Kaikki elämäni yyteet

Viime viikolla julistin, että kevät on täällä, ja onhan se, mutta talvi vääntää näemmä kevään kanssa kättä nyt oikein kunnolla. Saatiin parisenkymmentä senttiä lunta parin päivän aikana ja pakkasta on ollut taas kymmenisen astetta. Jihuu! Talven ystävä osittain riemuitsee ja samalla kadehtii, kun eteläsuomesta tulee jo kuvia leskenlehdistä, sinivuokoista sun muista kevään jutuista. Kura-aikaa en odota kyllä ollenkaan, mutta jospa ensi kesä ei olisi samanlainen kokonaiskylmä ja sateinen kuin viime kesä? Jään odottamaan mitä tuleman pitää.

Perjantaina reippailin ja tein heti töiden jälkeen lumityöt. Oli painavaa ja sai puuskuttaa. Heitin vielä hiekkaa pihalle, sillä siinä lumen alla on jäätä edelleen, ja liukastelen siinä jatkuvasti. Minut tunnetaan myös kyvystäni reväyttää milloin mikäkin paikka, en tajua, eikö muilla liukastelijoilla koskaan revähdä mikään. Olen kai vaan kömpelö ja jäykkä.

Kilo kirpeitä karkkiremmejä.

Palkitsin itseni maistelemalla kirpeitä karkkiremmejä, oli ”pakko” ostaa kilon laatikko kun halvalla sai. Vaikka epäilin, että ovatko nämä nyt varmasti kirpeitä, niin olivat ne! Nam. Yleensä kirpeät karkit ei minusta ole tarpeeksi kirpeitä. Joskus 2000-luvun alkukymmenellä oli vielä sellaisia mystisiä paikkoja kuten Filmtown ja Makuuni, asuin yhden sellaisen vieressä vähän aikaa. Siellä oli iso karkkivalikoima ja kävin hakemassa sieltä parhaita kirpeitä karkkeja, joiden nimi oli kirpeät kiinalaiset. En tiedä myydäänkö näitä enää missään. Kaiholla niitä muistellen.

Töissä on hiljennyt ja torstaina tulikin tieto, että ensi viikolla alkavat yt-neuvottelut lomautuksista. Koskevat koko henkilökuntaa, mutta irtisanomisia ei pitäisi tulla. Juttelimme muiden koeajalla olevien kanssa, että onneksi ei pitäisi tulla irtisanomisia, kun mehän oltaisiin se porukka joka ensimmäisenä pistettäisiin pihalle. Pidetään mielessä, että mitään ei ole kiveen hakattu, työtä jatkan normaalisti kunnes enemmän tietoa tulee. Useissa yt-neukoissa osallisena olleena ei nyt kyllä stressikäyrä enää kovin paljoa noussut. Jos olisi ollut puhe irtisanomisista, en varmaan saisi nukuttua öisin, mutta onneksi nyt ainakin vielä mentäisiin pelkillä lomautuksilla. Olen siis vasta aloittanut tammikuussa kyseisessä työpaikassa ja näinollen vielä koeajalla.

Piparminttuteetä työpaikalla.

Innostuin vihdoin ja vein oman pienen kupin (siis pieni = normaalikokoinen) töihin, jotta saan juoda teetä. Ja kyllä se kuppi tosiaan on pieni, meni ihan hujauksessa tyhjäksi. Pitää miettiä, hankkisinko toisen jättikupin töihin vai pärjäisinkö, jos veisin täältä kotoa nyt tämän jättikupin sinne. Kotona on kuitenkin helpompi ravata laittamassa uutta kupillista.

Aion tänään suorittaa huhtikuun uroteot kaikki yhdellä kertaa, ja lähteä käymään kaupassa. Siis isossa kaupassa, suoraa sanottuna Prismassa. Sen jälkeen tai ennen sitä käyn katsomassa olisiko Tokmannilla vielä jäljellä käsirasvaa ja hiustenhoitoaineita, sillä ovat loppumassa ja käyttämäni merkit ovat sattumalta juuri nyt tarjouksessa siellä. Enkä muuten saa sponssia kummaltakaan ketjulta, vaikka ne tässä mainitsen. Tarvitsen myös pari kerää harmaata lankaa, nekin hoituvat sitten siinä samalla.

Mitäpä sitä sitten, eikun ylös, ulos ja menoksi,

You may also like