Minde: 21.3.2020 mitähän tekis, lattiatko pesis?

Oletettavasti minulla ei ole tartuntaa. Tämä on ensimmäinen täysi karanteenipäivä. En käynyt ulko-oven tuolla puolen, edes viemässä roskia. Alkaa jo hieman hämmentää tämä tilanne. En ole myöskään katsonut tänään uutisia, kun olen vaan siivonnut ja järjestellyt joitain paikkoja.

Tämä kirjoittelu saattaa mennä just tällaiseksi diibadaabaksi, jos aikoo kirjoitella jokainen päivä… siitä en toki ole vielää päättänyt, mutta ”pahimmoillaan” siinä saattapi käydä just niin!

Ihanaa kun aamulla paistoi aurinko! Kaihtimet auki makkarista, ja siinä hetken ihailin kiinanruusua lipaston päällä kun tiesin, että siirrän sen takaisin olohuoneeseen. Se oli siis olkkarissa aiemmin, mutta kun serkkuni oli täällä kylässä ja tupakoi, halusin siirtää sen pois siitä parvekkeenoven vierestä, ettei se saa vetoa. Ehdittiin vaihtaa serkun kanssa muutekseen parien huonekalujenkin paikkaa, mutta niistä nyt sitten myöhemmin kunhan asia on esittelykelpoinen. Enkä muistanut ottaa kuviakaan päivällä.

Noh, kuitenkin. Olen saanut tänään yllättävän paljon aikaiseksi kämpässä; imuroin ja pesin lattiat – rokkenroll! Nyt on puhdasta perkele, mut en viitsisi kuitenkaan lattiaa nuolla tai syödä ruokaa siitä! Mallailin sitä toista meikäläisten autotallista hakemaani itämaista mattoa olohuoneeseen, mutta en saanut sitä sattumaan sinne mitenkään. Pitää keksiä sille toinen paikka tai viedä varastoon. Olkkarissa on jo yksi itämainen matto ja olisin ottanut tän uuden sen kaveriksi, mutta tämä uusi oli ihan pikkasen eri kokoinen ja värit ei natsaa, perskules…

Astiapesukone lauloi sen parisen tuntia ja nyt on punkkulasit puhtaat! Niitä varmasti kuluu jos ja kun karanteeni on oltava näin ”säntillinen”… tai eihän meitä ole kielletty sakon uhalla missään kulkemasta, vaan vältettävä turhaa liikkumista. Sitä sitten miettii että mikä on turhaa liikkumista. Onko ystävien näkeminen ulkoilun yhteydessä turhaa liikkumista? Jos ihminen on täysin eristyksissä muista ihmisistä taudin pelossa monta viikkoa, niin kuinka kuuppa kestää? Tämä asia pelottaa minua, jos meidät laitetaan ihan oikeaan karanteeniin, ja kukaan ei saa poistua asunnoistaan, kuinka sitten käy?

Sain aikaiseksi soitella ainoalle kummilleni, joka kuuluu myös tähän riskiryhmään ikänsä puolesta. Oli mukava rupatella hänen kanssaan ja vaihtaa kuulumisia. Lupasin auttaa häntä, jos tulee tiukka tilanne. Hänellä ei ole lapsia jotka voisivat auttaa. Koen olevani jollain tapaa hänestä vastuussa. Tämä koronavirus-tilanne on jotenkin absurdi. Odottelen siis mitä ministeriö sanoo seuraavaksi ja käyn jälkikäteen katsomassa heidän antamat tiedotteet YLE:n Areena-palvelusta.

Ei tässä tällä kertaa tämän enempää muuta kuin, että pysykää terveenä ihmiset

Continue Reading

Minde: 20.3.2020 tapahtumia männä viikolta, Imatra

Kirjoitan ajasta 16.3.-20.3.2020 / oletettavasti minulla ei ole tartuntaa.

Käyty tiistaina 17.3. täyttämässä punkkuvarastoa pahan päivän varalle. Ei sieltä kaupasta muuta sitten tullut ostettuakaan – tällä kertaa. Alkon myyjä kertoi, että hässäkkää on pitänyt. Vanhukset ovat liikenteessä ja viinien hanapakkauksia myyty suhteellisen paljon. Jauheliha on loppu joka paikasta. Käytiin kaljalla serkun kanssa lähibaarissa, Kengurussa. Baari oli aika hiljainen ihan ymmärrettävästä syystä. Emme olleet baarissa kauan vaan lähdimme ajoissa pois kun meitä odotti lenkkisauna.

Vähän kaikkea kuiva-ainekaapissa…

Keskiviikkona 18.3. ei edelleenkään ole jauhelihaa missään kaupassa, joissa kävin. Ostin kanaa ja pakkaseen kalapuikkoja ja kebab-lastuja. Kävimme pikavisiitillä serkun kanssa vanhemmillani, jotka asuvat lähelläni. Toinen vanhemmistani kuuluu tähän ”riskiryhmään”, niin oltiin varovaisia kylässä ja vierailulla vähän aikaa… siis ihan varttitunnin verran. Ja sitten kotiin katselemaan telkkaria.

Torstaina 19.3. ei edelleenkään jauhelihaa kaupoissa. Tässä kohtaa menee jo hermot! Alkaa vituttamaan jo ihan kunnolla. Miten hitossa sitä jauhelihaa ei voi olla, en ymmärrä. Tein kanaviillokkia ruoaksi serkulle ja itselleni. Serkkuni olisi täällä vielä yhden päivän, ja sitten matkaa kotiin perjantaina. Illalla kävimme tädin luona saunassa ja samalla pesimme hänelle vähän pyykkiä. Täti ei itse saa pyykkejä narulle, jotenka apua piti tarjota. Sovimme samalla, että tästä lähtien en mene sinne vierailulle kun väkipakosta, ja jollei sitten käy niin, että he sairastuvat siellä eivätkä pääse kauppaan. Onhan se sitten autettava! Sillä varauksella tietenkin että olen itse terve.

Perjantaina 20.3. vein serkun juna-asemalle. Juna lähti noin klo 17. Serkkuni oli tullut lomailemaan luokseni ennen kuin nämä karanteenikehoitukset oli annettu. Ompahan ainakin seuraa karanteenissa jos tulee jotain ulkonaliikkumiskieltoja yms. Mutta, toivottavasti serkku pääsee ilman virustartuntaa kotiin! Hieman hirvittää tuollaiset paikat kuin juna, ja mitenkä joku virus pääsisi siellä leviämään. Noh, ei auta muuta kuin toivoa että näin ei olisi käynyt. Serkku pääsee sitten terveenä töihin tiistaiksi.

Kestokasseissa kasviharrastukseen liittyvää rompetta.

Päätin vielä lähteä tonkimaan vanhempien autotallista omia romppeita, jos vaikka niille tulisi käyttöä. Olin vienyt sinne savisia kukkaruukkuja ja sen semmoista. Yksi itämainen mattokin oli siellä odottelemassa puhdistusta. Saattaapi olla aikaa kasviharrastukselle ja sisustusprojekteille ihan justiinsa. Kun olin tonkinut tavarat, lähdin vielä käymään tädin luona pikaisesti. Ajelin vähän mönkijällä ja kävin ottamassa parit fotot yhdeltä pellon laidalta testimielessä… siitä nyt ei sen enempää ole kerrottavaa kun meni vähän vihkoon koko homma… seuraavalla kerralla sitten ehkä parempi tsägä! Perjantai-ilta menikin sitten siihen kun olin milloin kenenkin kanssa puhelimessa. Hyvin rattoisasti, karanteeni ei ole tuntunut vielää oikein miltään tähän asti.

Aika vapaasti täällä on saanut kuljeskella, vaikka koko ajan sellainen jännä kakka housussa onkin. Vessapaperivarasto on myös täytetty edellä mainittuun kommenttiin viitaten, mutta en hamstrannut!

Ei tässä tällä kertaa muuta kuin että pysykää terveenä ihmiset

Continue Reading

Karanteenipäiväkirjat-blogin avaus

Kukaan ei oikeastaan ole voinut välttyä koronavirus-uutisoinnilta, jos on ollut kenenkään kanssa missään tekemisissä, taikka käynyt missään… joten päätettiin sitten aloittaa karanteenipäiväkirjat-blogi kertomaan meidän kirjoittajien arjesta ja vähän muustakin kaiken tämän hässäkän aikana!

Kirjoittajat itse kertovat omasta arjestaan omin sanoin. Blogia kirjoitetaan harrastusmielessä ja kirjoittajat eivät välttämättä ole pakollisessa karanteenissa tai saaneet COVID-19 -tartuntaa, vaan karanteenia on suositeltu kaikille ja eritoten iäkkäille ihmisille. Jokainen bloggari voi esittäytyä täällä kuten haluaa, kaikkea ei ole pakko tai tarvitse kertoa, myöskään virustartunnasta! Saatamme käyttää kirjoitelmissamme liioittelua ja huumoria, joten ei huolta 😉

Tervetuloa lukemaan arjestamme!

Continue Reading