasukatkin on kesken, niistä lisää sitten kun ovat valmiit!
Jospa sitten kävisi siellä työmaalla kyselemässä, että joko saa pakata koneet autoon ja hurauttaa kotio töihin. Nyt en kyllä enää voi suostua siihen, että ajan tuon matkan koneiden kanssa omalla ajallani, koska ei johtunut minun virheestä, etten perjantaina saanut hommaa hoidettua, katsotaanpa mitä siihen sanovat.
Olipahan myräkkä tuossa vuorokauden ajan. Luulin ensin ettei meilläpäin tullut edes vahinkoja, mutta kas, torstaina illalla käytiin koirien kanssa metsälenkillä niin kuntopolulla olikin iso kuusi kaatunut ja roikkui lyhytypylväiden johdon varassa, oli ottanut lähimmän pylvään mukaansa kaatuiluprojektiin. Ilmoitin tästä kaupungin puisto-osastolle.
Puun kiersimme luonnollisesti metsän puolelta turvallisen välimatkan päästä.
Aila myrsky pisti tosiaan parastaan, torstaina aamulla meiltäkin meni sähköt aika heti sen jälkeen kun nousin kuuden aikaan ylös. Herätysvalon kello paljasti, että myös keskiviikon ja torstaina välisenä yönä oli ollut katkoja, sillä kello oli nollaantunut. Siinä akku kestää jonkin aikaa, ja ihan lyhyestä katkoksesta se ei nollaudu. Aamuhommat tuli suoritettua otsalampun valossa ja ulkona tuli välillä sellaisia puuskia, että tuntui tuuli vievän tukankin päästä. Tuollapa Ylen materiaalia Ailasta.
Ompelin vähän maskeja myyntiin erilaisilla kuoseilla. Yhtään ei ole mennyt kaupaksi, nähtävästi kaikki ovat jo maskinsa hankkineet. Vähän harmittaa, kun noista kankaista olisi saanut muutakin, mutta nyt ne on leikelty tilkuiksi. Noh, jospa joku vielä innostuisi näistä.
Sienimetsällä pusikosta tuli yllättäen vastaan kyltti. Piti ottaa kuva. Olen käynyt myös keräämässä puolukkaa iltalenkeillä, kaikki on tähän saakka tullut suoraa käyttöön, pitää ne talvivarastot vielä käydä keräämässä. Puolukat, ruishiutaleet ja maustamaton jugurtti, siinä tämän hetken suosikki aamupalani.
Lopuksi vielä vahingossa otettu, mutta silmää miellyttävä kuva kylämme raitista, jota kutsun lempinimellä Bulevardi.
