Tiedättekö mikä on Baltianmaalainen ohitus? No minäpä kerron.
Se, että perässäsi ajanut rekka lähtee ohittamaan sua, ja mutkasta tulee auto vastaan. Naama valkoisena jarrua survoen ja keskaria heilutellen ja perkelettä huutaen, vaikka eihän se ohittaja sitä nää tai kuule. Ja vastaantulijalle en tietenkään näitä merkkejä näyttänyt, kun eihän se hänen vikansa ole että uhkarohkea vatipää lähtee tuollaisessa paikassa ohittamaan. Kaikkea sitä…
Olen lukenut ennenkin näistä ulkomaiden raskaan kaluston liikkeistä, mutta tämä oli ensimmäinen omalle kohdalle sattunut pelottava tilanne. Täällä Kainuussa kai vähemmän tätä tapahtuu, mutta jos lähdetään Lappiin siellähän ajetaan nilkka suorana niin kovaa kuin lähtee. Tietävät vissiin, että Suomessa ei juurikaan ole valvontaa tämän asian suhteen.
Vaan kylläpä tietävät nuo paikallisetkin, ettei täällä mitään valvota. Tänäänkin kotimatkalla minut ohitettiin tietyömaan kohdalla (!), mutkassa, kun ajoin rajoitusten mukaan eli neljää kymppiä. Kyllä on joillain kiire hautaan. Kyseinen ohittaja istui sitten vielä autossaan ihmettelemässä taloyhtiömme parkkipaikalla, kun ajoin itse pihaan. Että olipa paljon siitäkin kaahailusta hyötyä! Ei tullut autostaan ulos vaan katsoi pitkään, kun ajoin pihaan. Jos olisi tullut, olisin varmaan kysynyt, mistä helvetin muropaketista on korttinsa voittanut.
Innostuin Minden laittamasta smoothiekuvasta taannoin ja tehtailin itsekin muutamana päivänä näitä. Kuvassa olleeseen sekoitukseen tuli muutama mansikka, mustikoita, punaviinimarjoja, loraus itse tehtyä raparperimehua, loraus hiilihapponsa menettänyttä minttu-lime-sitruuna limua ja ehkä desin verran maustamatonta jugurttia. Nam!
Tänäänkään ei vielä tullut tietoa lomautuspäätöksistä. Joten hiilillä edelleen, saa nähdä, saako olla niillä viikonlopun ylitse.
