huhtikuu 2020 - Karanteenipäiväkirjat

Minde: keskiviikosta sunnuntaihin heilumista

5.4.2020 Ei kommentteja

1.4. oli aprillipäivä, enkä halunnut uskoa kyseisenä päivänä mitään, mitä näen ja kuulen. Oletettavasti minulla ei ole tartuntaa (asia ei liity kyseiseen päivämäärään mitenkään). SOME oli täynnä huijausyrityksiä, joista jotkut olivat ihan nokkeliakin… useat menivät halpaan. Minä en huijannut ketään, eikä kukaan onnistunut huijaamaan minua. Tosin, luonto yritti huijata meitä perumalla kevään heittämällä edellisenä yönä lunta pihalle. Aamulla oli ihan talvinen keli, kun nousin sängystä. Jatkoin rollarallia kämpässä.

Askel on huteralla pohjalla ja rolla auttaa saamaan vaikka aamiaisen olohuoneeseen, jossa sen yleensä syön. Ruokapöytä keittiössä on varattuna taimien kasvatukseen tällä hetkellä, ja koko loppukevään. Saattaa olla, että jätän siihen kasvamaan tomaattia ja kurkkuakin kesäksi, tai jopa ympäri vuoden. Menin television ääreen syömään aamupalani ja mitäpä sieltä muuta tulee kuin koronauutisia. Päätin, että en katso enää muita uutisia kuin mitä YLE:ltä tulee ne suorat lähetykset ja paikallisuutiset. Onhan minulla YouTube televisiossa, mistä voin katsoa just sitä mitä olen tilannutkin! Eli kasvi- ja akvaarioaiheisia kanavia 😀

Sain vielä alkuillasta inspiraation käsitellä ennen sairaalaan joutumista hankkimani perunat, koska potut tulivat melkein ulko-ovella vastaan kotiin tullessa… nimittäin, olin unohtanut laittaa perunapussin jääkaappiin ja potut olivat alkaneet elää sillä aikaa omaa elämäänsä kun olin poissa. Tein niistä nörttitermillä sanottuna ”onnistuneesti” perunamuusia, enkä aiheuttanut sen kummempia ”fatal erroreita” – Rock’n roll! Muusin kanssa sitten nakkikastiketta.

2.4.2020

Olen saanut kotiaskareita tehtyä ihan ok, vaikka välillä tasapaino heitteleekin. Sen kanssa on nyt vain elettävä. Toki, en ihan mitä vaan ala tekemään, kuten vaihtamaan verhoja. Pystyn rollan avulla viemään roskat ja biojätteet kerrostalomme katokseen.

Päivällä kävin labrassa ja sitten pääsin kauppaan. Autollahan minä en voi ajaa vielää – sain siis kyydin (tuhannet kiitokset jälleen avustajalle). Törsäsin kaupassa ja ostin itselleni pitkästä aikaa pari munkkirinkeliä! L-liikkeen paistopisteellä oli nimittäin valmiiksi pussitettuina joitain tuotteita ettei asiakkaiden tarvitisisi käpälöidä ottimia. Tuskin olisin muutoin ottanut siitä mitään – sen verran skeptinen ja bakteerikammoinen olen.

Akvaario oli jäänyt hieman huonommalle huomiolle, ja vettä oli haihtunut jonkin verran pois. Tästähän kuuluu sitten kiva lorina – joko se on kiva tai sitten häiritsevä (yöllä voi olla jatkuvasti kusihätä). Minua se jostain syystä häiritsi tällä kertaa, ja eihän siinä muu auttanut kun lisätä vettä kalamaljakkoon. Tämäkin oli sitten erittäin kätevää kun oli apuna rolla! Voin melkein väittää ettei siitä olisi muuten mitään tullutkaan.

3.4.2020

Nukuin huonosti. Yöllä tuuli ihan älyttömästi ja taisi sataa vettäkin välillä niin kovaa, että räystäät paukkuivat. Päätin pistää asiallisen paidan heti aamusta päälle muistuttamaan mistä tässä päivässä oli oikein kyse. Olipas vaikea ottaa selfie – pitää hankkia sellanen keppi, kait.

Aamupalaa ja koronauutisia. Siitähän se aamupäivä on tehty. Loppupäivälle oli sitten muuta puuhaa. Päätin jatkaa käsityöprojektia, joka oli pahasti vielä kesken. Olinhan aloittanut projektin jo kauan aikaa ennen kuin ”raaka lepakko lensi tuulettimeen”. Nyt on muuten aikaa tehdä sekin loppuun! Kunhan vaan malttaisin. On tuossa toinenkin pienempi projekti tekeillä, minkä teen kyllä ensiksi, kun se on menossa lahjaksi synttäreitään viettävälle pikkumiehelle.

Koko perjantain oli ihan kauhea keli, eikä tehnyt yhtään mieli mennä pihalle ulkoilemaan. Rollan kanssa sinne ei ollut edes asiaa, kun lumesta kertyi hankea jalankulkuväylille. Päätin viettää iltaa kavereiden kanssa rupatellen heidän kanssaan puhelimitse. Iltapalaksi väsäsin hampurilaisen.

4.4.2020

Lauantai valkeni aurinkoisena. Lunta oli vielä maassa ja se oli auringonpaisteessa niin kirkasta, että oikein häikäisi. Ei haittaa, tulkoon vielä sokeus! Samat rutiinit tänäkin aamuna – aamupala ja telkkari. Tein aamupalan jälkeen monta tuntia töitä tietokoneella, ja päivä kului lähinnä töiden parissa. Illalla sitten taas puhelimessa. Jostain syystä nyt tulee juteltua paljon kavereiden kanssa. Myöhäisillalla telkkarista tuli Wallander, jonka katsoin. Menin sen jälkeen nukkumaan.

5.4.2020

Aamu valkeni taas kauniina. Touhuilin jotain työjuttuja koko päivän ja päätin tepastella alkuillasta ensimmäistä kertaa rollan kanssa kauppaan…

Olipas reissu. L-kauppa on tuossa noin 600 metrin päässä, ja aikaa kauppareissuun kului noin tunti. Oli jännää vedätellä rollan kanssa tuolla pyörätiellä kun tie on toiseen reunaan kalteva! Sain tehdä jonkin verran töitä että pysyin tiellä, jos näin voi sanoa. Eihän tässä kotosalla olekaan mitään ongelmia kävelllä kun on lattiat on vaaterissa. Noh, pitää harjotella ulkona kävelyä enemmän. Jätin rollan alakertaan parkkiin.

Illalla testasin ekaa kertaa tehdä smoothien. Minulla on pakastin täynnä mansikoita, niin toki sitten pohjana toimii mansikka. Se tekee smoothiesta myös kylmän. Muita asioita mitä laitoin smoothieen: banaania, vanilija-rahkaa, joghurttirahkaa (maustamaton) ja appelsiinimehua. Appelsiinimehu ei ollut siinä järin hyvää kun se oli sen verran hapanta. Appelsiinista tuoreena puristettu mehu olisi saletisti parempaa! Kuitenkin tämä sörsseli meni jatkoon.

Katselin loppuillan tuubista tilaamiani kanavia ja painelin nukkumaan.

Ei tässä muuta tällä kertaa kun heippa ja pysykää terveinä

Lue artikkeli

Yleinen

Kaikki elämäni yyteet

4.4.2020 Ei kommentteja

Viime viikolla julistin, että kevät on täällä, ja onhan se, mutta talvi vääntää näemmä kevään kanssa kättä nyt oikein kunnolla. Saatiin parisenkymmentä senttiä lunta parin päivän aikana ja pakkasta on ollut taas kymmenisen astetta. Jihuu! Talven ystävä osittain riemuitsee ja samalla kadehtii, kun eteläsuomesta tulee jo kuvia leskenlehdistä, sinivuokoista sun muista kevään jutuista. Kura-aikaa en odota kyllä ollenkaan, mutta jospa ensi kesä ei olisi samanlainen kokonaiskylmä ja sateinen kuin viime kesä? Jään odottamaan mitä tuleman pitää.

Perjantaina reippailin ja tein heti töiden jälkeen lumityöt. Oli painavaa ja sai puuskuttaa. Heitin vielä hiekkaa pihalle, sillä siinä lumen alla on jäätä edelleen, ja liukastelen siinä jatkuvasti. Minut tunnetaan myös kyvystäni reväyttää milloin mikäkin paikka, en tajua, eikö muilla liukastelijoilla koskaan revähdä mikään. Olen kai vaan kömpelö ja jäykkä.

Palkitsin itseni maistelemalla kirpeitä karkkiremmejä, oli ”pakko” ostaa kilon laatikko kun halvalla sai. Vaikka epäilin, että ovatko nämä nyt varmasti kirpeitä, niin olivat ne! Nam. Yleensä kirpeät karkit ei minusta ole tarpeeksi kirpeitä. Joskus 2000-luvun alkukymmenellä oli vielä sellaisia mystisiä paikkoja kuten Filmtown ja Makuuni, asuin yhden sellaisen vieressä vähän aikaa. Siellä oli iso karkkivalikoima ja kävin hakemassa sieltä parhaita kirpeitä karkkeja, joiden nimi oli kirpeät kiinalaiset. En tiedä myydäänkö näitä enää missään. Kaiholla niitä muistellen.

Töissä on hiljennyt ja torstaina tulikin tieto, että ensi viikolla alkavat yt-neuvottelut lomautuksista. Koskevat koko henkilökuntaa, mutta irtisanomisia ei pitäisi tulla. Juttelimme muiden koeajalla olevien kanssa, että onneksi ei pitäisi tulla irtisanomisia, kun mehän oltaisiin se porukka joka ensimmäisenä pistettäisiin pihalle. Pidetään mielessä, että mitään ei ole kiveen hakattu, työtä jatkan normaalisti kunnes enemmän tietoa tulee. Useissa yt-neukoissa osallisena olleena ei nyt kyllä stressikäyrä enää kovin paljoa noussut. Jos olisi ollut puhe irtisanomisista, en varmaan saisi nukuttua öisin, mutta onneksi nyt ainakin vielä mentäisiin pelkillä lomautuksilla. Olen siis vasta aloittanut tammikuussa kyseisessä työpaikassa ja näinollen vielä koeajalla.

Innostuin vihdoin ja vein oman pienen kupin (siis pieni = normaalikokoinen) töihin, jotta saan juoda teetä. Ja kyllä se kuppi tosiaan on pieni, meni ihan hujauksessa tyhjäksi. Pitää miettiä, hankkisinko toisen jättikupin töihin vai pärjäisinkö, jos veisin täältä kotoa nyt tämän jättikupin sinne. Kotona on kuitenkin helpompi ravata laittamassa uutta kupillista.

Aion tänään suorittaa huhtikuun uroteot kaikki yhdellä kertaa, ja lähteä käymään kaupassa. Siis isossa kaupassa, suoraa sanottuna Prismassa. Sen jälkeen tai ennen sitä käyn katsomassa olisiko Tokmannilla vielä jäljellä käsirasvaa ja hiustenhoitoaineita, sillä ovat loppumassa ja käyttämäni merkit ovat sattumalta juuri nyt tarjouksessa siellä. Enkä muuten saa sponssia kummaltakaan ketjulta, vaikka ne tässä mainitsen. Tarvitsen myös pari kerää harmaata lankaa, nekin hoituvat sitten siinä samalla.

Mitäpä sitä sitten, eikun ylös, ulos ja menoksi,

Lue artikkeli

Yleinen

Tänään en tee mitään

1.4.2020 Ei kommentteja

Minulla on tänään sellainen päivä, että ihan kaikki ärsyttää. Olen väsynyt ja siksi viluinen, olkapäässä juilii nivelessä tulehdus ja lisäksi reväytyin joitain lihaksia eilen, kun liukastelin ulkona. Että ihan pasketta sanon minä! En aio tehdä mitään, paitsi löhötä ja koittaa olla nukahtamatta sohvalle istualleni. Olen siinä melkoinen mestari. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olen vetänyt tunninkin tirsat ja herännyt sitten niskakipuun, kun pää roikkuu miten sattuu. Suunnittelin meneväni tänään ajoissa nukkumaan välttääkseni väsymyksen huomenna.

Saatiin lisää lunta Kainuuseen mutta ilmeisesti lumikalusto on siirtynyt jo kevättunnelmiin, kun tiet ovat auraamatta. Se ei ole mukavaa, kun siellä lumen alla on jäätä ja sellaisen +5cm lumikerroksen läpi ei icebugit pure. Valitanko tähän vielä siitä, että nekin alkoivat vuotaa ja edessä on uusien hankinta! Perhana. Ovat kyllä uskollisesti palvelleet jo kuusi vuotta joten ehkä tosiaan ovat olleet käytössä hintansa ansainneesti.

Koitin katsoa uutisia, enkä jaksanut juuri keskittyä niihin, koronasta sitä ja koronasta tätä. Kertoivat myös, että verotuspäätökset ovat nyt luettavissa, mutta verohallintopa se vasta aprillipilan on pistänyt, sillä huoltotöiden vuoksi ainakaan minä en omaveroon päässyt tietojani katsomaan. Että tätä ärsytyksen määrää… En ole jaksanut bongailla aprillipiloja mediasta. Muutamia kavereiden jakamia bongailin sosiaalisesta mediasta, kuten Suomen ladun ämpäripilan. Vähän hihitytti ajatus massoista etsimässä mystisiä ämpäreitä. Ulkoilu ja liikunta toki on aina hyvästä, hehe. Voisi sitä omallekin kohdalle lisätä.

Olen tässä miettinyt pitäisikö laittaa tälle vuodelle jokin haaste itselle, että ei tulisi vaan löhöttyä. Voisi koittaa kehittää itseään tai nostaa jonkin matkalle jääneen harrastuksen taas keskiöön, kuten vaikka omaksi iloksi kuvaamisen. Tai voisi asettaa tavoitteeksi vaikkapa vierailla lähialueiden retkeilypaikoissa, kansallispuistoissa, ym. ulkoilupaikoissa. Tietenkin rajoitteet ja säännöt huomioiden. Kainuustakin löytyy ainakin Talaskangas, Hepoköngäs, Tiilikkajärvi ja Hiidenportti. Vähän kauempaa löytyy sitten myös Hossa ja Rokua. Samalla voisi vaikka ulkoiluttaa sitä kameraa.

Koronavapaalle sohvalle maastoutuen,

Lue artikkeli

« Edellinen 1 2 3