Vähän nyt kuitenkin jännittää ne lomautukset. YT-neuvottelut päättyivät tänään ja työnantaja ilmoittaa lähipäivinä sitten päätöksistään. Edelleenkään irtisanomisia tai koeajan purkuja ei pitäisi olla tiedossa. Onneksi tiedottivat hyvissä ajoin tänään, muuten olisi voinut olla stressimaha huomiseen uutisia odotellessa. Tässä kun ei muutenkaan missään hyvässä kunnossa olla, niin parempi näin. Olen hetkellisesti kädetön käsitöiden kanssa, sillä olen saanut toisen olkapään tulehtumaan ja nyt se säteilee jo vähän joka puolelle. Kolmatta viikkoa tässä podetaan, viime viikolla sentään kysäisin jo lääkäristä neuvoja niin sain ohjeita venytellä ja ottaa särkytablettia pääsiäisen yli. Valitettavasti vaiva ei mennyt ohi näillä eväillä, joten joudun ilmeisesti raahautumaan vastaanotolle lähiaikoina. Koitan nyt vielä töissä parantaa asentoa ja vaihdan ainakin väliaikaisesti paikkaa säädettävän pöydän ääreen huomisesta alkaen.

Niin siis, olen siis intohimoinen sukankutoja. Viime vuonna laskelmieni mukaan tein ainakin noin 20 paria sukkia, epäilen määrää oikeasti vielä suuremmaksi. Mutta noin äkkiseltään arvioin tuon määrän vähintään olevan kasassa. Aloitin kesätyöt toukokuussa ja jäin samaan paikkaan töihin vuoden 2019 loppuun, joten tahti hidastui loppuvuotta kohden. Suoritin syksyllä myös monta näyttötutkintoa ja niiden valmistelu vei myös aika paljon aikaa kun kertasin opittua ja testailin säilykereseptejä. Olen siis luonnonvaratuottaja ja opiskelin mm. elintarvikkeiden ja luonnonkosmetiikan valmistusta. Ja paljon muuta, mutta jos nyt en sitä koko litaniaa tähän luettele.

Olen valmistellut uutta sukkamallia jonka ajattelin lanseerata tässä blogissa, mutta nyt projekti on siis jäissä tämän käsivaivan vuoksi. Eiköhän se tästä taas kohta lähde, kunhan saadaan tulehdus aisoihin. Aika monta vuotta ehti onneksi mennä ilman että tämä olkapää vaivasi, siinä on nimittäin ihan synnynnäinen ahtauma ja viimeksi käsin samasta vaivasta joskus 2008-2009. Fysioterapia on tämän hoidossa tärkeä juttu.

Pitäkäähän itsestänne huolta muutenkin kuin koronan suhteen,

Onpa hassu maanantai, kun on arkipyhävapaa. Maanantaille tyypilliseen tapaan kaaos koittaa kuitenkin kurkkia nurkan takaa ja heräsin aamulla siihen, että koira oksentaa. Onneksi ei oksentanut kuitenkaan matolle kuin muutaman tipan, on nimittäin uusi matto lattiassa. Ostin tämän kun halvalla sain, ehehehee. Oli poistokorissa tarjouksessa, ja vaikka ei ihan sen värinen kun haluaisin, niin nappasin mukaan. Oikeastaan en kyllä tiedä minkä värisen maton sitten oikeasti haluaisin, kotonani on aina vallinnut iloinen sillisalaatti sisustuksen suhteen.

Pääsiäinen on mennyt herkutellessa. En ole syönyt mitään pääsiäisruokia tai muuten suunnitellusta poikkeavaa, mutta innostuin juomaan pari kupillista kaakaota viikonlopun aikana. Pashaakaan en sitten jaksanut tehdä vaan tein vain hedelmärahkaa mandariineista ja persikoista. Ihan hyvää sekin, vaikka ihmettelinkin jonkin aikaa, miksi olen ylipäätään ikinä ostanut purkitettuja mandariineja kaupasta. Ja miksi peräti kaksi purkkia? Olen varmaan hankkinut ne jotain tiettyä ajatellen, joka on sitten unohtunut, ja jossain vaiheessa olen mennyt ja ostanut toisen purkin kun olen unohtanut jo ostaneeni yhden. No, nyt kaapissa on vielä yksi purkki näitä ihmeitä, onneksi säilyvät pitkään, joten ei kiirettä keksiä niille käyttöä. Ehkä kesällä voisi tehdä vaikka kakun tai jotain mihin ne voisi tunkea.

Päätin kokeilla silmukointia pitkästä aikaa. Piti ihan katsoa opetusvideo juutuupista, kun en muistanut miten tätä tehtiin. Ei ole kyllä minun juttu, ajattelin että olisi nopeaa ja helppoa, ja paskat! Vinoon meni tuokin, nyt se pitää purkaa ja hauskoin juttu kaikista on, että neuloin tuon harjoitussukan niin kiireellä, että se on omaan jalkaani liian pieni. En jatkanut tuota kuviota loppuun saakka, siitä piti tulla pilkku, ajatuksena oli tehdä dalmatialaiskuviointia mutta harmaalle, kun en halua valkoisia sukkia. Nyt pitäisi päättää, puranko koko sukan vai jatkanko epämääräisesti silmukointia.

Vaikeiden valintojen edessä,

Ensi viikolla alkaa sitten varmaankin tietoja tippua niistä lomautuksista. Ehkä vähän jännittää, toisaalta ei jännitä. Saimme keskiviikkona sähköpostiin tilastotietoa, minkä verran lomautuksia on nyt tiedossa millekin toimipisteelle ja mihin toimintoihin ne painottuvat. Edelleenkään en stressaa asiasta, jos osuu kohdalle, toivon vain että saan pitää kaikki lomautukset sitten putkeen.

Perjantain ollessa pyhä, työviikko olikin vain nelipäiväinen. Sain vielä sovittu pari tuntia palkatonta vapaata ja pääsin lähtemään torstaina jo kahdelta töistä. Minulla olikin torstaina töissä mukana uusi työtoverini.

Ensin haimme tietenkin kupilliset kahvia.

Dino osoittautuikin aikamoiseksi kahvin ystäväksi, melko iso kupillinen tuollaiselle pikkukaverille.

Kahvit juotuamme aloimme töihin. En tiedä mitä tuo valkoinen nöyhtä näppäimistössä on, kun se ei lähde hinkkaamalla pois. Putsaan näppiksen ja muut kosketuspinnat vähintään kerran viikossa desinfiointiliinoilla, nyttemmin useamminkin. Ja aina sitä likaa niihin liinoihin jää, eli on ihan syytäkin putsailla. Hauskasi näkyvät nuo kulumat, kuinkakohan vanha tuokin näppis on kun on noin ehtinyt kulua. Ei siitä siis mitään haittaa ole, hyvin toimii edelleen. Vaikka johtoviidakossa olisikin toivottavaa, että meillä olisi langattomat hiiret, kuulokkeet ja näppikset, niin sellaista uusiminen kuitenkin maksaa jonkin verran. Eikä toimivia vehkeitä ole mitään syytä muutenkaan vaihtaa uusiin!

Hyvää pitkää ja koronavapaata viikonloppua toivotellen,

Viime viikolla julistin, että kevät on täällä, ja onhan se, mutta talvi vääntää näemmä kevään kanssa kättä nyt oikein kunnolla. Saatiin parisenkymmentä senttiä lunta parin päivän aikana ja pakkasta on ollut taas kymmenisen astetta. Jihuu! Talven ystävä osittain riemuitsee ja samalla kadehtii, kun eteläsuomesta tulee jo kuvia leskenlehdistä, sinivuokoista sun muista kevään jutuista. Kura-aikaa en odota kyllä ollenkaan, mutta jospa ensi kesä ei olisi samanlainen kokonaiskylmä ja sateinen kuin viime kesä? Jään odottamaan mitä tuleman pitää.

Perjantaina reippailin ja tein heti töiden jälkeen lumityöt. Oli painavaa ja sai puuskuttaa. Heitin vielä hiekkaa pihalle, sillä siinä lumen alla on jäätä edelleen, ja liukastelen siinä jatkuvasti. Minut tunnetaan myös kyvystäni reväyttää milloin mikäkin paikka, en tajua, eikö muilla liukastelijoilla koskaan revähdä mikään. Olen kai vaan kömpelö ja jäykkä.

Palkitsin itseni maistelemalla kirpeitä karkkiremmejä, oli ”pakko” ostaa kilon laatikko kun halvalla sai. Vaikka epäilin, että ovatko nämä nyt varmasti kirpeitä, niin olivat ne! Nam. Yleensä kirpeät karkit ei minusta ole tarpeeksi kirpeitä. Joskus 2000-luvun alkukymmenellä oli vielä sellaisia mystisiä paikkoja kuten Filmtown ja Makuuni, asuin yhden sellaisen vieressä vähän aikaa. Siellä oli iso karkkivalikoima ja kävin hakemassa sieltä parhaita kirpeitä karkkeja, joiden nimi oli kirpeät kiinalaiset. En tiedä myydäänkö näitä enää missään. Kaiholla niitä muistellen.

Töissä on hiljennyt ja torstaina tulikin tieto, että ensi viikolla alkavat yt-neuvottelut lomautuksista. Koskevat koko henkilökuntaa, mutta irtisanomisia ei pitäisi tulla. Juttelimme muiden koeajalla olevien kanssa, että onneksi ei pitäisi tulla irtisanomisia, kun mehän oltaisiin se porukka joka ensimmäisenä pistettäisiin pihalle. Pidetään mielessä, että mitään ei ole kiveen hakattu, työtä jatkan normaalisti kunnes enemmän tietoa tulee. Useissa yt-neukoissa osallisena olleena ei nyt kyllä stressikäyrä enää kovin paljoa noussut. Jos olisi ollut puhe irtisanomisista, en varmaan saisi nukuttua öisin, mutta onneksi nyt ainakin vielä mentäisiin pelkillä lomautuksilla. Olen siis vasta aloittanut tammikuussa kyseisessä työpaikassa ja näinollen vielä koeajalla.

Innostuin vihdoin ja vein oman pienen kupin (siis pieni = normaalikokoinen) töihin, jotta saan juoda teetä. Ja kyllä se kuppi tosiaan on pieni, meni ihan hujauksessa tyhjäksi. Pitää miettiä, hankkisinko toisen jättikupin töihin vai pärjäisinkö, jos veisin täältä kotoa nyt tämän jättikupin sinne. Kotona on kuitenkin helpompi ravata laittamassa uutta kupillista.

Aion tänään suorittaa huhtikuun uroteot kaikki yhdellä kertaa, ja lähteä käymään kaupassa. Siis isossa kaupassa, suoraa sanottuna Prismassa. Sen jälkeen tai ennen sitä käyn katsomassa olisiko Tokmannilla vielä jäljellä käsirasvaa ja hiustenhoitoaineita, sillä ovat loppumassa ja käyttämäni merkit ovat sattumalta juuri nyt tarjouksessa siellä. Enkä muuten saa sponssia kummaltakaan ketjulta, vaikka ne tässä mainitsen. Tarvitsen myös pari kerää harmaata lankaa, nekin hoituvat sitten siinä samalla.

Mitäpä sitä sitten, eikun ylös, ulos ja menoksi,

Minulla on tänään sellainen päivä, että ihan kaikki ärsyttää. Olen väsynyt ja siksi viluinen, olkapäässä juilii nivelessä tulehdus ja lisäksi reväytyin joitain lihaksia eilen, kun liukastelin ulkona. Että ihan pasketta sanon minä! En aio tehdä mitään, paitsi löhötä ja koittaa olla nukahtamatta sohvalle istualleni. Olen siinä melkoinen mestari. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olen vetänyt tunninkin tirsat ja herännyt sitten niskakipuun, kun pää roikkuu miten sattuu. Suunnittelin meneväni tänään ajoissa nukkumaan välttääkseni väsymyksen huomenna.

Saatiin lisää lunta Kainuuseen mutta ilmeisesti lumikalusto on siirtynyt jo kevättunnelmiin, kun tiet ovat auraamatta. Se ei ole mukavaa, kun siellä lumen alla on jäätä ja sellaisen +5cm lumikerroksen läpi ei icebugit pure. Valitanko tähän vielä siitä, että nekin alkoivat vuotaa ja edessä on uusien hankinta! Perhana. Ovat kyllä uskollisesti palvelleet jo kuusi vuotta joten ehkä tosiaan ovat olleet käytössä hintansa ansainneesti.

Koitin katsoa uutisia, enkä jaksanut juuri keskittyä niihin, koronasta sitä ja koronasta tätä. Kertoivat myös, että verotuspäätökset ovat nyt luettavissa, mutta verohallintopa se vasta aprillipilan on pistänyt, sillä huoltotöiden vuoksi ainakaan minä en omaveroon päässyt tietojani katsomaan. Että tätä ärsytyksen määrää… En ole jaksanut bongailla aprillipiloja mediasta. Muutamia kavereiden jakamia bongailin sosiaalisesta mediasta, kuten Suomen ladun ämpäripilan. Vähän hihitytti ajatus massoista etsimässä mystisiä ämpäreitä. Ulkoilu ja liikunta toki on aina hyvästä, hehe. Voisi sitä omallekin kohdalle lisätä.

Olen tässä miettinyt pitäisikö laittaa tälle vuodelle jokin haaste itselle, että ei tulisi vaan löhöttyä. Voisi koittaa kehittää itseään tai nostaa jonkin matkalle jääneen harrastuksen taas keskiöön, kuten vaikka omaksi iloksi kuvaamisen. Tai voisi asettaa tavoitteeksi vaikkapa vierailla lähialueiden retkeilypaikoissa, kansallispuistoissa, ym. ulkoilupaikoissa. Tietenkin rajoitteet ja säännöt huomioiden. Kainuustakin löytyy ainakin Talaskangas, Hepoköngäs, Tiilikkajärvi ja Hiidenportti. Vähän kauempaa löytyy sitten myös Hossa ja Rokua. Samalla voisi vaikka ulkoiluttaa sitä kameraa.

Koronavapaalle sohvalle maastoutuen,