Minua kyllä alkuunsa hirvitti, että kuinka saan pääsiäisen kulumaan, mutta sitten totesin, että eihän se nyt ole yhtään normiviikonloppua kummempi. Kotona möllötellään ja touhutaan mitä nyt sattuu huvittamaan. Minulla ei tiettävästi ole tartuntaakaan, hyvä niin… ja perjantaikin oli edessä…

Touhusin taimien kanssa melkein koko viikonlopun. Piti ottaa videota ja koulia tomaatintaimia ja ja ja… videoista en tiedä mitä niille kävi, en ole katsonut niitä vielä. Kuvasin yhden yli tunnin pätkän puhelimellani enkä meinannut saada siirrettyä sitä mihinkään. Videopätkät pitäisi siirtää tietokoneelle editointia varten siis. Drop Boxissa ei ollut tarpeeksi tilaa, niin ainoa vaihtoehto oli siirtää tiedosto Driveen. Noh, joka kerta kun joku perkeleen asia kilkatti puhelimessani, tämä tiedostonsiirto katkesi. Meinas mennä hermot!

Sain päähäni haluta lisää saniaisia. Kaverini käytti minut kaupassa ostoksilla. Kävin muutekseen kaupassa ilman rollaa – tadaa! Lähimarketista löytyi pari Pesäraunioista. Toivottavasti en tapa niitä. Vein ne heti kotiin tultuani suihkuun. Kun katselin hetken ympärilleni kyseisessä tilassa ollessani, seuraava projeti voisi hyvinkin olla pestä kylppäri… se on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle jostain syystä.

Muutenkin pääsen liikkumaan jo paremmin. Voin tehdä enemmän asioita kotona, viedä vaikka roskia useammin. Se piristää aina kun saa roskat pois kämpästä.

Jatkoin jo miltei ikuisuusprojektiksi venyvän torkkupeiton viimeistelyä. Näyttää vähän epätoivoiselta tässä vaiheessa kun peitto on viskattu sohvalle tuollaiseen myttyyn… näyttää tuossa pinossa olevan näköjään muutakin; maatuskahuivini.

Mutta kyllä sieltä reuna löytyy loppujen lopuksi, kun kaivelee 🙂

Joo, tosiaankin, tämä torkkupeitto on ollut projektina viime kesästä asti. Aloitin sen kauniina lämpimänä iltana istuessani koirani kanssa parvekkeella. Koirani oli sairas ja tiesin, ettei hänellä olisi enää paljon aikaa olla vierelläni makoilemassa parvekkeella. Koira piti viedä lopetettavaksi juhannuksen jälkeen. Se oli tähän mennessä elämäni vaikein päivä, en unohda sitä varmasti koskaan!

(kuva: 22.5.2019)

Torkkupeiton virkkaaminen loppui siihen. En saanut jatkettua sitä kuukausiin. Peiton oli ensiksi tarkoitus olla valmiina loppukesäksi ja sitten jouluksi, mutta eihän siitä mitään tullut. Kun sain kipinän jatkaa peiton virkkaamista, päätin, että sen tulee olla valmis siihen päivämäärään mennessä tänä vuonna milloin sen vuosi sitten aloitin. Jokainen, joka tekee tämän kaltaisia käsitöitä ymmärtää, miten se voi ”vaikuttaa” mielentilaan, ja että käsitöiden tekeminen voi olla myös terapeuttista. Joten, seuraavaksi tiedossa hieman vuodatusta…

Nyt varsinkin karanteenin aikana tajuaa asioita, joita on aiemmin ohittanut – on aikaa ajatella. Yksinäisyyden tunne yksinäisellä korostuu, ja välillä tuntuu siltä, ettei ketään kiinnosta onko sitä olemassa vai ei. Sellaiseen tunteeseen ei kylläkään auta torkkupeittoterapiat eikä mitkään muutkaan vippaskonstit! Elämästä katoaa se viimeinenkin ajatus siitä, että minulla olisi jotain merkitystä. Saattaa kuulostaa ”itkemiseltä” mutta jokainen, joka kokee oikeasti yksinäisyyttä, voi samaistua tähän asiaan. Yksinäisyyteen auttaa ainoastaan toisen ihmisen fyysinen ja henkinen läsnäolo. On aivan eri asia haluta olla välillä yksin ja tarvita omaa aikaa, kuin että muita vaihtoehtoja ei ole, kun olla yksin. Se ei ole valinta! Nyt tällaiset asiat korostuvat kun ihmiset joutuvat olemaan kotonaan ”pakon sanelemana”. Toivon kaikille voimia ja pitäkää tuttuihin yhteyttä. Ette voi koskaan välttämättä tietää tai arvata kuinka soittonne tai viestinne voi piristää jotakuta.

Arvostakaa ystävyyttä, kaveruutta, toveruutta, rakkautta… kaikella on aikansa – ette voi koskaan tietää milloin se jokin otetaan teiltä pois

Oletettavasti minulla ei ole tartuntaa. Olen löytänyt uuden kanavan tuubista! Tähän joku kaveri voisi varmasti todeta että ”voi perkele”, ja luulen, että itsekin totean samaa. Positiivista on tosin, että en ole ihan yhtä sekaisin kuin tuubikanavan mimmi, joka tekee videoita huonekasveistaan. Oma huonekasvihulluuteni ei ole lähelläkään tuolla tasolla… katsokaa vaikka itse, jos ette usko (PLANTERINA). Onhan se tietysti ihailtavaa, että saa kasvit noin hyvin kasvamaan ja että osaa myös sisustaa – myös kasveilla. Omat sisustusprojektit ovat aika laimeita tuohon verrattuna, mutta yritetään välillä edes jotakin.

Kun olin sairaalassa, olin unohtanut malakanlaikkuvehkani keittiön pöydälle aurinkoon. Se otti hieman siipeensä siitä ja päätin istuttaa sen uudelleen ja uuteen ruukkuun. Siinä oli myös poikanen, jonka halusin irrottaa. Ilmeisesti minulla on ollut syystä tai toisesta olevinaan tekemisen puutetta, kun päätin kuvata tämän istutusprojektin videolle, ja tehdä siitä tuubiin videon. Siitä oli aikaa kun viimeeksi videon olen tehnyt ja tämän kanssa meni uudelleenopetteluksi. Noh, sain jotain tehtyä. Ehkä se ura siitä urkenee – tai ehkä ei 😀 Pikkasen kyllä hymyilytti tämän jälkeen, mutta pitää sitä olla huvinsa kullakin.

Istuttelin muitakin huonekasveja ruukkuihin maanantaina, rönsyliljan ja tavallisen laikkuvehkan. Ryöstin malakan poikaselle ruukun nimittäin laikkuvehkalta ja siirsin sen suurempaan ruukkuun. Vielä olisi yksi laikkuvehka liian pienessä ruukussa. Siinä on vieläpä kolme vartta, eli siitä saa kolme laikkuvehkaa. JES! Maanantai hujahti tuubivideoiden ja kasvien kera. Samalla kävin kelaamaan josko laittelisin suurimpia huonekasveja uusiin, suuriin ruukkuihin. Tämä tarkottaisi sitä, että pitää käydä hakemassa takasin isot ruukut vanhemmiltani ja yksi lojui näköjään tossa pihalla talven. Onneksi sain asiaan apua ja kaupan päälle vielä rapsutella ihanaa hauvelia!

Tiistaina tein aamupäivän töitä. Aikani katseltua olohuonetta, sain päähäni laittaa nurkkauksen uusiksi. Kävin etsimässä tavarat, joista voisin rakennella ikkunan ääreen huonekasveille tason. Ja ei kun ruuvailemaan!

Ei sattunut edes haavereita, vaikka piti käyttää useampaa työkalua. Edelleenkään en verhoja vaihtaisi, mutta ruuvaaminen sujui lähes kuin ennen… Sattumoisin sain kaivettua jostain ”varastosta” harmaantunutta vintage-lautaa. Samaa lautaa on muuallakin asunnossani, esimerkiksi peilien kehyksinä. Tällainen olkkarin nurkkaus oli ennen:

… ja tällainen jälkeen:

Löhöilytuoli/laiskanlinna pääsi nurkasta toiseen kohtaan ikkunan äärelle…

Vielä pitää hifistellä! Mut eiköhän tässä ole aikaa moiseen.

Kävin heittämässä rollarallia alkuillasta, kun piti saada pari pienempää terracottaruukkua tuleville yrttikylvöksille. Samalla pyyhkäisin ruokakauppaan. Normisti minulla menisi tällaiseen ihan kävellessäkin vain reilut puoli tuntia, mutta nyt siihen kului kuta kuinkin puolitoista tuntia, kun olin kotona. Olin aivan väsynyt kun tulin kotiin ja otin päikkärit. Mutta sitten sohvalle tuubivideoiden pariin ja oman videon tekoon. Nyt tätä kirjoittaessa kello on jo sen verran että taidan kömpiä sänkyyn. Ei tässä siis muuta kuin, että pysykää terveinä ihanat ihmiset