Oletettavasti minulla ei ole tartuntaa. Heräsin jotain kello 10 ilman kellon soittoa. Vekkarista on nimittäin patteri loppunut ja se on ihan levällään yöpöydälläni. Pitää käydä ostamassa uusia pattereita lähipäivien aikana. Muistin samalla, että palohälyttimestäkin on patteri loppu… varmasti palaa koko kämppä sillä aikaa kun saan hankittua uuden pariston palohälyttimeen! Noniin, jos alottaisi päivän kuitenkin keräämällä järjen rippeet jostakin syövereistä…
Tänään on pääministerin vapaapäivä, niin ei tule niitä hallituksen tiedotteitakaan, mitä on viikonpäivinä saanut kuunnella. Mietin, että jos käyttäisin päivän johonkin muuhun kun telkkarin ääressä nysväämiseen. Kämppä ei ole vieläkään ojossa vaikka aikaa olisi siivoamiseen. Mutta ensiksi aamupala. Keitin teetä ja otin voileivän. Sillähän sitä voi pärjätä pari tuntia.
On jotenkin hämmentävää kun pyykkikorit eivät tursua likaisia vaatteita nykyään. Viime vuoden puolella sai olla jatkuvasti pesemässä milloin mitäkin kun oli vielä lemmikkejä. Nyt ei ole lemmikkejä niin ei tule samalla tavalla likapyykkiäkään. Tosin, koronahässäkän takia tulee pestyä ulkovaatteita enemmän, kun niissä tulee liikuttua kämpän ulkopuolella. Sen verran neuroottinen olen, että vaihdan ulkovaatteet heti pois kun tulen asuntooni. Ne lojuvat eteisen tuolilla. Eteinenkin pitäisi siivota.. helvetti sentään! Kaikki pitää siivota, siivota, siivota! Menen kohta takaisin nukkumaan ja herään tähän päivään uudelleen. Noh, laitoin pyykkikoneellisen pyyhkeitä peseytymään niin onpahan jotain mihin näppinsä pyyhkii, kun käsiä pitää olla pesemässä koko ajan. Ja niitä kyllä kului menneen viikon aikana kun serkku oli kylässä. Meillä oli molemmilla omat käsipyyhkeet. En ole neuroottinen mutta….
Aurinko paistaa ja aamupäivällä ikkunasta suoraan kämppään… ihana keväinen ilma! En tiedä mitä lämpömittari näyttää kun se on vielä kaupassa, mut aivan sama – pääasia että paistaa aurinko. Pitääkin muistaa ostaa samalla uusi lämpömittari kun ostan paristojakin… toivottavasti muistan. Kirjaan tarpeelliset ostokset puhelimen kauppalistaan. Pukeudun kotivaatteisiin ja samalla huomaan kuinka vaatekasa pöllähtää. Mie niin otan tänään itteäni niskasta kiinni ja siivoan! Se on nyt siivottava jos meinaa. Koronavirustilanne on niin kuumottava tällä hetkellä, että sitä ei voi tietää milloinka se iskee ja kuinka kipeäksi se tekee. Silloin ei nimittäin siivota yhtään! Kämppääni kun katsoo, niin ei ehkä heti tulisi mieleen kellekään, että siivoaminen on minulle jonkunlainen pakkomielle. Tiedän kyllä pahempiakin tapauksia kun minä.
Päätin käydä kaupassa, kun kaapista puuttuu mielestäni joitain tarpeellisia asioita… olin unohtanut esimerkiksi ostaa dödöä. Joutuuhan sitä itteään haistelemaan tässä kotona kun touhuilee kaikenlaista, että ihan hipiksi en aio ruveta! Oli kauppalistallani muutakin, mitä en edellisellä kerralla muistanut ostaa, nimittäin leipää. Kävin Lidlissä. Siellähän oli jauhelihaa! Ostin kaksi isoa pakettia, en hamstrannut.
Kauppalistalta kyllä puuttui sitten asioita, joiden olemassaolosta en tiennyt kauppaan astuessa mitään, kuten tämä saniainen, jonka ohittamiseen olisi kulunut aivan liikaa energiaa… sille oli oikein sopiva paikka jo varattuna olohuoneestani. Ostoskassiin sujahti myös kurkku ja suomalaisia tomaatteja. Tomaatit ovat toistaiseksi hetken pussissa, kunnes ehdin pestä ne ja sitten vasta laittaa jääkaappiin. Tomaatit ovat karanteenissa!
Oltuani muutaman tunnin hereillä alkoi nälkäkin jo huikoa. Ei kun sapuskan lämmitykseen. Tänään oli ruokana kanankoiven palaset ja keitettyä perunaa. En jaksanut edes paistella niitä – laitoin mikroon. Olisi ensin pitänyt pestä paistinpannu, nääs. Ei jaksanu, ei huvittanu. Se lienee päivien teema vähän turhankin usein. Ruokaa syödessä tuli sitten tuijoteltua telkkaria…. hei, mut sieltähän tulisi sisustusohjelmia! Remppa vai muutto Vancouver, yksi lemppareistani. Ihan sika hienoja sisustuksia tää Gillian tekee. Kunpa olisin itsekin noin taitava! Kaksi jaksoa tuli katsottua että hujahti.
Sisustusohjelmat ovat vaarallisia, mutta sain kuitenkin revittyä itteni sohvalta ylös ja toteuttamaan yhtä pikkuprojektia, jota olen makustellut muutaman päivän ajan jo. Olin viritellyt ajat sitten ikkunan ääressä olevalle peikonlehdelle sen yläpuolelle valon roikkumaan. Se loisti kuitenkin ikävästi esteettiseen silmääni kun tässä sohvalla istuskelen, niin ei siinä muu auta kun tehdä ympärille varjostin. Kaivoin kankaan esiin ja ompelin valaisimelle peikonlehtikuosista uuden varjostimen.
Kärräsin huonekasveja paikoilleen olohuoneen puolelle. Kiinanruusu muutti takaisin partsin oven äärelle, ja kirjovehkat peikonlehden viereen. Anopinkielet vein makuuhuoneeseen, mutta siitä ei nyt kuvia vielää kun kaikki on niin helkutin sekaisin siellä. Olkoot makkari huominen projekti, tai jonkun muun päivän. Peikonlehti on saamassa pistokkaita ruukkuun lisää lähiaikoina. Niitä on juurtumassa makkarin puolella parissa eri lasiastiassa. Huomasin, että pistokkaisiin oli jo ilmestynyt juuria.
Lähdin alkuillasta kävelylenkille. Keli oli vielä oikein loistava, aurinko ei ollut vielää laskenut. Ulkona ei juuri näkynyt muita kävelijöitä – hajurako oli helppo pitää. Kävelin Lakasentien korkeaa mäkeä ylös ja ohitseni pyyhälsi kuorma-auto, joka sai aikaan niin järkyttävän pölypilven, että silmiä oikein kirveli. Piti oikein pysähtyä hetkeksi. Myös kurkkuani alkoi kuivaamaan. ”Kiva yskiä”. Ei uskalla yskiä oikein missään kun kaikki paskoo housuun… eikö sitä vessapaperia just sen takia hamstrattu: kun yksi yskäisee niin kymmenen paskoo housuun. Onneksi reittini varrelle sattuu kaikkien janoisten sankari Bar kenguru, johon päätin pistäytyä pikaisesti huuhtomaan pölyt kurkusta pois. Se menisi kuitenkin kiinni pian, kahdeksalta. Baarissa ei juuri porukkaa näkynyt, ja ne joita oli, kaikki vaikuttivat päällisin puolin terveiltä. Kertakäyttöhanska ja tuoppi kouraan. En koskenut toisella kädellä mihinkään. Kävelin parin stoben jälkeen kotiin.
Soittelin kotiin tultuani muutaman puhelun; tädilleni, kaverilleni ja sitten serkulleni. Siihen se loppuilta sitten menikin. Ei tässä tältä päivältä enempää muuta kuin, että pysykää terveenä ihmiset 
