Minde: viikko vierähti

Hyvää viikon alkua! Taas on vierähtänyt yksi koronavapaa viikko elämästä, ja välillä tuntuu siltä, että aika kulkee todella nopsaan. Mistähän sekin johtuu? Nyt on maanantai ja kohta on taas perjantai… itse en mitenkään viikonloppuja odottele, koska niillä ei, esimerkiksi työn puolesta, ole mitään merkitystä. Työt tehdään oli mikä päivä tahansa menossa – ”yrittäjän arkea”.

Aiemmasta kuumeilustani huolimatta, en saanut mitään älytöntä flunssaa – nenä on tukkoinen ja välillä yskittää vähän. Selvisin todella vähällä! Maski päässä ei olisi muutenkaan yhtään kiva olla jos henki ei kulje kunnolla. Maskeilla alkaa olla jo täällä meidänkin alueella (Eksote) käyttöä. Koronatilanne on jo huolestuttava täälläkin. Toivottavasti ei osu kohdalle. Koronavilkku ei ole onneksi vielä ”huutanut”, mutta kai sekin on vain ajan kysymys. Täytyy vain pysyä kotona… niin kuin kotona ei olisi tarpeeksi tekemistä! Kämppä aina ihan ylösalaisin ja keskeneräisiä projekteja joka puolella. Noh, jos nyt pitäisi joulukuun sitten ittensä täällä niin sanotusti suojassa.

Kunpa saataisiin lunta… voisi käydä yöllä vaikka valokuvailemassa kauniita talvisia maisemia. Huomenna on mahdollista, että sataa lunta tänne meillekin, tai ainakin räntää. Lämpötila on koko ajan siinä nollan tietämillä. Teoriassa on kyllä mahdollista, että lunta saataisiin… kun vaan se sade tulisi! Olihan meillä yksi yö lunta ihan kivasti. (kuva lainattu toisesta blogistani). Kun katselee tätä kuvaa, ei luulisi koronan paljon ”tällaisessa väkijoukossa” leviävän! Taajamassa ei näy ristin sieluakaan… kyllä meillä loppu peleissä on asiat hyvin 🙂

Nuokin lumet sulivat pois… seuraavana päivänä taisi olla +4°C. Ei tässä männä viikolla ole oikein tapahtunut mitään mistä sen enempää kirjoittaa. Tasaista tylsyyttä vaan, enkä kehdannut ihmeemmin mitään rehkiäkään flunssan jälkeen. Akvaariota laittelin paikoilleen. Se ei kuitenkaan ole vielä esittelykunnossa. Nyt pitäisi saada vanha allas pois ja purettua. Siinä seuraava projekti. Sen myötä sitten tulee muutakin kivaa, kuten huonekalujen siirtelyä ja kirjojen laittamista paikoilleen.

Päätän olemattoman raporttini tähän ja jatketaan taas kunhan jotain tapahtuu. Pysykää terveinä ihanat ihmiset!

Lue artikkeli

Minde: Ekassa koronatestissä

Niin siinä sitten pääsi käymään, että tulin kipeäksi männä viikolla ja kuumekin nousi ihan ”kivoihin” lukemiin! Rohkaistuin soittamaan terveyskeskukseemme, ja sainkin koronatestiin ajan perjantaille. Pääsin käymään ekassa koronatestissä ikinä. Jännitti ihan hitokseen!

Asia oli kerta kaikkiaan niin jännittävä, etten tajunnut edes dokumentoida kuvina asiasta yhtään mitään, muuta kun maski-selfien verran parkkipaikalta, kun pääsin testialueelta pois! Testi ei ollut mukava, mutta ei se sattunutkaan. Turhaan pelkäsin! Kruisailin autolla pitkin poikin huudeja ennen kuin menin kotiin… kerran sitä kotoa pois pääsi niin mikä ettei!

Maskinaaman tyyli kohillaa! Tämän takaa minua ei kukaan tunnista…

Tälle viikolle on sattunut myös erikoisia myrskyepisodeja ja tavarat ovat lentäneet pitkin poikin pihoja. Meidänkin pihalla on ollut lasten trampoliini, joka oli nyt aivan solmussa ensimmäisen myrskyn jälkeen. Ensimmäinen myrsky saapui tiistai-keskiviikko yön aikana 18.11. jolloin en vielä päivällä ollut kipeänä. Oma ”episodi” alkoi vasta keskiviikkona illalla. (Huomatkaa juttujen taso, kun ihminen ei jaksa kuumeisena tehdä mitään muuta kun kytätä ikkunasta mitä ulkona tapahtuu, ja sen lisäksi hän ei voi oikein poistua myös asunnostaan ennen kuin testitulokset saapuvat).

Keskiviikkona 18.11.2020 klo 10.40

Oli meillä aivan uskomattoman upea auringonlaskukin 18.11. Tästä en kovinkaan kummosta kuvaa ehtinyt ikkunan läpi saamaan kun paikalle pyyhälsi sopivasti myös roska-auto. Auto oli juuri sen aikaa tyhjentämässä roskakatosta kun auringonlasku näytti purppuralta… tottakai!

Roska-auto upeassa auringolaskussa klo 15.42

Suomen yli kulki vielä kaksi myrskyä tämän jälkeen, joista toiselle oli ihan annettu nimikin: Liisa. Naapurit olivat ilmeisesti saaneet tästä Liisa-myrskystä vihiä, ja käyneet köyttämässä trampoliinin pihalla olevaan koivuun kiinni, ettei se löytyisi pian autojen seasta parkkipaikalta. Ihan hyvä idea, nimittäin se todellakin olisi löytynyt autojen seasta parkkipaikalta! Sen verran kovaa tuulta Liisasta lähti…

Tramppa puussa kiinni Liisa-myrskyn aikana.

Torstailta ei siis ole oikein kuvia ulkoa, koska silloin oli karsea keli. Vettä satoi koko päivän. Liisa-myrsky teki tehtäväänsä. Edellinen kuvakin on otettu seuraavana päivänä, kun myrsky oli jo ohi, ja yöllä keli oli pakastunut.

Perjantaina olikin sään puolesta ihan mukava päivä kun paistoi aurinko… ja se testi. Enpä minä oikein muutakaan sitten kyseisenä päivänä voinut tehdä. Kuumetta minulla ei enää ollut, että sen puoleen olisi voinut riekkua vaikka missä. Koti-ilta oli tiedossa. Tuli juteltua paljon kavereiden kanssa puhelimessa ja yritin siivota vähän. Katselin telkkaria ja neuloin lapasia. Saisin todennäköisesti testitulokset lauantaina, niin kuin sitten sainkin. Tulos oli onneksi negatiivinen!

Lauantaille oli taas luvassa myrskyä! Mietin koko päivän, että mitä hittoa sentään – kolme myrskyä saman viikon aikana. Koko vuosi on ollut yhtä myrskyä vaan. Mitä täällä maapallolla oikein tapahtuu? Päivä meni sitten akvaarioprojektin kanssa. Olin aloittanut altaan vaihtoprojektin myös tällä viikolla, ja siihen tuli muutaman päivän stoppi, koska en kuumeeltani jaksanut ihan kaikkea tehdä. Akvaarion kasaaminen voi olla melkoisen fyysistä hommaa.

Siirsin ensimmäisenä suurimman kalapopulaation, miljoonakalat, eli millisten jengin. Niitä oli alkujaan aikuisena noin kahdeksan. Nyt ne ovat tehneet poikasia, ja niitä on varmasti kolmisenkymmentä. Akvaariota on mukava katsella sohvalta. Muuttuuhan tässä taas olkkarissa järjestys kun saan vanhan altaan pois jalosta… se on menossa terraarioksi tuttavalle.

Iltaa kohden lauantaina alko täälläkin sitten kunnon myräkkä… se oli se kolmas myrsky tämän viikon aikana. Istuskelin miltei koko illan loikoilutuolillani ikkunan äärellä, ja tuuli senkun ulvoi takanani parvekkeella. Karsea rojukeli, ajattelin. Ensin alkoi sataa vettä, joka muuttui myöhemmin lumisateeksi. Otin ikkunan läpi vielä kuvaa ennen kuin menin nukkumaan.

Lunta ei ollut enää aamulla samoissa määrin, jotain loskaa paikoittain. Minullahan on kesärenkaat autossa vielä. Täytyy käydä vaihdattamassa ne jossain lähitulevaisuudessa jos tulee vaikka äkkitalvi. Sehän meidät joka vuosi yllättää! Vietin sunnuntain akvaariokaloja siirrellessä. Koko porukka on nyt uudessa altaassa uiskentelemassa. Päätän raportointini tähän.

Lue artikkeli

Minde: kesä meni, syksy tuli, kohta on joulu

Olenpas minä ollut ”aktiivinen” täällä… koitetaan korjailla tilannetta! Minuun kai iski kesällä jokin masennustila, eikä huvittanut tehdä juuri mitään, paitsi juoda kaljaa. Kaikki efortti, mitä näin kasvien suhteen keväällä, meni päin persettä. Satoa ei siis tullut, kun en jaksanut hoitaa rehuja. Ilmeisesti minuun vaikutti myös erään tärkeän ihmisen huono henkinen vointi, kun välimme katkesivat keväällä yht’äkkiä ihan totaalisesti, enkä vieläkään tiedä syytä asiaan. Se toden totta lamautti minutkin!

Tästä korona-ajasta on niin paljon puhuttu nyt, että joillekin ihmisille se aiheuttaa ihan hirvittävää henkistä pahoinvointia. Opastetaan, että ”älä jätä kaveria yksin”. Entäs jos se kaveri ei haluakaan, että häntä häiritään ja suuttuu sinulle kun otat häneen yhteyttä. Mitä sitten tehdään? Ei voi muuta kun nostaa tassut ylös ja toivoa, että kaveri selviää ja alkaa voida paremmin! Menetin siis tärkeän ystävän/kaverin tässä kesän aikana… ei oikein huvittanut senkään vuoksi mikään. Olemme nyt puheväleissä, mutta emme ole asioista sen enemmin jutelleet. Toivottavasti saisin jutella hänen kanssaan pian

Olen myös selvinnyt ilman COVID-19 tartuntaa – kop kop. Alkaa nimittäin taas olla aika kuumottavat paikat. Tilastot näyttävät aika huonoilta, joka päivä tulee tartuntoja lisää myös tänne meidän lintukotoon. Toivottavasti säästyn koronalta kuin myös kaikki rakkaat ihmiset! Alkaa ilmeisesti taas olla aika pitää itsensä karanteenissa kotosalla ja suunnitella menemisiä hieman tarkemmin…

Meillä täällä Etelä-Karjalassa on ollut hyvin vähän tartuntoja, ja uskon, että se näkyy kyllä katukuvassa. Täällä ei nimittäin oikein käytetä maskeja missään. Turvavälit ovat unohtuneet kaupoissa, tai ainakin osassa kauppoja. En tietenkään ihan jokaisessa paikkakunnan kaupassa ravaakaan, niin puhun nyt näistä lähikaupoista, joita mieluiten käytän. Tulipas tuossa itsekin huomattua, että maskin käyttö on hiukan epämukavaa, koska käytän myös silmälaseja. Rillit nimittäin huurustuvat aika helposti maskin kanssa. Siitäpä sitten tutkimaan asioita ja löysinkin sellaisen maksin, joka ei huurusta rillejä!

Voin ommella pieniä määriä maskeja. Ota yhteyttä: minnagad@gmail.com Myös Aplari käsittääkseni voi ommella näitä silmälaseille sopivia maskeja.

Tällainen siitä tuli! Ihan kiva kuitenkin 🙂 Tein omani sellaisesta Bandana-huivista, siitä tuo kuviointi. Sittenhän ne maskit voi pestä ja ripustaa kuivumaan…

Olen pyrkinyt olemaan vastuullinen näiden maskien kanssa ja pitänyt mukana aina joitain kappaleita, jos eksyy vaikkapa juuri kauppaan. Pari kertaa olen mennyt ilman maskia… saakeli että hävetti jotenkin. Nyt asiaa osaa jopa hävetä! Aikaisemmin häpesi sitä maskia, ja että maskin lisäksi pitää päässään näkymätöntä foliohattua… tuntui siltä, kun kaikki tuijottaisivat ja halveksuisivat, mikä on sinänsä ihan käsittämätöntä. Miksi? Antaa ihmisten pitää maskia jos siltä tuntuu. Keneltä se on pois? Ei näitä huvikseenkaan pidetä, tai minä ainakaan.

Täytyy kesän jälkeen ottaa kait itteään niskasta kiinni ja pysytellä todellakin kotona vaan. Yksinäistähän tää elämä täällä on. Ei ole enää lemmikkejäkään, enkä ole suunnitellut ottavani itselleni yhtään koronakissaa tai -koiraa. Tästäkin asiasta kantautui korviini kesän jälkeen niin huolestuttavia uutisia, kun on otettu niitä elukoita itelle koronan aikana, eikä niistä sitten halutakaan pitää huolta. Tai sitten on tapahtunut jotain tehtailua. Jokainen elämä on arvokas! Välillä mietin mikä ihmisiä oikein vaivaa… hävettää olla ihminen. Noh, lienee parempi olla ihminen kuin kissa, joita jätetään sumeilematta luonnon armoille kun niistä ei pystytä huolehtimaan.

Päätin jokin aika sitten panostaa akvaarioharrastukseeni. Jopa siihen korona vaikuttaa! Paikallisella alan liikkeellä oli aluksi ainakin vaikeuksia saada tavaratoimituksia. Eiköhän tuo tilanne ole jo sen puoleen rauhoittunut, toivottavasti ainakin. Kävin tänään ostamassa sieltä nykyisille fisuilleni ruokaa.

Panostin kesällä ruokailuun sen verran, että tuli varmasti tehtyä esimerkiksi hampurilaisia enemmän kuin mitä olen elämäni aikana koskaan tehnyt. Pihvin tein myös itse. Kuvat on nyt kadoksissa jossain enkä saa ainuttakaan hampparikuvaa laitettua tähän, mutta onpahan asiasta ainakin mainittu!

Syksyn ruska meni… halloween meni… nyt sataa vettä. Syksy. Ei kun eteenpäin joulua kohti!

Pysykää terveinä rakkaat ihmiset!
Lue artikkeli

Minde: hengähdystauko

On ollut erittäin tasapaksu kesä. Välillä tuntuu siltä, ettei ole saanut mitään järkevää aikaiseksi. Tännekään en ole kirjoitellut… Aika kuluu haahuiluun. Onneksi olen saanut pysyä terveenä, minulla ei siis ole tartuntaa.

Välillä oli uutisoitu ettei korona-tartuntoja ole, mutta niitä on alkanut ilmaantua uudelleen kun ihmiset ovat alkaneet liikkua. Oletan siis, että kyse on lomamatkailusta. Tästä ei sen enempää ole faktaa. Tapahtumiakin saa järjestää ja yökerhot voivat olla auki. Niissäkin korona voi levitä. Ei tulisi mieleenkään lähteä mihinkään yökerhoon! Oma lähibaari saa riittää, jos johonkin haluaa kaljoittelemaan. Olenkin käynyt lähibaarissa kesän aikana kavereita moikkaamassa. Siellä on ollut ilo huomata kuinka ihmiset ottavat asian tosissaan. Sen takia sinne on ihan mukava mennäkin pistäytymään. Huomenna poistuu lisää rajoituksia… saas nähdä uskaltaako sitä lähteä sitten mihinkään – paitsi sienimetsään!

Valokuvaaminen on ollut jotenkin haastavaa tänä kesänä. En ole saanut siinäkään mitään aikaiseksi. Yleensä kuvailen edes äitini kukkapenkkiä, mutta nyt se on kuin hurrikaanin jäljiltä. Muutama kovatuulinen päivä on riepotellut pitkävartisia kukkia ja ne ovat ihan lanassa. Niitä kun ei enää tässä vaiheessa nosteta tai tueta. Tukeminen olisi pitänyt tehdä jo keväällä… noh, ”sattuneesta syystä” en tehnyt keväällä juurikaan mitään ihmeellistä ruumiillista työtä.

Punapäivänkakkarat

Kuulun siihen ihmisporukkaan, joka on korona-aikana innostunut kokkailusta. Vaikka ruoanlaitto on mukavaa kun sitä tekee porukalle, niin olen nähnyt nyt sitten hieman enemmän vaivaa myös itselleni tehdyissä ruoissa. Hampurilaiset ovat ottaneet jonkulaisen ”vallan” minusta tässä kesän aikana. En niitä muutoin syö missään pikaruokapaikoissa – syön ainoastaan itse tehtyinä tai Annen katukeittiö-grillillä. Purilaisen väliin on sujahtanut myös punasipuli, mitä en ole aiemmin syönyt oikein missään.

Itse kasvatettu salaatti, itse tehty jauhelihapihvi, cheddar-juustoviipale, tomaattia, paistettu muna, punasipuli ja herkkukurkku. NAM! Kastikkeena kurkkumajoneesi ja hampurilaiskastike. Pihvin maustoin taco-mausteseoksella ja siitä tuli todella hyvää.
Kasleria, pottuja, valkosipuliporkkanakastike, salaatti. Toimi todella hyvin! Porkkanat ja valkosipulinkynnet kypsensin kasleripihvien kanssa uunissa. Ne maustettiin BBQ-kastikkeella (smokey). Ruskean kastikkeen tein perinteisellä tavalla. Persilijaa kasvaa parvekkeella kukkapadassa.

Minun olisi kyllä pitänyt rauhoittua käsitöiden suhteen, mutta en ole pystynyt pitämään itseäni erossa niistä. Nyt on kyynärpäät ja olkapäät ihan kipeät koko ajan. Pitäisi kehitellä jokin tuoli missä voisi istua ja kutoa tai virkata, jossa asento pysyisi hyvänä. Keskeneräisiä projekteja taas on vaikka kuinka… aloitin uuden villapaidankin teon viime viikolla. Minulla kun on tuttavan värjäämiä lankoja vino pino, niin haluan tehdä niistä jotain tärkeää itselleni. Villapaidasta tulee oikein ultimatekirjoneulepaita! Toivottavasti hermot kestävät sen teon. Edellisen purkasin kun sitä oli niin tylsää neuloa… aloitin sen helmasta kun kuviointi näissä niin sanotuissa norjalaisissa villapaidoissa on yläosassa kroppaa. Etsin ohjeen, jossa neulominen aloitetaan kaula-aukosta. Jos se vaikka auttaisi minua 😀 Jos ei jaksa neuloa helmaan asti niin sitten tulee napapaita!

Pikkuiset virkatut tennarit.
Pienelle ihmiselle torkkupeitto auringonkukka-isoäidinneliöistä.

Parvekkeellani on muutekseen puutarha! Saniaset rehottavat, tomaatit ovat jämäköitä, paprikat ja chilit rehottavat… noh, olisihan niissä tekemistä. Harmittaa vaan helkutisti kun kesä ei ole ollut ihan niin lämmin mitä olisin toivonut, kun en tarkene istua parvekkeella iltaisin. Tai enhän tiedä olisiko sekään mieltäni piristänyt, kun parveketouhuissa ollut Foxy-hauveli ei enää ole siellä kanssani, eikä kissatkaan sen liiemmin. Mitä iloa tuostakaan on kun tärkeimmät on poissa! En ole saanut aikaiseksi tehdä siitä koiran uimapaljustakaan yhtään mitään. Hankin askartelubetonit ja muottitarvikkeet, mutta siihen se sitten on jäänytkin. Saisinpa itseäni otettua niskasta kiinni ja tehtyä tuon loppuun, tai edes siivottua ylimääräiset rojut partsilta pois. Mutta jos nyt tältä istumalta päätän, että teen parvekkeella jotain, niin nyt minun pitää sinne sitten mennä ennen kuin unohdan itseni tekemään taas jotain muuta!

PS. Pitääkin kokeilla tuota Aplarin jääkahvia. Se voisi olla ihan hyvä kesäjuoma 🙂
Lue artikkeli

Minde: Karanteeni rakoilee

Oletettavasti minulla ei ole tartuntaa. Tässä on kulunutkin jo tovi kun olen tänne kirjoittanut, mutta kun on vain niin paljon tekemistä, että niihin voisi hukkua. Mutta, hyvä uutinen on, että näitä karanteenirajoituksia on alettu höllentää, ainakin joiltakin osin. On minusta ainakin ihan mukavaa nähdä silloin tällöin ihmisiä ravintolassa. Meillä täällä Etelä-Karjalassa on ollut kovin vähän tartuntoja tämän koko ajanjakson aikana, ehkäpä sitä voi pikkusen olla huolettomammin, ainakin omassa ympäristössä. En nyt kuitenkaan vielää haluaisi vieraita Uudeltamaalta kotiini… katsotaan mihin tämä lähtee kehittymään. Jos ihmiset olisivat nyt vain hiukan järkevämpiä asioiden suhteen, kuten että kädet pitää pestä ja sillä siisti!

Itselläni on tässä lähettyvillä ravintola, jossa tapaan käydä. Näen siellä paljon tuttuja. Meistä kuitenkin jokainen siellä ymmärtää korona-asian, ja sen mukaan käyttäydytään. Emme ole turvat täynnä ja toisia halailemassa siellä, vaan voidaan jutella ihan hyvän välimatkan päässä. Kukaan ei tule sairaana baariin. Pitää supportata paikallista baaria ettei se mene kiinni korona-tappioiden takia!

Omalla kohdalla liikkuminen on helpottunut, voin kulkea jo fillarilla. Kunto on ihan paska, ei voi mitään. Mutta tästä lähetää. Otin muutaman foton matkalla kotiin silloin ensimmäisenä päivänä, kun päästiin meidän paikalliseen. Ei voi muuta sanoa, kun että hyvä kun voin ajaa fillarilla. Tuolloin vielä kävelin baarille, ja oli aika tuskaa kävellä sieltä takaisin kotiin.

Vuoksenniska, illalla noin kello 22. Aika hiljaista on…
Hiljaista…
Korona on perseestä kait? Joku heittänyt housunsa matkan varrella pientareelle.
Kotikatu

Olen laittanut parveketta jo kuntoon monena päivänä, ja montakin kertaa. Suunnitelmat menivät aina uusiksi, ja nyt kaikki on lyöty lukkoon, ja voin tehdä viimeisen silauksen. Minulla on siellä nimittäin edesmenneen koirani uimapalju, joka pitäisi ”tuunata” jotenkin vesiaiheeksi. Autossa on tavaraa…

Välillä on vaikuttanut siltä, että koko korona on unohtunut. Kaupoissa ei pidetä enää turvavälejä, ihmiset tulevat iholle… kyllä se vielä minua hieman askarruttaa ja jopa pelottaakin. Jos kaikki käyvät jotenkin varomattomiksi kun rajotteita puretaan. Noh, sen jäkee ajastaan mitä tapahtuu. Toivottavasti ei mitään!

Minulla on seuraavaksi tiedossa etätöitä, joten siirryn niiden pariin. Pysykää terveinä ihmiset!

Lue artikkeli