Karanteeni kiristyy?

Hyvää syyskuuta!

Viime perjantaina se sitten tippui, nimittäin maskisuositus koko Kainuuseen. Sen jälkeen onkin sitten todettu useita tartuntoja lisää ja altistuneitakin reippaasti yli 100. Luin viimeisimmän tiedotteen maanantaina illalla. Masentavaa.

Viikonloppuna puuhailinkin siis maskityöpajalla, samaten maanantaina, vien kaksinkertaisesta puuvillakankaasta tehtyjä maskeja tänään töihin myyntiin. Olisin tehnyt niitä enemmänkin, mutta kuminauha loppui. Laitan maskeja myyntiin kunhan saan haettua lisää kuminauhaa.

Koronatilanteesta muihin asioihin, syksy tarjoaa nyt parhaillaan monenlaista marjaa ja sientä. Eilen eli maanantaina käytiin poimimassa vähän juolukoita. Ne ovatkin jo niin kypsiä, että varisevat puskista maahan, kun niitä katsoo vähän tiukemmin. Se mitä niitä meinaa kerätä, täytyy tehdä tällä viikolla. Aion keittää juolukoista mehua pakastimeen ja kuivata siitä jäävän marjamäskin ja jauhaa sen kuivuttuaan rouheeksi/jauheeksi. Se on ihan hirveän hyvää riisipuuron kanssa!

Noin 7 dl juolukoita ja vähän metsää mukana.

Puolukat ovat nyt kypsiä, ja suunnittelinkin viikonloppuna meneväni isomman sankon kanssa metsään. Tai vahtoehtoisesti kahden pienen sankon kanssa, ja kerään toiseen puolukkaa ja toiseen variksenmarjaa. Noita juolukoitakin pitää tosiaan vielä hakea vähän lisää, että saa mehut keitettyä. Olen iltakävelyillä kerännyt tuohon edellisessä kuvassa näkyvään pönttöön marjoja, sillä tuo mahtuu minulla taskuun näppärästi. Koirille pari kourallista nappularuokaa varvikkoon etsittäväksi ja sitten marjaa keräämään, oikeen meille sopiva konsepti on tullut kehitettyä.

Tämä mörkö löytyy metsästä yhden kävelylenkkimme varresta. Mihin lie möröllä kiire, kun kädet ojossa ja suu auki on menossa. Tarkastan aina ohimennessä, että mörkö on vielä paikalla, kun mörkö on niin ihana metsänvartija. Välillä tulee myös moikkailtua mörköä, sillä metsän vartijan tyytyväisenä pitämisessä on tietenkin järkeä.

Aurinko laskee peikkometsässä.

Näitä polkuja sitä tulee tallailtua keväästä aina siihen saakka, että lunta tulee sen verran että vetävät polut laduille. Hiihtäjien riesaksi ei kannata eikä huvita lähteä. Mutta onneksi tässä on vielä koko syksy aikaa kierrellä lenkkipolkuja ja ihastella muuttuvaa maisemaa. Jospa tästä kuitenkin taas työmaan suuntaan,

Maskeja ja marjastusta.

Saatat pitää myös näistä