aplari - Karanteenipäiväkirjat

Karanteeni kiristyy?

1.9.2020 Ei kommentteja

Hyvää syyskuuta!

Viime perjantaina se sitten tippui, nimittäin maskisuositus koko Kainuuseen. Sen jälkeen onkin sitten todettu useita tartuntoja lisää ja altistuneitakin reippaasti yli 100. Luin viimeisimmän tiedotteen maanantaina illalla. Masentavaa.

Viikonloppuna puuhailinkin siis maskityöpajalla, samaten maanantaina, vien kaksinkertaisesta puuvillakankaasta tehtyjä maskeja tänään töihin myyntiin. Olisin tehnyt niitä enemmänkin, mutta kuminauha loppui. Laitan maskeja myyntiin kunhan saan haettua lisää kuminauhaa.

Koronatilanteesta muihin asioihin, syksy tarjoaa nyt parhaillaan monenlaista marjaa ja sientä. Eilen eli maanantaina käytiin poimimassa vähän juolukoita. Ne ovatkin jo niin kypsiä, että varisevat puskista maahan, kun niitä katsoo vähän tiukemmin. Se mitä niitä meinaa kerätä, täytyy tehdä tällä viikolla. Aion keittää juolukoista mehua pakastimeen ja kuivata siitä jäävän marjamäskin ja jauhaa sen kuivuttuaan rouheeksi/jauheeksi. Se on ihan hirveän hyvää riisipuuron kanssa!

Noin 7 dl juolukoita ja vähän metsää mukana.

Puolukat ovat nyt kypsiä, ja suunnittelinkin viikonloppuna meneväni isomman sankon kanssa metsään. Tai vahtoehtoisesti kahden pienen sankon kanssa, ja kerään toiseen puolukkaa ja toiseen variksenmarjaa. Noita juolukoitakin pitää tosiaan vielä hakea vähän lisää, että saa mehut keitettyä. Olen iltakävelyillä kerännyt tuohon edellisessä kuvassa näkyvään pönttöön marjoja, sillä tuo mahtuu minulla taskuun näppärästi. Koirille pari kourallista nappularuokaa varvikkoon etsittäväksi ja sitten marjaa keräämään, oikeen meille sopiva konsepti on tullut kehitettyä.

Tämä mörkö löytyy metsästä yhden kävelylenkkimme varresta. Mihin lie möröllä kiire, kun kädet ojossa ja suu auki on menossa. Tarkastan aina ohimennessä, että mörkö on vielä paikalla, kun mörkö on niin ihana metsänvartija. Välillä tulee myös moikkailtua mörköä, sillä metsän vartijan tyytyväisenä pitämisessä on tietenkin järkeä.

Näitä polkuja sitä tulee tallailtua keväästä aina siihen saakka, että lunta tulee sen verran että vetävät polut laduille. Hiihtäjien riesaksi ei kannata eikä huvita lähteä. Mutta onneksi tässä on vielä koko syksy aikaa kierrellä lenkkipolkuja ja ihastella muuttuvaa maisemaa. Jospa tästä kuitenkin taas työmaan suuntaan,

Lue artikkeli

Yleinen

Allergisen huippusyksy

12.8.2020 Ei kommentteja

Nuhanenä täällä moi. Olen tieteekseni edelleen koronavapaa, mutta pärskin silti kuin viimeistä päivää. Viikko sitten jäin puoleksitoista päiväksi pois töistä kotiin pärskimään. Luulin, että minulla oli lämpöä kun hytisin kuin viimeistä päivää, mutta kun pääsin kotiin mittamaan, minulla olikin alilämpöä. Lisää fylliä päälle ja peiton alle päiväunille. Lähdin siis työpaikalta kesken päivän kotiin sairastamaan. Varmuuden vuoksi olin kotona myös perjantaina. Viikonlopu meni torkkuessa ja pärskiessä. Jouduin perumaan harvinaiset menotkin lauantailta, kun en juuri missään käy, niin tämä osui sitten juuri siihen kohtaan että olisi ollut menoa. Kuinkas muutenkaan…

Olen moniallerginen ja nyt syksyllä kukkivat homeet ovat siis yksi pahimmista oireiden aiheuttajista. Lapsena allergiat alkoivat puhjeta, kun kävin homekoulussa. Käsittämätöntä että meitä lapsia pidettiin siinä koulussa, se oli käytössä vielä vuosia senkin jälkeen, kun itse olin vaihtanut koulua. Vasta 90-luvun loppupuolella koulu suljettiin, lopulta purettiin ja rakennettiin isomman rakennuksen kylkeen uusi lisäsiipi johon vastaavat luokat käsittääkseni sijoitettiin. Olin kyseisessä koulussa 2000 luvun alussa kesätöissä tekemässä peruspesuja, hauska sattuma että palasin sinne vuosia sen jälkeen kun olin sieltä lähtenyt. Terveisiä vaan Espoon kaupungille, kuinkahan paljon meitä sairastuneita on toimintanne ansiosta, siis koskien tuota lapsuuteni homeröttelökoulua.

Viimeiseksi olen saanut jättää taakseni soijan, arganöljyn, shean (karitevoin) ja siankärsämön. Kolmea ensimmäistä on yleensä kosmetiikkatuotteissa, jouduin kolmisen vuotta sitten vaihtamaan kaikki käyttämäni voiteet, sillä niissä oli soijaa. Jopa hiuksiin jätettävä hoitoaine meni vaihtoon. Että ärsyttää. Siedän soijaa satunnaisesti ihan pieninä määrinä, argania ja sheaa en lainkaan. Siankärsämöllä puolestaan maustetaan ruokia, sain siitä niin hirveän hengenahdistuksen että jätin senkin samantien pois ruokavaliosta. Olen innostunut villiyrtteilystä ja opiskelinkin alaa myös, siellä tämä kasvi tuli tutuksi.

Syksy on kuitenkin lempiaikaani vuodesta. Kaikki lehtipuut muuttavat väriään kun yöt muuttuvat kylmiksi, aamuisin on ihanan viileää ja raikasta viedä koirat metsään aamukävelylle. En ole äärimmäisten kuumien tai kylmien säiden ystävä, pakkasenkestorajakin on vuosien myötä laskenut. Ennen ei tuntunut -15 missään, nykyään olen tyytyväisempi jos ei ole niin paljoa pakkasta. Mutta jospa ei manata nyt talvea tähän vielä, vietetään syksy ensin.

Minulla on pyykinpesuongelma. En nimittäin jaksa pyykätä tarpeeksi usein, nytkin joudun kyllä miettimään, minkä t-paidan nakkaan niskaan kun lähden kohta työmaalle. Paitojahan kyllä on, mutta se on vähän niin ja näin mikä on tarpeeksi siisti mielestäni työpaikalla käytettäväksi. Mitenhän sitä saisi itsensä motivoitua pyykinpesuun. Ihmettelen miten ennen jaksoin juosta aina pyykkituvalla kerrostalossa asuessani. Kai se oli vaan sitä, että kun oli pakko varata ne vuorot omien menojen mukaan, niin ne oli käytettävä tai ei ollut puhtaita vaatteita. Ehkä tämä on iän tuomaa kermaperseilyä. Asunnossani on pieni pesukone jolla saan vaatteet kyllä pestyä. Lakanat ja muut käytän edelleen pyykkituvalla. Pesen yleensä ison satsin kerralla eli käytän yhden päivän siihen, että käyn tunnin välein ripustamassa puhtaat ja lataamassa koneen uudelleen. Pyykkituvalle mahtuu pieneen kuivaushuoneeseen 4-5 koneellista kuivumaan kerralla, riippuen vähän siitä, mitä pesee. Ohuemmat lakanat taittelen yleensä kaksi kerroin että niitä mahtuu enemmän kuivumaan. Suosikkiyhdistelmäni on, että katson Yle Areenasta jonkin dokumentin, käyn pyykkituvalla, ja katson toisen dokumentin, käyn pyykkituvalla.. jne. Ihan mukava systeemi kerran kuussa.

Sellaista tällä kertaa täältä suunnalta, mattojen pesua suunnitellessa.

Lue artikkeli

Yleinen

Horsmamehua

28.7.2020 Ei kommentteja

Iski marttailuvaihe ja päätin vihdoinkin tehdä horsmamehua ja hilloa, kun se on kahtena edellisenä vuonna jäänyt kokeilematta. Kävin keräämässä 10l ämpärin melkein täyteen horsman kukintoja ja nuppuja. Ötököitä sai nyppiä ihan huolella pois, vaikka ravistelin kukkia ennen keräämistä, silti sinne niitä jäi. No, suurin osa tuli vapautettua luontoon jo kerruupaikalla ja loput kotipihassa.

Ja horsmamehun resepti oli seuraava:

n. 300-350g horsman kukkia ja nuppuja, 3+ litraa vettä (niin paljon kun kattilaan mahtui), 2rkl sitruunahappoa, 4dl sokeria.

Keittelin kukkia noin 10min, sen aikaa että niistä irtosi väri ja vähän pidempään. Siivilöin massan pois ja jätin nesteen kattilaan. Se oli likaisen vihertävän-kellertävän väristä ja todella epäilyttävää, kyllä arvelutti koko homma siinä vaiheessa. Nostin levyn lämpöä ja kun neste alkoi pulpahdella, laskin lämpötilaa ja lisäsin sitruunahapon ja sokerin kokoajan sekoittaen. Annoin kiehua ehkä pari minuuttia, kunnes sokeri ja sitruunahappo olivat liuenneet. Sokerin ja sitruunahapon lisääminen muutti mehun värin samanlaiseksi, mitä kukat luonnossa eli sellainen purppuran punertava.

Maku on aika jännä, en osaa verrata mihinkään. Sanoisin että kukkainen. Vähempikin sokeri olisi varmaan siirränyt, mutta päätin pelata varman päälle ja laittaa sitä sen määrän mitä laitoin. Jäähdyttyään purkitin mehun muovipurkkeihin, se sai levätä yön yli jääkaapissa ja aamulla nakkasin sitten purkit pakastimeen.

Kun keräsin kukkia tosiaan reilusti, iskin niitä hyvän satsin myös kuivuriin. Nyt voin syksyllä/talvella tehdä niistä esim. saippuaa vaikka joululahjoiksi.

Ja kun niitä kukkia siis ihan oikeasti _riitti_, yritin tehdä myös hilloa, mutta se ei onnistunut. En saanut sitä hyytymään, liekö viime kesänä ostetuissa hillosokereissa mennyt pektiinit vanhaksi (tai mikä se aine niissä nyt on, joka sen hilloutumisen aineuttaa). Epätoivoissani lisäsin ja lisäsin sokeria, niin että nyt on kyllä ihan hurjan äkkimakeaa se litku, jota laitoin kuitenkin kokeeksi muutamaan lasipurkkiin ja jääkaappiin, JOS se hyytyisi. No ei hyytynyt. En viitinyt purkittaa sitä enempää, joten lisäsin perunajauhoa ja sain kiisseliä. Kyllä maistui riisipuuron kanssa ihan hyvältä! Kokeilin myös ruispuuroon, mutta kyllä ruispuuron kanssa syödään vain mustikkasoppaa tai sokeria+voisilmä. Ei se silti pahaakaan siinä ollut! Kiisseliä jäi vielä, joten huomenna kokeilen sitä spelttimurojen kanssa.

Kunnon martta odottaa myös mustikoita, juolukoita, kaarnikoita ja sieniä. Tatteja pilkahteleekin siellä täällä, kiitos tämän kesän runsaiden sateiden. En tunnista niistä kuin muutaman. Vähän pitää käydä sienestämässäkin, vaikka en niitä isoja määriä syö. Jos sattuisi nyt muutaman herkkutatin löytämään, en panisi pahakseni, vaan panisin ne siivuina kuivuriin. Kun kaikki sienimaastoni on nyt käyty hakkaamassa, saan etsiä itselleni ihan uusia paikkoja. Eniten harmittaa se, että suppiksia ei täällä kovin paljoa ole, niin ne vähätkin paikat on nyt sitten menetetty. Varmaan kyllä käyn ne katsomassa, kuitenkin.

Naapuri neuvoi minulle kunnon suon, jossa on hillaa. Aion tehdä sinne tässä retken lähipäivinä. Voihan se olla että sieltä on jo kaikki kerätty, paikallisille varmana on tuttu paikka, mutta olisipa elämäni ensimmäinen kerta lakkasuolla niin, että saalistakin tulisi, jos siellä jotain on jäljellä.

Kuoriainen hengaili autoni päällä eräänä päivänä kun tein kotiinlähtöä.

Kuten näistä päivityksistäni voi huomata, ei ole karanteenit tai niiden loppumiset vaikuttaneet juuri meikäläisen elämään. Näitä asioita tekisin normaalistikin. Taisin jo aiemmin täällä pohtia sitä, että pitääköhän joku elämääni kovin kurjana, kun ”en käy missään enkä tapaa ketään enkä tee mitään sosiaalisia juttuja”. Enpä ole tässä sellaisia kauheasti ehtinyt kaivata!

Marttaintoa puhkuen,

Lue artikkeli

Yleinen

Jääsumppia

10.7.2020 Ei kommentteja

Jääsumppi maistuu, vaikka ilmat ovat olleet sateiset ja koleat. Ja paskat! Ei ole kyllä säällä mitään merkitystä oikeasti.. Jääsumppi nyt vaan kuuluu kesään. Sen verran tyhmä olen, että aikanaan ostin tätä vain kahviloista, enkä tehnyt itse, tuli melko kalliiksi. Tulipa tuettua yrittäjää niinä aikoina. Suosikkini oli Robert’s Coffee, joita oli työmatkani varrella kaksi kappaletta. Siinä oli helppo poiketa ja iso valikoima makusiirapeita, joilla kahvista tuli tosin ihan hirveän makeaa.

Nykyään teen jääkahvit kotona: keitän vahvan kahvin tummapaahtoisesta purusta keittimellä ja päivän mielialan mukaan lisään siihen noin kolmasosateelusikallisen vanilja- tai minttuhunajaa. Joskus en laita kumpaakaan näistä, mutta laitan puoli teelusikallista ruokosokeria jääpalojen päälle. Kahvistani en tykkää kovin makeana. Minulla on 8dl törppö, jonka teen aina täyteen, tämä kertonee makeutusaineiden mittasuhteista kahvin ja muiden kanssa. Usein tämä jää myös kokonaan makeuttamatta, en hae sitä makeutta vaan ekstramakua noilla hunajilla.

Törppö täytetään jääpaloilla, sekä vedestä että kahvista jäädytetyillä. Sellainen 6-8 jääpalaa on hyvä määrä, puolet ja puolet lajiaan (oikeasti, 8 jääpalaa on parempi). Sitten kylmä tai vähintään jo pöydällä jäähtynyt kahvi sekaan, noin 3/4 osaa törpöstä saa täyttyä. Lopuksi laktoositonta maitoia 1/4 osaa eli törppö tulee täyteen. Kansi kiinni, ravista kevyesti ennen juomista. NAM.

Jäädytän siis myös itse noita kahvijääpaloja. Keittelen kahvia välillä reilusti, että saan sen lopun sitten pakastimeen. Minulla on tätä varten ihan ekstra jääpalamuotti, sillä kahvi on värjännyt sitä enkä halua sitä kahvin aromia tavallisiin jääpaloihin, jos vaikka kuumilla säillä innostun laittamaan niitä vissylasiin.

Tällä hetkellä kaapissa on Juhlamokkaa tummapaahtona, myös Löfbergs suodatinkahvit ovat tähän oikein sopivia. Oma suosikkini on niistä Crescendo. Olen kokeillut myös Kharismaa ja Jubileumia, jälkimmäisestä ei mitään mielikuvaa, mutta Kharismassa oli täyteläinen sävy.

Näyttääkin siltä, että heiltäkin on tullut noita valmiita jääkahveja, kun kävin tuolla sivuilla. Ehkä joskus kokeilen, ehkä en. Valiolla on muuten ihan sairaan hyvä kylmä kahvijuoma, Eila latte minttu. Tämä toki kotona tehtyä makeampaa, mutta niin hyvää. Myös tavallinen saman firman latte juoma on hyvää, ostin sitä joskus ison törpön kun oli päiväystuotteena, ja käytin sitä kahvimaitona. Niin olen kyllä käyttänyt tuota minttuversiotakin.

Sellaista tänään, asiaa kylmästä kahvista. Tiesittehän muuten, että kahvipannun huuhteluvesi kannattaa antaa huonekasveille? Tykkäävät siitä.

Lue artikkeli

Yleinen

He-He-Hei-Hei-heinäkuu!

4.7.2020 Ei kommentteja

Töttöröö! Se on sitten heinäkuu. Ja meikäläisellä sen mukaisesti heinänuha. Olisi juurihoitoon tulossa aika, mutta taidanpa siirtää sitä reilusti elokuun puolelle, en voi mennä tällä allergisen nuharäkämäärällä siihen hammaslääkärin tuoliin kenolleni. Onneksi ko. hammas on siis kyllä ihan kuollutta tavaraa, mutta se pitää nyt korjata uusiksi, kun meni lohkeamaan. Ei siis ole kipeä tai näin, mutta vaatii ärsyttävällä tavalla lisäkorjauksen alusta saakka.

Olen kuullut huhua, että koronarajoituksia on purettu. Töissäkin pyörii infotaululla tiedote, että elokuusta alkaen etätyöläisten on mahdollista alkaa palata konttoille. Ylellä on tällainen artikkeli, johon päivittelevät uusimpia tietoja. Mietin jaksaisinko lukea asiasta vai en, vaivauduin kuitenkin etsimään tämän ns. näppeihini. Näytti olevan erilaisia masentavia taulukoita, joita en ehkä kuitenkaan jaksa tutkia. Täältäpä tämä linkki löytyy jos mieli muuttuu…

Töissä hommat lisääntyy, tai siis olen saanut taas uusia palveluita osaamisalaan. Vaikea selittää, mutta laajennan siis sitä kenttää, mihin olen aloittanut alunperinkin. Oliko tässä selityksessä mitään järkeä?? Varmaan ei.. Mutta enivei, sain kaksi Marimekon kaupunkimukia kiitokseksi kun autoin kesäapulaisten perhedyttämisessä. Kiva että näin poikkeusoloissa muistetaan henkilökuntaa kun venymme oman alueemme ulkopuolelle. Minulla onkin tulevalla viikolla nyt sitten uuden homman harjoittelua monena päivänä, eiköhän se mene ihan hyvin. Sillä siitä pääsee että hyppää sekaan, helpoiten oppii tekemällä.

Kävin viime yönä koirien kanssa kävelemässä melkein koko kylän läpi. Kertooko paljon kylän koosta, että matkaa kertyi vähän alle 5km. Jos olisi otettu loputkin kylästä mukaan, oltaisiin ehkä päästy 8-9km lukemaan. Mutta tuo vajaa vitonen riitti ihan hyvin, tunti siinä meni, kun koirat halusivat nuuskutella kaiken tarkkana ja itse otin vähän kuvia. Seuranamme pyöri vain parvi itikoita. Nähtiin yksi motoristi ja kaksi autoa, joista toisella oli peräkärry mukana. Melko huimaa, yön ruuhka-aika.

Eipä siinä sitten muuta tällä kertaa, ainakin hei jaksoin ja muistin päivittää kuulumisia! Vielä työn alla kokeilla sitä kännykällä räpläämistä.

Ps. Vielä yksi kukkakuva mahtuu.

Lue artikkeli

« Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 Seuraava »