Milloinkohan viimeksi jaksoin päivittää, en muista, varmaan noin viikko sitten? Kyllästyttää tämä hiton koronauutisointi, tulee korvista ja sanonko mistä jo ulos. Joten olen pitänyt itseni pois tietokoneelta ja vältellyt mitään uutisia tai Ylen uutisovelluksen käyttöä. Sensijaan olen keskittnyt Yle Areenan sisältöön, vappuviikonlopun aikana katsoin sieltä suosikkiohjelmani Puutarhakauden (Trädgårdstider) edellisen kauden uusintana. Toivottavasti uusi kausi, jota parhaillaan esitetään Ruotsissa, tulee pian myös Ylelle esitykseen.
En ole laittanut mitään esikasvatukseen, tapana on kyllä ollut jotain pihalla viljellä. Tämä on nyt kolmas kesä täällä Kainuussa, mutta masennuin kun talvella kaatoivat meiltä pihapuut, enkä ole jaksanut innostua pihajutuista. Myös sillä on vaikutusta, että piha on vielä kokonaan lumi- ja jääkerroksen peitossa.
Tässä vielä toimiston porukalta vapputoivotus, vaikka se tuleekin vähän myöhään.
Aamupalaverissa
Aloin sitten miettimään, että kauanko siitä nyt on kun ”Suomi meni kiinni” koronan takia. Taisi olla maaliskuussa? Maaliskuun puolivälissä? Eli kohta muutama kuukausi. Kun ei asialla ole ollut minulle sen enempää merkitystä, olenhan epäsosiaalinen itsekseen viihtyvä luonne, niin on kyllä hetkittäin ollut tosi vaikea yrittää ymmärtää sitä puolta kansasta, joka sekoaa tähän kotona ja yksin olemiseen. Välillä unohtuu, että joistakin tämä on ihan kamalaa, sitten mietin, että pitääkö joku yleisellä tasolla esimerkiksi minun elämääni tosi kurjana, kun en koskaan käy missään enkä juurikaan tapaa ihmisiä. Itselleni aivan kauhistus olisi, jos joutuisi ihan kokoajan päivästä toiseen olemaan lähikontaktissa. Meitä on moneen junaan. Minusta on oikein mukavaa, että sosiaalisen puolen voi hoitaa ohimennen sähköisesti täällä internetsin ihmeellisessä maailmassa.
Kylläpäs viikko on mennyt nopsaan! Edellinen viikonloppu meni töiden parissa ja päätin hieman rentoutua sen jälestä tekemällä joitain käsitöitä. Tähän saa sitten kulumaan lopunkin vapaa-ajan, jos oikein innostuu. Figuurit ovat nimeltään Amigurumeja. Olen tehnyt Amigurumeja aikaisemminkin mutta ne ovat olleet apinan näköisiä. Näissä tuli sitten hieman sovellettua, että saisin ne edes jotenkin muistuttamaan kissoja. Molemmat sähellykset menevät lahjaksi. Harmaalla kissalla on raidat selkäpuolella 🙂
Istutukset senkuin kasvavat ja kohta pitääkin laittaa chilit ja paprikat isompiin purkkeihin kasvamaan, joissa ne saavatkin sitten kasvaa koko loppu kesän. Jätän kyllä yhdet kappaleet sisälle kasvamaan jos vaikka saisin satoa sitten pitkin vuotta. Naapuri varmaan ihmettelee, mitä kämpässäni tapahtuu, kun vähän väliä lyön käsiäni yhteen ikään kuin harrastaisin jotain tanssia. Ikävä tuottaa pettymys – tapan kukkakärpäsiä, joita on ilmaantunut viljelyksilleni.
Uloshan ei ole vielä mitään asiaa viedä mitään kasveja edes koulutukseen. Sen verran viileetä siellä vielä on, vaikka tällä viikolla onkin ollut oikein keväiset kelit. Kävimme tiistaina kaverin kanssa juoksuttamassa sukulaiseni tiluksilla koiraa. Sukulaiseni on karanteenissa, koska on yli 70-vuotias. Keväinen keli kun oli, niin juttutuokion pystyi hoitamaan pihalla. Siistimme pihan samalla – minä haravoin ja kaveri vei roskat pois. Saatiin samalla liikuntaa ja täti sai seuraa ja pihansa siistiksi.
Kotiintulomatkalla kävimme tarkistamassa erään paikan, jossa on joka vuosi kasvanut kangasvuokkoja. Sinne kuitenkin tehtiin vuosi sitten tie ja kangasvuokot jäivät pientareiden alle. Onneksi lähettyviltä löytyi muutama kangasvuokko, eivätkä kaikki olleet jääneet hiekkakasojen alle.
Merkitsin alueen kepeillä, ettei kukaan aja niiden yli tai ratsasta hevosella niiden päältä. Ne ovat kuitenkin lähestulkoon tiellä.
Asunnosta ei nyt sen enempää kuvia kuin että sain kuningasidean ruuvata roskavaunun tiskiallaskaapista pois. Se vei ihan turhaa tilaa siellä. Meillä pitää lajitella ties mitä roskia, niin laitoin sitten lajittelua varten kestokassit roskavaunun tilalle niin saa nekin pois silmistä. Askartelenpaskartelen sitten jossain vaiheessa keittiöön vähän esteettisemmän näköisen roskiksen sekajätettä varten. Keltaisessa ämpärissä on biojätteet ja sen alapuolella siivousvälineitä ja sen semmoista.
Kun en itse aja vielä autolla ”olotilani” vuoksi, niin sain kaverini avuksi, ja käytettiin auto renkaidenvaihdossa. Se kävikin ammattilaisilta näppärästi! Olin niin täpinöissäni, että kävin ostamassa kaverilleni ja minulle parit jäätelötkin. Kyllä hieman suututti. Olen ehdottomasti aina ollut Ingmanin ISOn lakritsajäätelön fani, mutta jostain syystä siitäkin on pitänyt tehdä joku helvetin Muumijäätelö. En tykkää, enkä osta! Saatanan jädä maksoi aikasemmin alta 2 euroo, ja nyt ties mitä, ja varmasti on pienempikin. Pitäköö tunkkinsa, mie en mitää muumijätskiä ala syömään. Lakritsajäätelöä löytyi onneksi pienempänä tuuttina, niin ostin sitten sellaiset meille. Lisäksi testattiin Keltaisen Jaffan makuista jäätelöä. Vedettiin jädät vanhempieni pihalla samalla kun autoni talvirenkaat piti kärrätä autotalliin.
Pitihän se samalla tarkastaa vanhempieni piha. Syksyllä laittamani valkosipulit olivat alkaneet nostamaan varsiaan ja kukkapenkeissä oli jo kasvun alkua. Äidin pihalla on myös sinivuokkoja 🙂
Tähän kuvaan onkin hyvä lopetella tällä kertaa. Ei muuta kuin pysykää terveinä hyvät ihmiset, ja hyvää viikonloppua 🙂
Olen uppoutunut niin totaalisesti töihini, että on välillä vähän vaikeaa hahmottaa mitä sitä on oikein milloinkin tullut tehtyä, varsinkin jos en ole kaikkea dokumentoinut puhelimella. Puhelimen kuvat on nimittäin nimetty päivämäärän ja kellonajan mukaan. Se helpottaa muistamista erittäin paljon.
Koulin tiistaina tomaattien taimet, joita minulla on ollut kasvamassa. Laitoin kolmea eri sorttia: kirsikkatomaattia, pihvitomaattia ja money maker-tomaattia (perustomsku). Näistä pihvitomaattia en ole aiemmin kokeillut. Noh, nyt sitten kokeillaan sitäkin. Taimia jäi jonkun verran ylikin, kiikutin ne naapurille.
Kirsikkatomaatit
Keskiviikkona tein aamupäivän töitä ja sitten päätin, että jatkan torkkupeiton tekemistä, ja että teen sen valmiiksi. Päätin lähteä alkuillasta kauppaan rollan kanssa. Rolla täytyy olla vielä mukana jos tavaroita meinaan saada kaupasta kotiin… oli aivan upea keli täällä Imatralla pienelle ulkoilulle. Linnut visertelivät – ihanaa! Jäin monta kertaa matkan varrella kuuntelemaan niiden laulua. Tästä tulikin mieleen, että pitäisi tehdä parit linnunpöntöt. Työkaluja pystyn jo käyttämään ihan ok, ettei tarvitse pelätä, että ”sormet menee mukana”.
Noin kello 19.00
Kun tulin kaupasta, otin torkkupeiton asiakseni. Paria tuntia myöhemmin olin saanut kaikki langat pääteltyä ja peitto oli siltä osin valmis! Laitoin sen pikakuvaamista varten loikoilutuolin selkänojalle. Peitto pitää vielä viimeistellä höyrytyksellä jossain vaiheessa. Peikonlehden lamppu on näköjään jäänyt siirtämättä oikeaan kohtaan. Pitää jossain vaiheessa siirrellä sekin oikeaan paikkaan… kuha ny ehtii ja uskallan koskea siihen. Oon meinaan viritellyt sähköjohdot siihen iha ite – säästin 😀 Asia tulee aina vaan mieleen siinä kohtaa kun ajastuksella oleva valo syttyy. En ota mitään paineita nyt kämpän laittamisesta, mitä normisti olen tehnyt. Eihän täällä käy edes vieraita katselemassa meitsin kaaosta!
Olohuonetta
Tein torstain töitä ja illalla katselin tuubivideoita ja tein töitä. En poistunut asunnostani, eli karanteenia pidettiin. Täytyy yrittää pitää pää kylmänä ettei aloita mitään uusia aikaavieviä projekteja nyt! Taimihässäköissä on nimittäin nyt ihan tarpeeksi tekemistä, ja ne ois niinku pakko pitää hengissä jotenkin kesää varten, varsinkin kun osa menee tutuille. Olen nyt saanut kaikki rehut kylvettyä, ja osa on koulittukin. Ei muuta kun odotellaan, että ne alkavat kasvaa.
Perjantaina pidin aamupäivällä vähän taukoa töistä ja kipittelin vesi kielellä Annen katukeittiölle siinä toivossa, että saisin itselleni nyhtöpossuburgerin. Anne oli paikalla ja valmisti minulle oikean superherkun! Otin sen mukaani ja rock’n rollailin kotiin, kun olin sopinut yhden puhelinneuvottelun puolen päivän tienoille. Hoidin puhelun ja iskin hampaat nyhtöpossuburgeriin. NAM!
Päätin kokeilla lähteä myöhemmin iltapäivällä ilman rollaa käymään pitkäripaisessa hakemassa viikonlopuksi ”vähän” juomista. Ei kun reppu selkään ja dementiakepit mukaan. Sehän sujui oikein kivasti, askel oli kevyt kuin vastasyntyneellä gasellilla. Piti tosin pysähtyä heti alkumetreillä, kun kohdalle sattui aivan järjetön lumiraekuuro. Sain kaivettua luurin taskustani ja napsastua jonkun sortin kuvan. Onneksi tuo sade ei ollut vettä, minun olisi muuten pitänyt kääntyä takaisin kotiin vaihtamaan kuivat vaatteet, ja punkut olis jääneet varmasti hakematta… luonto oli siis puolellani tässä asiassa 😀
Takaisin tulo olikin sitten haastavampaa kun repussa oli pari punkkupulloa… Oikein hävetti hortoilla keppien kanssa kotiin – tasapaino ei ollu iha kohillaa. En oikeastaan tiedä miltä tuo meno oikein näytti, mutta jos joku olisi katsonut, että tulen paikallisesta ravitsemusliikkeestä, olisi varmaankin ajatellut, että olin ehtinyt verottamaan jo jonkin verran kuormasta. Eli, haasteita oli päästä teitä pitkin kotiin kun selkään laitettiin pari kiloa painoa. Noh, tiedänpähän nyt senkin – pitää käydä useammin liikuksimassa ja täyttää reppua pienemmillä määrillä kerrallaan.
Perjantai-ilta sujuikin sitten törpötellen ja lörpötellen kavereiden kanssa puhelimessa.
Minulla ei tässäkään vaiheessa tiettävästi ole tartuntaa – sehän se tästä vielä puuttuisi! Ei tässä tällä kertaa muuta kuin että pysykää terveinä hyvät ihmiset
PS. ikävöin kavereitani paljon… onneksi joku soittaa välillä ja on joku kelle voin soittaa – kiitos
Tiedättekö mikä on Baltianmaalainen ohitus? No minäpä kerron.
Se, että perässäsi ajanut rekka lähtee ohittamaan sua, ja mutkasta tulee auto vastaan. Naama valkoisena jarrua survoen ja keskaria heilutellen ja perkelettä huutaen, vaikka eihän se ohittaja sitä nää tai kuule. Ja vastaantulijalle en tietenkään näitä merkkejä näyttänyt, kun eihän se hänen vikansa ole että uhkarohkea vatipää lähtee tuollaisessa paikassa ohittamaan. Kaikkea sitä… Olen lukenut ennenkin näistä ulkomaiden raskaan kaluston liikkeistä, mutta tämä oli ensimmäinen omalle kohdalle sattunut pelottava tilanne. Täällä Kainuussa kai vähemmän tätä tapahtuu, mutta jos lähdetään Lappiin siellähän ajetaan nilkka suorana niin kovaa kuin lähtee. Tietävät vissiin, että Suomessa ei juurikaan ole valvontaa tämän asian suhteen.
Vaan kylläpä tietävät nuo paikallisetkin, ettei täällä mitään valvota. Tänäänkin kotimatkalla minut ohitettiin tietyömaan kohdalla (!), mutkassa, kun ajoin rajoitusten mukaan eli neljää kymppiä. Kyllä on joillain kiire hautaan. Kyseinen ohittaja istui sitten vielä autossaan ihmettelemässä taloyhtiömme parkkipaikalla, kun ajoin itse pihaan. Että olipa paljon siitäkin kaahailusta hyötyä! Ei tullut autostaan ulos vaan katsoi pitkään, kun ajoin pihaan. Jos olisi tullut, olisin varmaan kysynyt, mistä helvetin muropaketista on korttinsa voittanut.
Smoothie.
Innostuin Minden laittamasta smoothiekuvasta taannoin ja tehtailin itsekin muutamana päivänä näitä. Kuvassa olleeseen sekoitukseen tuli muutama mansikka, mustikoita, punaviinimarjoja, loraus itse tehtyä raparperimehua, loraus hiilihapponsa menettänyttä minttu-lime-sitruuna limua ja ehkä desin verran maustamatonta jugurttia. Nam!
Tänäänkään ei vielä tullut tietoa lomautuspäätöksistä. Joten hiilillä edelleen, saa nähdä, saako olla niillä viikonlopun ylitse.
Vähän nyt kuitenkin jännittää ne lomautukset. YT-neuvottelut päättyivät tänään ja työnantaja ilmoittaa lähipäivinä sitten päätöksistään. Edelleenkään irtisanomisia tai koeajan purkuja ei pitäisi olla tiedossa. Onneksi tiedottivat hyvissä ajoin tänään, muuten olisi voinut olla stressimaha huomiseen uutisia odotellessa. Tässä kun ei muutenkaan missään hyvässä kunnossa olla, niin parempi näin. Olen hetkellisesti kädetön käsitöiden kanssa, sillä olen saanut toisen olkapään tulehtumaan ja nyt se säteilee jo vähän joka puolelle. Kolmatta viikkoa tässä podetaan, viime viikolla sentään kysäisin jo lääkäristä neuvoja niin sain ohjeita venytellä ja ottaa särkytablettia pääsiäisen yli. Valitettavasti vaiva ei mennyt ohi näillä eväillä, joten joudun ilmeisesti raahautumaan vastaanotolle lähiaikoina. Koitan nyt vielä töissä parantaa asentoa ja vaihdan ainakin väliaikaisesti paikkaa säädettävän pöydän ääreen huomisesta alkaen.
Niin siis, olen siis intohimoinen sukankutoja. Viime vuonna laskelmieni mukaan tein ainakin noin 20 paria sukkia, epäilen määrää oikeasti vielä suuremmaksi. Mutta noin äkkiseltään arvioin tuon määrän vähintään olevan kasassa. Aloitin kesätyöt toukokuussa ja jäin samaan paikkaan töihin vuoden 2019 loppuun, joten tahti hidastui loppuvuotta kohden. Suoritin syksyllä myös monta näyttötutkintoa ja niiden valmistelu vei myös aika paljon aikaa kun kertasin opittua ja testailin säilykereseptejä. Olen siis luonnonvaratuottaja ja opiskelin mm. elintarvikkeiden ja luonnonkosmetiikan valmistusta. Ja paljon muuta, mutta jos nyt en sitä koko litaniaa tähän luettele.
Olen valmistellut uutta sukkamallia jonka ajattelin lanseerata tässä blogissa, mutta nyt projekti on siis jäissä tämän käsivaivan vuoksi. Eiköhän se tästä taas kohta lähde, kunhan saadaan tulehdus aisoihin. Aika monta vuotta ehti onneksi mennä ilman että tämä olkapää vaivasi, siinä on nimittäin ihan synnynnäinen ahtauma ja viimeksi käsin samasta vaivasta joskus 2008-2009. Fysioterapia on tämän hoidossa tärkeä juttu.
Pitäkäähän itsestänne huolta muutenkin kuin koronan suhteen,
