Alkoipa uusi viikko kylmillä keleillä, aamulla piti oikein tarttua skrabaan kun olin tietenkin unohtanut kääntää tolpan kelloa, ja lämmitys alkoi suurinpiirtein niihin aikoihin, kun tein lähtöä töihin. Nooh, tekevälle sattuu ja mitänäitänytolikaan. En minä sitä pelkkää tolppaa lämmittänyt ja skrabannut, vaan ihan auto oli kiinni siinä johdon toisessa päässä ja ikkunoita hinkkailin. Ja niin kävi matka töihin, jossa on mukavan rauhallista kun 75% porukasta on etätöissä.
Panostin viime viikolla työpisteeni viihtyvyyteen. Allaoleva kuva on pompahdellut esille sosiaalisessa mediassa milloin kenenkin jakamana, enkä tiedä sen alkuperää. Printtasin tämän siis koppini takaseinälle niin, että aina kun nostan katseen näytöltä, kuva tulee eteeni. Tämä vaan jotenkin jaksaa naurattaa.
Töissä tulee juotua myös jonkin verran kahvia. Automaattikahvia, joka on väistämättä pahaa. Ei kuitenkaan ilmeisesti niin pahaa, että sen juomisen voisi lopettaa. Voi valita vahvan pahan kahvin ja miedon pahan kahvin väliltä, sillä yli sadan ihmisen työyhteisössä näitä automaatteja tönöttää vierekkäin kaksi kappaletta. Aamuisin sitä kahvia kuitenkin menee kupillinen, ainakin melkein joka päivä. Lounastauolla olen ottanut tavaksi ottaa espresson ja kaakaon sekaisin, koska en vaan enää jaksa sitä pahan kahvin makua myöhemmin päivällä. Mitähän tuumaisivat, jos veisin työpöytäni kulmalle oman perkolaattorin porisemaan. Harmillisesti tämä ylimakean espresso-kaakaoviritelmän juominen alkaa näkyä painossa jos en skarppaa. Sain jo vietyä piparminttutettä töihin, mutta en vielä vienyt omaa teemukia, sillä teen juontiin työpaikan tusinakupit eivät minulle kelpaa. Olen suuri teen ystävä ja juon sitä melko paljon. Ostin hiljattain jättikokoisen mukin, johon mahtuu 8dl teetä.
Suosikkini on jo pidemmän aikaa ollu erään saksalaisen kauppaketjun myymä piparminttutee. Samaa sarjaa on saatavana myös inkivääriteetä, jossa tosin muistaakseni ei ole laisinkaan teetä, eli sitä pitäisi sanoa inkivääri-sitruunajuomaksi. Tätäkin on minulla kaapissa, mutta olen hetkellisesti kyllästynyt siihen. Voisikin vaikka laittaa kupillisen, jahka tästä kirjoittamiselta joudan. Oikeastaan alkoikin nyt tehdä mieli sitä inkiväärijuomaa! Vähän palelee, sillä kirjoitan tätä makuuhuoneessa, jossa pidän lämmityksen pienellä että saan nukuttua hyvin viileämmässä.
Ja mitäpä siitä koronataistelusta, Kainuu menetti viikonlopun aikana paikkansa ainoana koronavapaana maakuntana, ja kenelle tämä tuli yllätyksenä? Ei ainakaan minulle, joten tuskin muillekaan. Olemme saaneet tänne ilmiön, josta puhumme koronapakolaisina. Kainuun tapauksien tartuntaketju on jäljitetty eteläsuomeen.
Käsienpesu, välimatkan pitäminen, kaupassa käydessä sen miettiminen ettei tunge purkkeja suoraa suuhun tai silmään, kun ei voi tietää kuka niihin on koskenut, on ihan hyvin pysynyt mielessä. Riskiryhmään kuuluvana ei paljon naurata ajatus siitä, että saisi tuon taudin.
Tietääkseen edelleen koronavapaana,
