Sunnuntailounas. Oli nimitäin äitienpäivä. Meillä on perinteenä ollut, että käyn aina syömässä vanhemmillani äitienpäivänä. Mietinkin asiaa pitkään tämän vuoden kohdalta, että uskaltaako sinne heille mennä käymään, mutta tulin siihen tulokseen, että käyn. Ampukaa alas jos haluatte. Kävimme vanhempieni kanssa asiasta useampaan otteeseen keskustelua. Oletettavasti minulla ei siis ole tartuntaa eikä heilläkään. Meillä täällä Etelä-Karjalassa on tällä hetkellä todella vähän korona-tartuntoja loppupeleissä. Hyvä niin. Halusin myös valmistaa vanhemmilleni aterian ettei äitini tarvitsisi aina tehdä äitienpäivänä ruokaa. Pöytä on siis katettu: lihapullia, perunamuusia ja herkkusienikastiketta.

Seuraavaksi muuten ei ollut käsityöprojektina norjalainen villapaita vaikka kuinka olisin halunnut… en aina tajua mistä näitä päähänpistoja oikein tulee, mutta päätin, että virkkaan parit patalaput kun ”ne ovat niin helppoja”. En ollut aikaisemmin virkannut yhtään patalappua. Surffasin netistä kivan ohjeen jota aloin työstää. Pohjaruudukko oli ihan helppo ja yksinkertainen, mutta sitten kun piti tehdä se ”toinen puoli”. Tuota noin… ei niitä asioita tosta vaan selitetä sanoin, vaan niihin pitää löytää jonkun sortin kuvat tai video! Onneksi löysin havainnollistavan kuvan, eikä tarvinnut heittää läppäriä parvekkeelta alas. Sen verran pitkään pyörittelin patalapunalkua näpeissäni, että meinas mennä hermot. Mutta, sitte ku sen hoksas, niin sittehä se oliki iha heleppoo 🙂

Sit ei muuta kun patalappuja tekemään! Lankoja nimittäin löytyy… Tässä olisi oiva keino päästä jämälangoista eroon. Kuha en nyt vaa purkais niitä patalappuja sitte mitä oon justiinsa tehnyt – olkoon ne kuinka hirveen näköisiä tai eivät! Ja mihinkä ne sitten laittaisi, kun ei itse tarvitse kaikkia. Toki patalaput voivat olla säilytyksessä miltei missä vaan, ei siis tarvitse olla esillä. Sillä verukkeella ne voivat näyttää melkein miltä vaan, kunhan ajavat asiansa.

Muutaman päivän jälkeen, perkele…

Käsitöiden tekeminen on minulle terapiaa. Tiedän etten ole ainut. Käsitöitä tehdessä tulee aina ”kelattua” kaikkia asioita. Maailman meno on minua ahdistanut näidenkin tekemisen aikana. On esimerkiksi kaveri, joka on huonossa kunnossa, eikä häneen saa mitään kontaktia. Asia rassaa jatkuvasti mieltäni todella paljon… kunpa hän tokenisi pian. Muutenkin on jotenkin niin yksinäistä, ettei oikein enää osaa olla ehkes niidenkään ihmisten kanssa mitenkään, kenenkä kanssa vielä on jollain tavoin puheväleissä – toki puhelimitse. Sosiaaliset suhteet ovat miltei nollassa. Facebookissa on sellainen viestitulva, ettei sitä pysty lukemaan, saatikka seuraamaan millään tavoin. Ei oma listani nyt niin pitkä ole, mutta kuitenkin. Asia, minkä olen laittanut merkille myös, että nyt tehdään muuten ruokaa! Itsekin olen kunnostautunut valmistamaan sellaisia ruokia, joiden eteen joutuu näkemään pikkasen enemmän vaivaa. Lempigrillini on nyt sellaiseen aikaan suljettuna koronan takia (asiakkaiden puute), että pahimpaan vieroitusoireisiin täytyy tehdä itse jonkun sortin purilaisia kotona. Tässä nyhtökanahampurilainen.

Sunnuntai: päivä meni lähinnä kävellessä eestaas kämpässä ja laitoin milloin mitäkin paikkaa kuntoon. Patalappujen tekemisen lomassa järjestelin taimia hieman järkevämpään paikkaan keittiössäni, jotta kulkeminen jääkaapille helpottuisi. Kämpässäni talven majaillut hämähäkkikin ”pääsi” varovaisella käsittelyllä vihdoinkin ulos… se oli tehnyt melkoiset seitit keittiöikkunan ylälaidoille katonrajaan. Kunnon hamstraaja! Oli nimittäin verkoissa kukkakärpäsiä oikein urakalla, vaikka olin itsekin niitä yrittänyt, kauniisti sanottuna ”hävittää”. Noh, hämähäkki pääsi takaisin luontoon, jos löytäisi vaikka sieltä itelleen kumppanin! Tuskin ne tänne minulle kyläilemään tulee kuitenkaan… toivottavasti ei.

Suomen suosikki LIVE-ohjelma on seurata norppaa! Onneksi se on näyttäytynyt toisinaan kivellä. Tänään katselin norppa-liveä tovin, ja huomasin, että paikalla olikin kaksi norppaa. Ne muuten tappelivat! Katsoin videota kännykästäni niin en saanut asiasta otettua mitään kuvankaappausta. Kuvan korvaa astianpesukoneesta otettu kuva, jossa tiskiharja ja purkinkansi ovat tapelleet pesun aikana. Molemmat selvisivät pesusta ja tappelusta vaurioitta – norpista ei havaintoa.

Että, eiköhän tämä ollut tässä tällä kertaa. Hyviä vointeja kaikille ja be safe, stay home – still!

Juuri näin… tasapaksua elämää. Ei tapahdu mitään mutta tapahtuu vaikka mitä, ja kaikki päivät ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia. Vappu meni, eikä siitä ole sen ihmeemmin kerrottavaa. Tosin en yleensäkään juhli vappua mitenkään, mutta tänä vuonna oli eka kerta kun jätin vappupäivänä lakinulkoilutuksen väliin. Ensinnäkin, olisi pitänyt kävellä sen kanssa (yleensä lakki saa kulkea pyörän tarakalla), ja siksi toisekseen, mihinkä olisin lakkini vienyt? Kaikki baarit olivat kiinni. Lakki ei siis päässyt kaljalle tänä vuonna. Ilta meni rupatellessa tuttavien kanssa puhelimessa skumppapullon seurana.

Ai niin, minulla ei oletettavasti ole tartuntaa vaikka välillä röhittää ja niiskututtaa kunnolla. Olen nimittäin koivuallergikko! Ja erittäin pahalta vaikuttaa siitepölytilanne tällä hetkellä – ainakin parveke on keltainen. Olen pikkuhiljaa päässyt autolla liikkumaan lähialueilla, kun ei ole mainittavammin liikennettä. Kauppareissut siis helpottuvat rutkasti! Kaupassa pitää yrittää parhaan mukaan olla yskimättä yhtään, tai sitten on pakko alkaa käyttämään jonkun sortin maskia. Niitä on tuolla kankaisena ja kertakäyttöisenä.

On ollut sillä tavoin ilo seurata mitä tästä karanteenista oikein seuraa, kun nettiin (tuubiin) on alkanut ilmestyä milloin minkäkinlaisia live-tapahtumia. Meilläkin Imatralla vappupuhe järjestettiin virtuaalisesti – sen pystyi katsomaan YouTubesta. Huippuartistit vetävät keikkoja netin välityksellä – siistii!

Mitäpä tässä sitten on tehty viikon aikana? Noh, vaikka mitä! Keväinen keli on jatkunut ja on tietysti ollut aikaa laitella parveketta, joka tosin on vieläkin hieman hyrskyn myrskyn. Kamat paikoilleen ja menoks! Eli sen siivoamista on tässä tehty yksi jos toinen päivä, ja onhan siinä talven jäljiltä siivoamistakin, kun se on avoparveke. 30.4. parveke näytti vielä tältä:

Setvittyäni kotvasen kukkaruukkutilannetta, parvekkeelle saikin aikaan oikean hävityksen… että näillä mennään! Ei parvekkeesta siis enempää kuvia kunnes olen saanut sen siihen kuosiin, että sitä kehtaa esitellä 😀 Minulla on yleensä ollut parvekkeella jonkun sortin ”puutarha”. Kirjoitan siitä blogia toisessa osoitteessa. (https://minnala.net)

On ollut aikaa hoitaa kasveja… keittiö on tosin ottanut kunnolla osumaa kun kaikki mullan kanssa hortoilut tapahtuu siellä.

Ensimmäiset taimetkin lähtivät maailmalle tuttavalle kasvamaan 🙂 Tästä setistä tosin lähti vain puolet…

Pitäisikö näitä alkaa kutsua karanteenikasveiksi, kun saavat tätä nykyää niin hyvää hoitoa karanteenin kaltaisissa olosuhteissa? Minulla on pitkään lojunut keittiön lattialla suuri saviruukku (tai pari), jonka suhteen otin riskin, ja istutin siihen kiinanruusun. Oma lehmähän tässä oli tietysti ojassa: tarvitsin aikaisemman muoviruukun istutuksia varten. Se oli altakasteluruukku. Haluan päästä muovisista ruukuista eroon olohuoneessani, ja hommata tilalle kauniita keraamisia ruukkuja. Toinen suurehko kasvi sai myös uuden ruukun. Vien kasvit makkariin jossain vaiheessa ettei niihin tule vihannespunkkeja kesän aikana. Pääsevät sitten takaisin tuohon paikoilleen syksymmällä kun en enää ravaa parvekkeella niin paljon. Parvekkeen ovihan on siis tuossa heti kuvassa oikealla puolella verhon takana.

Sain pari päivää kulumaan sukkalankojen setvimisessä! Minullahan on neuloosi, jos joku tietää mitä se tarkoittaa… purin pari tekelettä ja aloitan ne jossain vaiheessa uudelleen vähän paremmalla menestyksellä sitten – toivottavasti. Otan mielelläni näitä käsityöhaasteita itselleni, kuten tein sen torkkupeiton hetki sitten. Seuraavaksi olisi vuorossa norjalainen villapaita 😀 Jospa saisi tehtyä sen parvekkeella kesän aikana sitten, se olisi ainakin tavoite (nyt kun kerran ääneen sen sanoin). Eikä tarvitse hämmentyä lankojen määrästä – niitä on vielä pari laatikollista lisää tuolla toisessa paikassa ja isoihin keriin käärittyinä. Kartoitus oli vaan pakko tehdä etten hanki enempää lankoja (toivossa on hyvä elää). Jos käyttäisin nämä ensin pois…

Tässä oli tarinat tällä kertaa ja toivottavasti on sitten jotain kerrottavaa taas seuraavalla kerralla. Ei muuta kun pysykää terveinä hyvät ihmiset